Halloween ja muuta pukuilua Tokiossa

Tuli vietettyä tämä Halloween Tokiossa juhlien. Tosin Amerikkalaisena juhlana Halloween ei ole japanissa niitä yleisimpiä. Kuitenkin useat, etenkin lapset ja nuoret pukeutuvat Halloweenina. Lisäksi Tokiossa asuu runsaasti ulkomaalaisia, kuten amerikkalaisia ja australialaisia. Heitä näkyikin runsaasti juhlahumussa mitä erikoisimmissa asuissa japanilaisten cosplay-kollegojen seassa.

Japani on luultavasti roolileikkien johtava maa. Ei tarvitse olla edes Halloween kun täällä törmää mitä erikoisimman näköisiin tyyppeihin. Voi vaan arvailla kuinka monta tuntia he viettävät peilin ja vaatekaapin välissä joka aamu.

Lisäksi pukuun pukeutuminen on täällä oma cosplay-pukeutumisen laji. Hyvin useissa firmoissa on pukupakko, lähes kaikki miehet jota aamuisin näkee ovat täällä puku päällä. Illalla sitten nämä salary miehet saattavat vaihtaa roolia kokonaan, kuten pörssimeklarista hipiksi. ja se on oikeastaan ihan mukavaa, että yhteiskunnan mielestä siinä ei ole mitään pahaa tai ihmeellistä jos on monta roolia elmässä. Euroopassa se on jotenkin hävettävää jos et voi olla koko päivää oma itsesi tms. Minulle kerrottiin, että täällä avoimuudella on monta tasoa. Kuten, miten ihmiset käyttäytyvät perheen kesken, kavereiden kesken ja työpaikalla. Että on eri puhuttelukieli, eri kohteliaisuuden tasot eri ihmisten seurassa. No näinhän se on Euroopassakin. Täällä se on vaan jotenkin nostettu puhutuksi asiaksi yhteiskunnassa, jolloin se on hyväksytympää. Minusta euroopassakin pitäisi puhua enemmän näistä rooleista ja että on ihan ok että niitä on. Lähinnä puhutaan vain kuinka täytyy skitsofreenisesti vaihtaa roolia työpaikasta toiseen juostessa..

ja sitten vielä japanilaisista ja mieltymyksistä..täällä egoilu ja individualistisuus ei ole hyvä eikä muodissa. omalla tavallaan kyllä, mutta täällä ei arvoseteta esim. supermaskuliisina miehiä tai supernaisellisia naisia. kaikki on enneminkin söpöä..ja hyvin usein kuulee kaupassa kun naiset puhuvat keskenään että joku onpas söpö!

Välillä tuntuu että japanilaiset ovat ikuisia lapsia, jotka eivät koskaan haluakkaan aikuistua ja ottaa liikaa vastuuta. ja tuntuu että näitä on kyllä hemmoteltu lapsena aikamoisella tavarapaljoudella. Mutta se osittain tekeekin näistä vielä enemmän työnarkomaaneja ja monet haluavat mielummin isoon firmaan kuin yksityisyrittäjiksi. Useimmilla mielessä uuden kännykän tai vaatteiden ostaminen. Koska nämä eivät yleensä osta isoa asuntoa tai muutenkaan asuntoa, niin rahat laitetaan kulutushyöydykkeisiin.

Tosin eivät kaikki haaveile samanlaisesta elämästä ja useat nuoret jättäytyvätkin nykyään pois oravanpyörästä ja tekevät hanttihommia ja hengailevat enemmän kavereiden kanssa kuin tekevät muuta. Normaalissa tilanteessa nuoret ovat niin omistautuneita työllensä, että heillä ei ole työpaikan ulkopuolista sosiaalista verkostoa ollenkaan.