Vihdosta viimein tytot ovat onnellisia autonomistajia. Kovan etsinnan ja tinkimisen jalkeen loysimme oman farkku Holdenin. Poro osottautui kiven kovaksi tinkiaksi, kun Sannaa taas ei paasteta kaupantekoon. Onneksi saatiin vuoden rekisterointi ja takuu. Ei tarvitse ihan niin paljoa stressata ja saastytaan isommilta paperihommilta. Nyt paastaa viimeinkin parrailemaan ympariinsa ja tutkiskelemaan paikkoja ominpain, ilman aikatauluja. Nyt olo on paljon kotoisampi.

Paastiinkin sitten heti samana paivana testaamaan auton nukkumis ominaisuudet, kun Henna loysi nukkumaan mennessa Bedbugin sangystansa. Ketaan ei sitten enaa nukuttanutkaan siina huoneessa, niiden pikku verenimijoiden seurassa. Respa oli jo mennyt kiinni, joten ainoaksi vaihtoehdoksi osoittautui autossa yopyminen. Eipa siina sitten muu auttanut, kuin suunnata etsimaan yopymispaikkaa. Keskustan parkkipaikat ovat tarkkaan vartioituja, joten paadyimme parkkaamaan eraan asuinalueen kadulle. Hikisen yon jalkeen oli mukava herata, kun talojen asukkaat ihmettelivat ja osoittelivat meita. Muutamat taisivat toivottaa huomenetkin. Eli siis autossa mahtuu nukkumaan, mutta mukavuudesta taytyy tinkia.

Nahtavyyksiakin ollaan ehditty kayda katselemassa. Crystal Cascadesilla kaytiin katsomassa vesiputousta ja nahtiin oikeaa sademetsaa. Henna ja Poro uskaltautuivat uimaan kalojen keskelle. Matkalla nahtiin upeita vuoristo maisemia. Nyt tiedetaan mihin elakepaivina rakennetaan oma piilopirtti. Kaytiin myos Kurandassa katsomassa vesiputousta, joka kyllakin talla hetkella oli aika vaatimaton, koska sadekausi ei ole viela kunnolla alkanut. Tie Kurandaan koetteli meidan hermoja, kun kurvailtiin kapeaa vuoristotieta ylos ja alas.

Kun lahdettiin tanne, meilla oli kaksi haavetta, opetella sukeltamaan ja surffaamaan. Viimeinkin kolmen kuukauden odottamisen jalkeen paastiin toteuttamaan ensimmainen naista. Osallistuimme neljan paivan sukelluskurssille, josta ensimmainen paiva vietettiin luokassa nenat kiinni kirjassa ja uimatestin merkeissa. Toisena paivan paastiin jo uima-altaaseen harjoittelemaan sukellusvalineiden kayttoa. Essia ja Poro luultiin toisen paivan jalkeen toivottomiksi oppilaiksi, kahden happipullon putoamisen, vaarin puetuiden painovoiden ja muun sahlingin jalkeen. Kaksi viimeista paivaa vietettiin Great Barrier reeffilla. Sanna joutui jattamaan kurssin kesken ensimmaisen paivan jalkeen ja essille lisa haastetta toi kurssin suorittaminen yhdella jalalla, koska Essi kompastui portaissa ja satutti polvensa. Onneksi merella suoritetut harjoitus-sukellukset menivat mallikkaasti, toisin kuin ensimmainen meidan kolmin tehty omatoiminen sukellus. Sukellus ei enaa huonommin olisi voinut menna. Hypattyamme veteen innosta soikeina, kaikki sinkoilivat omiin suuntiinsa. Kaksi tarkeinta saantoa olivat, pida kaveri lahella ja muista pitaa safety stoppi. Ei taidettu noudattaa kumpaakaan. Uitiin vahingossa varaan suuntaan ja jouduttiin merivirtaan. Selvittiin virrasta pois pienen paniikin jalkeen, mutta pulphdettiin sitten vahingossa 18m pintaan ilman safety stoppia. Ei tietenkaan kehdattu kertoa asiasta opettajille, ja vietettiin seuraavat 12 tuntia stressaten ja etsien merkkeja sukeltajantaudista. Ollaan kuitenkin edelleen hengissa, ja koska ensimmaisella sukelluksella tehtiin kaikki mahdolliset virheet, niin seuraavalla sukelluksella ollaan varmaan taydellisia. Ahdistus veden alla hengittamisesta sai Sannan lopettamaan kesken, mutta meilla muilla ahdistus helpotti kurssin etenemisen myota. Eika lopulta edes pelottanut olla hetkellisesti ilman regulaattoria veden alla, vaikka paan paalla oli 18 metria vetta. Polte sukeltamiseen kylla syntyi. Vapauden ja lentamisen tunne, seka mieleton vedenalainen maailma saa varmaankin meidat tuhlaamaan viimeiset reissu pennoset sukeltamiseen.

Tanaan kuultiin, etta saatiin toita, joten maanantaina suunnataan Mareebaan pakkaamaan jalleen mangoja. Pienoisen rahapulan vuoksi joudutaan ilmeisestikkin viettamaan Joulu, seka Sanna synttarit farmilla. Toivottavasti edes Uudeksi Vuodeksi pois jatkamaan Ita-rannikon valloitamista.

Essi ja Henna