25.6 Airolo - Milano

Heräsimme hyytävästä alppimajastamme kauniissa vuoristomaisemissa noin kello seitsemän aikaan. Aamupala alkoi 7:30 ja koostui pelkästä leivästä, kahvista ja leivän päälle levitettävistä marmeladeista. Tommi oli edellisenä iltana tilannut jonkin paikallisen erikoisuuden: pastapalloja juustokuorrutteella juustoraasteen kera, joten hän oli hieman pettynyt kun aamupalastakaan ei ollut mahan täytteeksi. Kirjauduimme ulos puoli kymmenen aikaan ja saimme paikan pitäjältä ohjeen, kuinka pääsisimme takaisin Airoloon. Laskeuduimme ensin noin 2000 metristä Altancan kylään 1400 metriin upeaa vuoristopolkua pitkin. Polun varrella löytyi välillä kristallinkirkasta vettä virtaavia vuoristopuroja, joissa saimme heittää vettä hikisille kasvoillemme. Laskun aikana kuljimme läpi pienen, autiolta vaikuttaneen vuoristomaatilan. 600 metrin matkaan kului aikaa noin puolitoista tuntia.

Kun pääsimme Altancan idylliseen maalaiskylään, kuulimme lehmänkellojen kilkutuksen kun pihvit laidunsivat vuoristoniityillä. Kaikki vastaantulijat hymyilivät reppureissaajille ja heistä huomasi, kuinka rennosti ja hetkessä he elivät. Löydettyämme bussipysäkin, odottelimme kellojen kilkutuksessa nelipyöräistä noin tunnin. Nousimme ainoina matkustajina bussiin ja maksoimme tulevasta matkasta 7 frangia (1€ = 1,35 CHF). Bussin laskeuduttua Piottan kylään, noin 400 metriä, bussikuski huikkasi meille, notta meidän pitäisi vaihtaa toiseen linjuriin. Hyppäsimme pois kyydistä ja siirryimme tien toiselle puolelle pysäkille tarkastamaan aikatauluja. Tässä vaiheessa Petäjän Iirolla välähti, että hänhän oli jättänyt ainoan pitkähihaisen paitansa linja-autoon! Noh. Siinä sitten pällistelimme hetken, että mitäs nyt. Tulimme siihen tulokseen, että takki pitäisi saada takaisin. Huomasimme aikataulujen vierestä puhelinnumeron bussifirman infoon, johon Tommi soitti. Hetken englantimongerruksen jälkeen saimme ohjeet odottaa puhelua takaisin. Istahdimme läheiselle penkille ja tässä vaiheessa Härmän Tommi huomasi, että oli jättänyt matkaoppaamme, Madventures-kirjan, Altancan pysäkille. Nauroimme hetken toisiamme ja pian Tommi sai puhelun bussifirmalta. Lähdimme ohjeiden mukaan parin kilometrin päähän, bussin päätepysäkille, josta voisimme noutaa Petäjän paidan, kunhan olisimme siellä nopeasti. Pienen hölkkäilyn ja kävelyn jälkeen löysimme bussikuskin autoineen ja hän ojensi meille Iiron paidan. Kirjan päätimme jättää paikallisten pähkinäksi. Lähdimme kiiruhtamaan takaisin pysäkille, josta olimme lähteneet paitaa hakemaa, aikaa Ariolon bussin ohikulkuun oli alle 20 minuuttia. Juuri kun olimme pääsemässä pysäkille, bussi pyyhälsi ohi. Edessä oli tunnin odottelu. Istahdimme katetulle pysäkille varjoon ja tapoimme aikaa ihmettelemällä ohi kulkevia kaksipyöräisiä. Tunnin kuluttua bussiin nousu onnistui ja pääsimme Airoloon asti. Hotelli jo Milanosta varattuna, menimme rautatieasemalle kysymään, menisikö Milanoon tänään junaa. Vastaanottovirkailija naurahti huomatessaan, että Italiassa oli lakko päällänsä, mutta onnistui kuitenkin löytämään junayhteyden, joka veisi meidät perille.

Odotimme asemalla junaa tunnin ja melkeinpä onnistuimme vielä myöhästymään. Kaikesta huolimatta vaihto Bellinzonassa onnistui ongelmitta ja saavuimme Milanon pääasemalle kello 16:50. Kuumuus meinasi tappaa meidät heti laiturille, mutta kuin ihmeen kaupalla onnistuimme lyllertämään pois ihmismassoista. Värikkäästi ja ehkä jopa hieman erikoisesti pukeutuneet ihmiset ympäröivät meidät heti aseman ulkopuolellakin. Tämäkö on nykyään muotia? Hyppäsimme ratikkaan numero yhdeksän ja jäimme pysäkille Porta-Venezia. Harhailimme hetken pitkin Milanon katuja, lämpötilan ollessa varmastikkin 30 asteen tienoilla. Turhauduttuamme kävimme erään hotellin respassa kysymässä tietä Via Giuseppe Sirtorin kadulle. Hotelli löytyi ja kirjauduimme sisään. Tulevasta yöstä maksoimme 25€ per päiväbudjetti. Huone yllätti meidät positiivisesti kun huomasimme, että se oli varustettu tv:llä, omalla suihkulla ja vessalla, sivupöydällä ja kolmella sängyllä. Aamulla saisimme vielä samaan hintaan aamupalankin. Huoneemme lukossa oli jokin fiba, joten seuraavat 15 minuuttia hotellin korjaajat vaihtoivat huoneemme oveen naapurihuoneen lukkoa. Kahden päivän tauon jälkeen suihku teki hyvää, mutta nälkä kalvoi vatsaa. Päätimme poistua huoneesa etsimään ruokaa. Matkalla eksyimme ruokakauppaan, josta mukaan tarttui 6 pulloa vettä hintaan 1,34€, juhannusjuomaksi 2 Breezeriä per maksa hintaan 1,4€/kpl ja 200ml Nivea Sun aurinkorasvaa (vahvuuskerroin 20) hintaan 10€. Seuraavaksi verkkokalvomme skannasivat ympäristöä pitserian toivossa. Sopivan näköisen mestan löydyttyä tilasimme pitsat: Iirolle sieni-kinkku-mozzarellajuusto-tomaattisose-pitsa, Tommille mozzarellajuusto-tomaattisose-pitsa (halusi pelata varman päälle eilisen juustoyllätyksen jälkeen). Iirolle pitsa ilmeisesti maistui infernaalisen hyvälle ja vatsa huusi hoosiannaa, Tommille makuelämys ei ollut ihan yhtä voimakas, mutta vatsa täyttyi pitkästä aikaa kunnolla. Iltapalan jälkeen painelimme takaisin hotellille viettämään juhannusta jalkapallon, barin Breezerin ja pyykin pesun merkeissä.

-Pojat

Hyvää juhannusta Suomi!