18.3 -21.3.2008                Mui Ne, Vietnam.

Mui Ne beach. 11 Kilometria palmujen reunustamaa valkoista hiekkarantaa Vietnamin rannikolla. Rannalle rakentuu kokoajan uusia hotelleja mutta viela pystyy loytamaan sen pienen kolkan jossa kaupustelijat ynm. eivat paasseet hairitsemaan.. Paatettiin viettaa taalla ansaittu rantaloma kun tama reissaaminen on niin raskasta, niin raskasta..

Nelja paivaa kului arvatenkin aivan liian nopeasti. Paivat rannalla ja iltaisin ravintoloissa afterpartyt. Tartuttiin myos tilaisuuteen ja paatettiin koittaa uutta(allekirjoittaneelle myos ensimmaista) vesiurheilulajia: Kitesurfingia. (http://en.wikipedia.org/wiki/Kitesurfing) Tama on siis se, ah niin trendikas, laji jossa pannaan liivit paalle ja annetaan laskuvarjomaisen liiveihin kiinnitetyn leijan toimia voimanlahteena aaltoja pitkin lautaillessa. Koska laji on melko vaarallinen kokemattomille niin ennen kuin paastaan kunnon aktioniin pitaa ottaa harjoitus tunteja. Naita siis kaikki kolme otettiin vaihteleva maara ja paastiin nauttimaan vauhdin huumasta(Tarkoituksena jatkaa jos/kun kohdalle taas osuu mahdollisuus..). Memmukin paasi kokeilemaan milta tuntuu lentaa kolmen metrin kaaressa kun tuuli oikein yltyi.. No suuremmitta vaurioitta selvittiin ja hauskaa oli.

Tavattiin rannalla myos sattumalta jyvaskylalainen herrasmies(ensimmainen Suomalainen kolmeen kuukauteen..) joka kertoi etta oli nahnyt yolla bungalovissaan kaarmeen. Meilla ei sentaan sellaista vierasta kaynyt mutta kyllahan ne seinat kaikenmaailman orkeista kuhisivat. No mutta eihan me onneksi pikku otokoita pelata(Vai mita Sami?).

Auringon tarjoamien karsinogeeniannosten punertamina jouduttiin lopulta sanomaan hyvastit rannalle seka myos toisillemme(Makke paatti rahapoliittiseen tilanteeseensa vedoten skipata kokonaan Kambodjan ja jatkaa matkaansa suoraan Laosiin. Tarkoituksenamme tavata kolmen neljan viikon paasta ja jatkaa taas matkaa yhdessa.). Minun ja Memmun matka jatkuu siis seuraavaksi Hop Chi Minh cityyn joka tuttavaisemmin Saigonina tunnetaan...

-I-