25.10-27.10.09        Sandakan. Sabah. Borneo.

Silla on 96%:sti yhtalainen geeniperima ihmisen kanssa. Luontoon palattuaan sen on nahty varastavan veneita ja hyppivan kyytiin virran vietavaksi. Sen nimi tarkoittaa "Metsan ihmista". Silla on oranssi turkki ja kahdeksan miehen voimat. Se soi aamiaista Mauno Koiviston kanssa Singaporessa.. ja se syo myos joskus nalissaan multaa. ..ja nyt se on kuolemassa sukupuuttoon? Se on oranki! Tuo karvainen pirulainen jota Borneon villiksikin mieheksi on kutsuttu.

Lahdettiin ihmettelemaan naita luontoaidin alynvalayksia Sepilokin luonnonpuistoon joka sijaitsee parinkymmenen kilometrin paassa Sandakanin kaupungista. Kuuden tunnin sutjakka bussimatka Kota Kinabalusta Sandakaniin (5 Euroa / 300 km) kului talla kertaa yllattavan nihkeissa merkeissa. Talla kertaa se ei olutkaan karaoke joka ajoi luhistumispisteessa olevaa mielta hulluuden syovareihin vaan kuusilapsinen perhe jonka jalkikasvusto okseni koko matkan (6 tuntia) taukoamatta bussin penkeille ja lattialle. "Pitkan syljen" irtoamisesta lahteva aani kuului mukavasti stereona kun etu- ja takapenkki paasivat vahavalia yhteiseen rytmiin. No onneksi bussin etuosassa sijaitsevalta 10' tuuman naytolta esitettiin laatupatkia kuten "Fast and The Furious" joten matkustaja saattoi paeta sapenkatkuista atmosfaaria elokuvien ihmeelliseen maailmaan. Sandakaniin saavuttua tutusti mittari alle ja majoitusta etsimaan..

Etukateen oltiin jo kuultu ettei Sandakanin kaupunki tarjoa hirveasti mielta ylentavaa tekemista joten fokus olikin asetettu pelkastaan "nopeasti kaupunkiin" - "apinatarhaan" - "ja ulos" - akselille. Paatettiin kuitenkin jaada pariksi yoksi jottei olisi hirvea kiire kokoajan ja hyva niin. Ihan mukavaksi paikaksihan Sandakan kuitenkin osoittautui (Kaupunki tunnettiin tuhat vuotta sitten Kiinan keisarin linnunpesien hovituottajana. Taalta niita raijattiin Pekingiin hovin hopealautasille vuosien saatossa tuhansittain..) joten tanne sai perustettua katevasti "basecampin" tasmaiskuja suunnitellessa..

Ensimmainen etappimme oli Sepilok Orangutan Rehabilitation Centre jossa puunlatvat heiluivat ja manner sai kyytia takkuturkkien painaessa pitkin viidakkoa. Seurattiin Orankien ruokailua ja haroilya aamupaivan ajan ja taman jalkeen lahdettiin Labuk Bay Proboscis Monkey Sanctuarylle jossa saatiin seurata nenaapinoiden kikkailua banaaninpalasten kimpussa. "Proboscis monkey" kuuluu myos uhanalaisiin elukoihin eika sita borneon ulkopuolella edes tavata. Kummassakin paikassa villipedot temmelsivvat luonnollisessa elinymparistossaan eika niita pidetty lukittuina hakeissa. Apinat saapuvat kahdesti paivassa ruokailemaan niita varten rakennetulle tasanteelle josta niita voi sitten turvallisen matkan paasta pallistella (n.20m). Kuntoutuskeskuksessa ideana on opettaa apinat selviytymaan alkuperaisessa elinympparistossaan jonka ajalkeen ne palaavat villeina luontoon. Nena- ja ihmisapinoista jarkyttyneina jaatiin viela lopuksi paivanpaatteeksi yopymaan Sandakaniin - ja odottamaan seuraavan paivan paluumatkaa Kota Kinabaluun. Sanotaan ettei salama iske kahdesti samaan paikkaan mutta mista sita ikina tietaa...

"Monkey On My Back"

-I-

( PS. Terveiset Raumalle : Paiva lahti hyvien uutisten myota tanaan taydellisesti kayntiin! )