Indiana Jonesin jalanjäljillä Angkorissa ja tiukkaa turbulenssia vatsalaukussa, taas

22.-26.1.2009 Siem Reap, Vientiane, Vang Vieng

Sabai dee! (laoksi moro)

Otettiin tuossa taksi Phnomista Siem Reapiin hinnaltaan 80 dollaria. Bussi olisi ollut halvempi, hitaampi ja raskas. Joten siksi taksi = taidamme olla kermaperseitä. Ei vaan, Jeremy laski kustannuksia olemalla messissä. Oltiin kuultu kaikenlaisia kauhutarinoita bussimatkoista juuri edelliset pari päivää, joten tällä kertaa näin.

Ja Siem Reap vaikuttikin oikein kivalta paikalta. Viereinen Angkorin temppelialue on viiden vuoden sisällä kasvattunut kaupungin asukasmäärää 40 000:sta miljoonaan. Hurja kasvu, mutta turistien määräkin on kasvanut. Kaupungista löytyikin paljon kivoja kuppiloita ja hinnoiltaan oikein passeleita. Ruokaa kolmella dollarilla ja olutkannu samaan hintaan. Eiköhän siinä ollut ainekset hyvässä kuosissa.

Ja katukeittiöstä ruuan sai dollarilla. Kambodzassa on käytössä paikallinen valuutta riel, mutta käytännössä matkailijat maksavat Usan dollareilla. Ja takaisin saa sitten paikallista ja dollaria sekaisin. Ja näissä rahoissa ei tosiaan pysy edes Liikasen Erkki mukana. No, sitä kuluu kuitenkin.

Angkoriin päätimme lähteä jo viidelta aamulla, jotta näkisimme auringonnousun Angkor Watin takaa. 20 dollaria päivälipusta ihan kuvan kanssa varustettuna ja nurmikolle odottamaan auringon säteiden leikkiä. Ne säteet leikkikin sinä aamuna hieman pilvien takana, mutta silti paikkaan hetken päästä laskeutunut valo oli hyvin maagista. Kannattaa ottaa muuten otsalamppu mukaan, jos menee paikalle aamulla. Siellä ei ole minkäänlaista valoa.

Samaan kohtaan aamulla ahtautunut porukka hajosi mukavasti Angkorin alueelle, joka on iso ja käsittää satoja eri temppeleitä ja kokonaisuuksia. Tunnetuin on varmaan toi Angkor Wat, joka on aina kuvissa (kolme tornia vierekkäin ja tuollainen lampi edessä.) Temppelit olivat kuitenkin hyvin erilaisia ja esim. Angkor Thomissa ollut Bayonin temppeli teki ainakin minuun isomman vaikutuksen kun Angkor Wat. Upein oli varmasti Ta Prom, joka oli joutunut puitten valtaamaksi. Puita kasvoi kivirakenteiden keskellä hylätyltä näyttävässä palatsissa. Itse ajauduin jotenkin harhailemaan yksikseni alueelle, jossa en nähnyt ketään muuta hetkeen. Pääsin lapsuuteni suuren sankarin kenkiin eli ruoska lanteelle ja Indiana-hattu päähän ja arkeologin ammatti alkoi taas kiinnostaa. Sen verran mahtava rakennelma se oli. Aivan erilainen kun mihin on tottunut ja nähnyt. Hienoin ihmisen tekemä rakennelma, johon itse olen törmännyt. Pyramiditkin on vaan kivikasoja. Näissä temppeleissä jokainen kivi oli koristeltu jollain ornamentilla ja buddhat tai visnut hymyilivät salaperäisesti kiinnostuneille kasvoilleni. Ja mistä nämä kivet on oikein saatu ja miten ne tornit on saatu rakennettua? Monta kysymystä heräsi tuolla viidakon keskellä. Kuvista näkee varmasti totuuden.

Alueella kannattaa varata ainakin pari päivää, jos tykkää myös hieman fiilistellä. Nimittäin sieltä on mahdollista löytää myös rauhallinen pikku ja vähän isompikin temppeli ja istuskella, lukea kirjaa tai vaikka kuunnella iPodia. Sen olisin halunnut tehdä, mutta kun pojilla oli vähän kiire päästä Laosiin. Se jäi tekemättä, mutta sinne menen varmasti vielä elämässäni takaisin. Viiden tähden suositukset kaikille, joilla on kykyä kuvitella mielessään miltä on tuntunut aikanaan asua siellä tai miltä on ranskalaisista valloittajista tuntunut, kun he ovat löytäneet temppelialueen. Tosin paikalliset heimot ovat koko ajan tienneet niiden olemassaolosta. Ja varmaan kanssa norsut, jotka nyt olivat päässeet taksipuuhiin.

Siem Reapissa temppeleita fiilistelin sitten jopa niin paljon, että lähdimme Jeremyn kanssa oikein viettämään viihdeiltaa parin reissaajatypyn kanssa. Tytöt olivat tulleet Vang Viengistä ja vaihdettiin vinkkejä ja nautittiin muutamat Angkor Pitcherit. Mukavan kolmen tunnin yöunen jälkeen olikin kiva suunnistaa lentokentälle... Ja Ville oli jo kärsinyt turbulenssista mahassa muutaman päivän. Sitten olikin taas mun vuoro. Sitä tässä ihmetellään, että kuinka monta viikkoa Panadolia voi syödä... Eiköhän tämä tästä, kun ollaan päästy vihdoinkin hetkeksi aloilleen tänne Vang Viengiin aivan karmean bussimatkan jälkeen. No, Ville kertookin siitä tuossa pian.

Vientiane muuten vaikutti rauhalliselta eikä niin kovin isolta. Eipä kukaan oikein sitä ole kehunut matkailukaupunkina, mutta tämä maaseutu on todella kaunista. Noita toppavuoria kohoaa tuossa sinne sun tänne ja joki liplattelee vieressä. Auringonlasku eilen bussista katsottuna toi mieleen monet Vietnamin sotaelokuvien aurinkofiilistelyt. Hieno paikka. Täytyy koittaa pysyä kovana. Nyt ei vaan näytä siltä, eli mennään ratsastamaan posliininorsulla taas...

Tuomas