3.12.12 -> Mullberry Street, NYC, New York. USA.

Aidon New Yorkerin tunnistaa siitä että hän ei kaduilla katsele pilvenpiirtäjiä, hän tilaa tulipalokiireessä Deleissä, hän ei reagoi maailmanluokan julkkiksiin liikennevaloissa, hän aloittaa jokaisen lauseensa sanoilla "Oh My God" eikä hän osta mitään Canal Streetiltä (kotikatuumme risteytyvä poikkikatu). Canal Streetillä Kiinalaiset myyvät Kiinassa valmistettua krääsää ja "Watches? Handbags?" huudot kaikuva kadunkulmista tasaiseen tahtiin (Ihan kuin Hong Kongissa!). Täältä löytyy NYC:in halvimmat "I Love NY" paidat sekä hilavitkuttimet joka lähtöön. Parin viikon aikana on käynyt selväksi myös se että eletään tällä hetkellä todennäköisesti koko Eteläisen Manhattanin kalleimmalla kadunpätkällä: Mullberry Streetiä onkin jossain oppaassa osuvasti kuvailtu sanoilla: "Köyhän miehen Disney- versio Italiasta". Tällä kadulla souvenierliikkeet (ylihintaisia t-paitoja ja huiveja) ja ravintolat vuorottelevat korttelista toiseen. Mainitsemisen arvoista on myös se että jokaisen ravintolan edessä seisoo imelä mutta aggressiivinen sisäänheittäjä häiritsemässä jalankulkijoita. Kauas on tultu niistä ajoista kun mm. Martin Scorcese vietti nuoruutensa näissä kortteleissa -> Little Italy on muuttunut kammottavaksi karikatyyriksi itsestään eikä muutaman vanhan ja alkuperäisen putiikin olemassaolo enää tule sitä pelastamaan vääjäämättömältä: Se on muuttumassa täyspäiväiseksi sirkukseksi jonka ainut tehtävä on myydä yltiöromanttista mielikuvaa vanhasta itsestään. Ei naurata, ei..

Grand Streetin eteläiselle puolelle jäävän Manhattanin käytyä pieneksi oli aika laajentaa reviiriä. Ostettiin 30 päivän "unlimited" metro liput (104$ / kpl) ja suunnattiin ensimmäiseksi Central Parkiin. NYC:n metro on itseasiassa erittäin miellyttävä eikä rattaistakaan tullut pelättyä kiviriippaa: Lähes joka asemalla on hissi ja aina löytyy hätäuloskäynti jota voi härskisti käyttää rattaisiin vedoten hyväksi. Central Parkiin jalkauduttiin ensimmäistä kertaa n. 86 kadun korkeudellta mutta visiitti jäi melko lyhyeksi: Puistossa oli käynnissä juoksukilpailut ja kaikki kävelyreitit olivat täynnä hikinauhoihin sonnustautuneita "wanna be" maratoonareita. Käväistiin uudestaan muutaman päivän päästä (silloin saavuttiin puistoon eteläosasta) ja sillä kertaa noustiinkin puistossa aina John Lennonin muistoksi perustetulle "Strawberry Fields" muistomerkille asti. Siinähän on vieressä "Dakota Building" jonka eteen Lennon tiputettiin ja jonka Yoko Ono nykyään melkein kokonaan omistaa (Bono sai Onolta luvan ostaa talosta asunnon mutta mm. Madonna ei..). Anekdoottina vielä kerrottakoon että New Yorkissa jää muuten joka vuosi 150 henkilöä metron alle ja tänne saavuttuamme pari viikkoa sitten lehdet olivat täynnä tarinaa siitä kuinka koditon musta oli työntänyt Japanilaisen herrasmiehen junan eteen (tämä oli tosin ensin uhannut tappaa kodittoman). Miljoonakaupungissa siis aina sattuu ja tapahtuu..

Subway meininkien makuun päästyä käväistiin myös uudestaan Brooklynissa -> Käveltiin taas silta (koska se on meidän mielestä melko siisti!) mutta posotettiin metrolla takaisin sitten Manhattanille. Tälläkertaa käväistiin kaupungin parhaalla kirpputorilla (Brooklyn Flea) josta löytyikin kaikkea vanhoista rekisterikilvistä -80 luvun Star Wars figuurihin. Pääpaino kuitenkin oli käsityössä ja vanhoissa kledjuissa niinkuin pitää ollakin. Hintataso siedettävä ja uudestaan tulee varmaan ensikuussa käytyä (mikäli maapallo ei atomisoidu huomenna). Kotikadulla saatiin melkein flaidis aikaiseksi naamaansa väsyneen jugoslaavin kanssa joka myy tilbehööriä alakerrassamme. Homman nimi oli se että joku oli hylännyt sänkynsä ja massiivisen runkopatjansa eräänä yönä keskelle Mullberry Streetiä eivätkä roskamiehet olleet korjanneet sitä vuorollaan pois. Aamulla koko p#ska siis tönötti äijän souvenier puodin edessä mutta kun iltapäivällä palattiin asioilta niin se olikin siirrety porraskäytävämme oviaukkoon. No ei mahtuneet rattaat enää sisään joten oli pakko purkaa runkopatja takaisin katukäytävälle ja tästähän ei myyjä tykännyt. Sama pallottelu jatkui kolmen päivän ajan kunnes neljäntenä päivänä tilanne ratkesi roska-auton viimein aamuyöstä korjattua koko scheissen pois..

No huomenna tämä kärsimys ja kituuttaminen muutenkin loppuu -> Kiitos kaikille lukijoille; tavataan tuonpuoleisessa..

-I-