26.6 Milano-Venetsia

Herätys oli asetettu soimaa kello 8:30, jolloin Iiron aivot olivat olleet hereillä jo tunnin. Tommin aivot keräilivät itseään vielä aamupalankin ajan. Aamupalan jälkeen keräsimme pyykkimme huoneeseen viritetyltä "pyykkinarulta", vaikkakin pyykit olivat vielä hieman kosteita. Hotellilta suunnistimme kartan avulla takaisin rautatieasemalle, josta bongasimme EuroCity-junan, joka menisi Venetsiaan. Ennen lähtöä oli hetken aikaa joten kulutimme sen etsimällä ilmaista verkkoa, johon liittyä. Epäonnistuminen johti siihen, ettei meillä ollut Venetsiassa valmiina majapaikkaa. Juna lähti 12:25 laiturilta kuusi. Emme olleet varanneet istumapaikkaa, koska ajattelimme, ettei maan sisäisesti kulkeviin juniin tarvitsisi varata paikkaa. Näin on ollut tähän mennessä Suomessa, Saksassa ja Sveitsissä. Junassa istuimme ensimmäisille vapaille paikoille, mutta perslihakset kirosivat kun seuraavalta pysäkiltä noussut mummo hääti meidät varaamaltaan paikalta junan lattialle istumaan. Konduktööri sanoi tullesaan kohdallemme, että EuroCity-junat vaativat Italiassa varauksen, mutta antoi asian tällä kertaa olla. Jei!
Junan lattialla sitten istuksimme seuraavan tunnin nousten aina seisomaan pysäkkien kohdalla, jotta tulevat ja menevät matkustajat pääsivät ohi. Kun kolmen tunnin matkasta oli tunti jäljellä, Iiro rohkaistui ja veti molemmat mukaan extreme-temppuun: istumaan vapaille penkeille!

Jälleen kerran meinasimme kuolla kuumuuteen kun astuimme laiturille. Ärsyttävä mies yritti kaupitella meille lähes väkisin jotain hostellia aivan Venetsian keskustasta 35€:n hintaan. Mielestämme hinta oli liian korkea, joten päätimme vielä harkita asiaa. Astuessamme ulos paikka näytti ihan Venetsialta: gondoleja ja vesibusseja lipui jokea pitkin ja turisteja parveili kuin murkkuja kiskan edessä. Menimme ostamaan turisti-infosta kartan ja saimme ilmaiseksi listan majoituspaikoista. Listaa ei ensivilaisun jälkeen koskaan katsottu uudelleen... Ja jälleen mies hyökkäsi kimppuumme asiakkaiden toivossa, kieltäydyimme toistamiseen. Seuraavaksi vuorossa oli internet-pisteen löytäminen, jotta pystyisimme vilkaisemaan hostelbookers.com:in halpojen hostellien toivossa. Lähdimme luonnollisesti kohti keskustaa, mutta kun missään ei näkynyt maagista @-merkkiä netin merkiksi, kysäisimme muuan hotellista, voisimmeko käyttää paikan nettiä. Se oli saatavilla vain asiakkaille, mutta respaherra neuvoi meille suunnan josta löytäisimme internet-pisteen: takaisin juna-asemalle ja sitten oikealle. Kun pääsimme takaisin asemalle, aloimme pohtia oliko neuvo "oikealle" katsottuna juna-asemalta vai suunnasta, josta tulimme. Lähdimme oikealle juna-aseman ovelta katsottuna.

Suunnan osottauduttua vääräksi saavuimme bussiasemalle, josta Iiro bongasi toisen infopisteen. Kävimme kysymässä sieltä nettipistettä, meidät neuvottiin menemään takaisin rautatieasemalle ja jatkamaan siitä ohi kunnes löytäisimme netin. Tietty... Noh.. Takaisin 35 asteen kuumuuteen 12kg rinkkojen kanssa, väsyneenä palloiluun ympäri Venetsiaa. Kun nettipiste löytyi (ja maksoimme 10 minuutista 1,5€), nettisivun mukaan lähellä olisi hyvältä kuulostanut hostelli. Rinkat selkään ja kohti paikkaa. Venetsian kujat sekoittivat meidät taas, mutta löytyihän se hostelli lopulta. Ainoa ongelma oli, että yö oli buukattu täyteen. Nöyränä talsimme takaisin meitä kiusanneen sedän luo ja kerroimme hyväksyvämme tarjouksen. Setä opasti meidät innoissaan alkuun ja katsoi hieman epäilevästi, kun sanoimme, että vesibussin sijaan kävelisimme. Säästimmepähän 6€! Hostelli löytyi noin tunnin suunnistamisen jälkeen. Kahdesta yöstä maksoimme 70€ per lompsa, joten 50€ päiväbudjetilla käyttöömme jää kahdeksi päiväksi 30€. Illalla painelimme vielä täyttämään vatsamme iltapalapitsalla, jonka jälkeen hostellihuone ja elokuva siivittävät meidät uneen Venetsian keskustassa.

- Pojat