Tässä vähän päiväkirjaa noilta espanjan seikkailuilta. Tulee vähän myöhässä mutta ei se mitään, saattepahan tekosyyn kattoa kuvat uudelleen. Yritetään postata loput euroopan seikkailut kun ehditään. Meanwhile, UUSIA KUVIA THAIMAA KANSIOSSA! Jos ette ole niitä huomannut, niin sinne lisättiin viime session yhteydessä myös kuvia...

Singaporen kuvista eteenpäin ollaan otettu tavaksi laittaa kuvatekstejä kuvien yläpuolelle jotka kertoo mistä kuvissa on kyse. Niitä kannattaa lueskella jos ette ole vielä ehtiny. Ja nyt päiväkirjaa!!!

13.4, Barcelona

Lentomatka takana ja rinkat saapu samantien syliin. Tullin setä tai täti vei meikäläisen roihusytkärin, vaikka se oli tyhjennetty ennen matkaa. Usko onneen palautuu, kun tajuaa että espanjalaiset ovat ymmärtäneet opastuksen jalon taidon. Bussi Barcelonan keskustaan löytyy alle 10 minuutissa ja se lähteekin miltei heti kun kyytiin on noustu. Tuloksena itsevarmuus kasvaa liikaa ja vakuutun siitä, että placa espanya on placa catalunya ja käsken täten Anuakin nousemaan bussista itsevarmuutta tihkuen. Tajutessani virheen suusta tulee k-18 tekstiä ja riemua lisää vielä edessä oleva 2.5 kilometrin lenkki nälkäsenä rinkkojen kanssa. Ou jee! Vaellus loppujen lopuksi päättyykin placa catalunyaan, josta guesthousen työntekijä ohjaa meidät hostelliin ja siellä huoneeseen. Kunnon bunkkeri! Ikkunasta ei luonnonvaloa tule ja seinät maalattua kiveä. Luksustasoa siis, ajattelen. Menisi neljän tähden hotellista Keniassa. Rinkat selästä ja keittiötä tsekkaamaan. Kaikki kunnossa, olutlasikin löytyy. Nyt vaan tekemään ratsia Barcelonan suurimpaan olutkauppaan. Tai ehkä sitä vois koisia. Illallinen taittuu Burger Kuninkaan ketjussa hintaan 6 euroo per nenä, moinen pieksee ranskalaistenkin hanhenmaksapallerot. Vatsa täynnä transrasvoja uni tulee kun nuijasta.

14.4

Kyllähän sitä nyt aikuinen mies osaa herätä aikasin. Kymmeneltä on sankareiden aika, herculeksenkin perkules ei edes vilkassu herätyskelloa ennen kello kymmentä. Herään oivallukseen, että Anu on saanut huoneen ikkunan auki. Mitä, mitä, auringonvalo paistaa silmään? No tästä on hyvä lähtee, ihan ensimmäisiksi supermarkettiin ostaa evästä. Hintataso ei paha, eväät makso 6 egee ja niillä pötkitään Goottiseen kaupunkiosaan. Mukulakiveä, kapeita kujia, turisteja ja paljon korkeaa ja näyttävää arkkitehtuuria. Tavoista poikkeamatta tulee nähtyä kirkkoja, katedraaleja ja satamaan eksyttyä laivojakin. Ihan kiva kaupunni, muta vielä ei oikeen aukea mikä tässä kaupungissa on niin hienoa. Ihan mukava paikka, muta esim. Rooma ja Lontoo säväytti enemmän. Päivä kuluu kävellessä ja ihQuillessa, tulee syötyä muutama falafel pitaleipineen lounaaksi ja La Cervetecasta tulee napattua Nognes Imperial Stout mukaan, omnom! Ehkä eka päivä on hyvä vetää vähän rauhallisemmin.

Katedraali oli ihan hiaano, mutta Italiassa nähdyt jumalattoman isot kirkot ja vatikaani saavat kaiken näyttämään jotenkin alikokoiselta. Illalliseksi kalapyreellä täytettyä paprikaa, joku ihmeellinen mutta herkullinen salaatti ja muita tapaksia, suoraan Cerveresia Catalanan keittiöstä.

15.4.

Eilisillan liian myöhäinen Hefeweissbierin nauttiminen yhdistettynä infernaaliseen hikoilun tuottamaan vedenpuutteseen saa aikaan hitaamman aamun kuin yleensä. Kaupasta haettiin All Brania ja Activiaa aamiaiseks, kyllä näillä olisi sitten tarkotus kävellä taas 6 tuntia putkeen. Aloitetaan! Kohteena Sagrada Familia, arkkitehtuurin neron Gaudin suunnittelema luomus jossa on toinen toistaan hullunkurisempia designpäätöksiä ja luonnon inspiroimaa järjestelmällistä kaaoottisuutta. Kysessä on katedraali, joka valmistuessaan 2030 vuonna tulee olleen 130 vuotta rakennuksen alla. Käytiin sitten läpi paikan kryptaa, vähän naureskeltiin turisteille, kateltiin lisää gaudin luonnoksia jne. Gaudi sai näköjään kaikki inspiraationsa luonnosta ja huomasi nimenomaan luonnossa vallitsevan systemaattisen kaaoksen joka näkyi puiden oksien kasvussa, nautiluksen ja etanoiden kuorissa, mehiläisten kennoissa puhumattakaan siinä, miten kaikki muotoilu näytti noudattavan tietynlaisia matemaattisia lakeja. Aika velikulta! Sisältä katedraali oli vielä kesken, mutta valmistuu kuulemma tänä vuonna. Ihan hyvältä näytti, suaapi nähdä millanen luomus odottaa seuraavan kerran kun eksytään Barcelonaan.

Katedraali reissua seurasi luonnollisesti käynti kebabmestassa (ja hei, me syyvään mitä halutaan prkl, tuskin espanjalaisetkaan nukkuu tapaslautaset yöpöydällä). Jumankekka jätkät, ihka aito chilikastike, jalopenoja, tomaattia, kurkkua, mättöä, minttujugurttia... Oli sellanen rullakebab että lahtelaiset vastaavat jäävät varjoon, hintaa tuli 4 egee elämän parhaasta kebabkokemuksesta.

Starbucksia juotiin myös. Espresso Macchiato kantoi ihan kotiin asti pitkälle päiväunelle.

Joudutte valitettavasti pettymään myös illallisen suhteen. KFCn seireenin laulu kutsui kuin kokaiinilasti bronxin vähäosaisempia, ja lopulta paine oli liikaa ja oli pakko käydä hakemassa kunnon ämpärillinen uppopaistettua kanaa, hell yeah! 5000 kilokalorin pommin turvin oli hyvä nukahtaa, eipähän kuole nälkään yöllä. Päivä oli ehkä hieman harhautunut espanjalaisen keittiön syleilystä, mutta tulipahan syötyä kerrankin ittensä ekstaasiin pikkurahalla.

16.4

Puoliämpärillisen uppopaistetun kanan aiheuttama ripuli on mainio tapa aloittaa päivä. Peräsuoli freshinä ja rasvalla huuhdottuna on aina hyvä suuntaa takaisin luontoon, siltäkin varalta, että oma peräsuoli ei ymmärrä vessan ja ulkotilojen eroa. Park Güelliin siis! Tämäkin Barcelonan ihme on Gaudin suunnittelema, luvassa olisi siis hurmiollista arkkitehtuuria ja mosaiikkilisko. Kaiken logiikan mukaan. No, porteilla nähdään piparkakkutalo (kyllä) ja rooman Pantheonia muistuttava pilareiden täyttämä halli. Johan nyt! Siitä sitten kiertelemään, ylös kiivetään ja nähdään panorama Barcelonasta, aivan upea näky! Vielä ylös kiipiämän ja siellä meitä odottaa risti (?) joka on päätetty pystyttää muurahaiskekoa muistuttavan kivirakennelman päälle. Hienoa pojat! Ristiltä näkee joka suuntaan täydellisesti, eli panorama häikäisee nyt 360-asteen katselukulmalla! Ei muuta kuin lisää harhailua, puiden tuijottamista, koirien juottamista ja lopulta löydetään puiston sydän, jossa kaikki penkit ovat koristeltu värikkäällä mosaiikilla ja ne ympäröivät hiekkakehää, josta löytyy muunmuuassa näkymätön mies, elävä patsas ja venäläinen. Jesh, koska venäläiset on niin eksoottisia. Puistokävely päättyy mosaiikkiliskon kanssa poseeraamiseen, kuvat löytyy blogista tarkkuuta vaativan syynin jälkeen. Óle!

Päivä ei suinkaan päättynyt puistoreissun jälkeiseen mansikan mutusteluun (rasia maksoi 90 senttiä, hyviä oli!) vaan Cerveresia Catalanan herkkullisiin meren antimiin! Otettiin combolautanen, kuningatar katkarapuja, simpukoita, friteerattua mustekalaa, perunakroketteja ja grillattuja paprikoita merisuolalla! Voe onnea ihmiset, jos jeesus olisi leivän räjäyttelyn ehtollispöydässä sijaan muuttunu ruaaksi niin olisi varmaan hajonnut tällaiseksi tapaslautaseksi joka laitettiin poskeen. Oli sen verran maukkaat mätöt! Anu sai allergisen reaktion simpukoista, joten meikäläinen veti niljat. Maistui merivedelle? Muuten täydellinen kombo, hinta oli HALPA ja kotiin lähdettiin tyytyväisyyttä ja mereneläviä huokuen. Ens kertaan!

17.4.

MONTSERRAT! Ennen kuin suoraan rynnitään onnesta soikeana seikkailuun, laitetaan pari riviä aamusta. Olipa kerran tyttö ja hölmö, ja hölöömö oli sitä mieltä että nyt lähetään vuorille kattelemaan luostareita ja päräyttäviä maisemia kera kotitekoisten eväiden. Matka alkoi siis spontaanisuuden täyttämän innostuksen poltellessa persusta ja kohta olikin junaliput kohti vuoria ostettu ja parivaljakkomme istui junassa miettien mitähän perkelettä juuri tapahtui. No, kalliot alkoivat puolentoista tunnin junamatkan jälkeen palaa sarveiskalvoihin kiinni junan vetäytyessä montserratin kallioiden syleilyyn. Niska meinasi katketa korkeuksia ihastellessa, onneksi cable car saapui tyydyttämään sydämmessä jyskyttävän seikkailunhalun. Ylös kohti kallioita, valokuvia räpsien ja vieressä olevan suomalaispariskunnan puheita kauhulla kuunnellen. Värkki vetäytyy luostarin alapuolella sijaitsevalle asemalle juuri ennen räjähtämistään ja tyttö ja poika syöksyvät kohti vuosisatoja vanhaa arkkitehtuuria kyynel silmässä väpättaen.

Aivan uskomaton paikka, kuvat mitä räpsittiin mielipuolen antaumuksella eivät tee oikeutta. Luostari on upean sijainninsa lisäksi täynnä upeita koristeita ja sisältää basilicassaan mustan neitsyt marian, jota paikalliset liikuttuneena pussailivat ja kättelivät. Tunnin jonotuksen jälkeen tyydyin ottamaan kuvan ja tekemään ristinmerkin. Basilicasta ulos läpi kallioon hakatun, kynttilöillä täytetyn käytävän (katto oli auki, joten ihan täydellistä kynttiläillallista ei paikassa viettäisi, upea oli silti). Jos liikutus ei vielä rittänyt niin päätettiin vielä ottaa funiculare ylös pienen vuoren huipulle, josta näkymät saisivat aikuisen miehen kyyneliin...kuulemma. No, ylös vain ja ainoastain, funiculare jätti meidät kävelymatkan päähän huipusta... eli eikun jyrkkää, hiekkaista tietä eteen päin itään avautuvaa näkymää ihaillen. Sitä aina muutaman kerran elämässä tuntee olevansa aidosti elossa, siellä kävellessä moinen hiippaili salakavalasti sydämmeen ja todellakin, liikuttuminen meinasi saada sisäisen itkupillin ottamaan vallan. Kalliolle kukkulalle istumaan ja eväitä syömään. Vatsa täyttyy ruoasta ja mieli jumalallisista näkymistä. Kuva otettiin muistoksi, poika halas tyttöä maailma taustalla avautuen ja kamera ikuisti tilanteen. Kyllä, se löytyy blogista kun tarkkaan etitte.

Loppupäivä kului alas kiivetessä samalla vogue katalogia varten kuvia ottaen. Käytiin kattomassa vielä kallion seinään rakennettu kirkko ja sen luokse vievän reitin monumentteja ihasteltiin kanssa. Päivä oli jotenkin niin täydellinen että oli pakko kruunata se taas ravintelissa syöden, tällä kertaa toisessa sellaisessa. Nimi ei muistu Anullakaan mieleen, mutta syötiin ankanrintaa mansikkakastikkeella ja bataatilla sekä tar-tarilla, pestokastikkeella ja valkosipulilla maustettua lohta, OMNOMNOMNOMNOM!!! Hinta oli aivan liian kallis, mutta kerran sitä vain eletään pirkales! Ruoka oli niin hyvvee, että uni tuli palloon kuin nuijanukutuksesta.

18.4.

Voi pojat, voi pojat, voi pojat! Viimeinen päivä Barcelonassa ja lisää Gaudin pään sisällä pyörimistä, tänään muodossa La Pedreran. Kyseinen kompleksi oli suunniteltu asunnoksi, ja sisältääkin vähintään yhtä hienoa sisustusta kuin ulkokuorista kauneutta. Hinta sisään on suolainen, 10 euroa per nenä. Sappi kiehuu ja murhanhimo kasvaa kunnes emäntä lepertelee hunajaa korviin ja taas mennään. Jotenkin ei voi sanoin kuvailla, kattokaa kuvia! Ihan kuin jättiläisen luista olisi rakennettu asunto ja sitten vähän kikkailtu pilvessä. Rakennuksessa tutustutaan lisää Gaudin töihin ja sitten siirrytään itse pää vetomagneettiin... Katolle! Kyllä, nää onkin sit ne kuvat missä näätte niitä kypäriä ja päitä muistuttavia rakennelmia katolla Barcelonalaisen asunnon. Pyöritään, hyöritään, hampaat narskuu taas muutaman suomalaisen kaljamahan ihmetellessä ääneen mikä tässä paikassa on niin hiaanoa. Miepä kerron pojat! Se, että eipä oo kukaan yrittäny vastaavaa sitten espanjalaisen taiteilijaneromme, jos työ ite tunnette osaavanne paremmin niin suaap kokeilla, saattaa jäädä arkkitehtuurin ura yhtä huonoksi kun pötsin kunto. Noooh, eipä tuosta kannata suuttua kun alakerrassa on vielä Gaudin suunnittelemia tuoleja ja asunto, joka on sisustettu sellaiseksi, kuin se oli 1800-luvulla juuri valmistuessaan. Kiva mesta, ei siinä mitään, vähän kurkistusta paikallisen aristokraatin elämään circa 1888.

Päivä jatkui syöpöttelyn merkeissä, maha kiskoi magnumeita, dunkin' donutsin rinkuloita, jäätelöä ja lopulta illalla JÄLLEEN, mutta tällä kertaa viimeisen kerran Cerveresia Catalanan tapaksia. Kaksi talon viiniä ja muita herkkuja myöhemmin parivaljakkomme vöyryi mahoineen kohti kotia. Superihmismäistä suurtekoa varjosti jännitys huomisesta Gironaan siirtymisestä.

19.4

Paniikki tulivuoren aiheuttamista vahingoista alkaa syöpyä sankareidemme mieleen. Jokainen joka on tiellä tavattu on joutunut tekemään kompomisseja tai jäämään lomakohteeseensa pitemmäksi aikaa tuhkapilven aiheuttamasta lentokiellosta johtuen. Rryanairin kotisivu kuitenkin näyttää, että oma lentomme lentäisi juuri sen jälkeen, kun tuhkapilven on tarkoitus siirtyä eteenpäin. Toivotaan... Matka jatkuu ja pian ollaan Gironassa aivan upeassa pensionaatissa, jossa on jopa oma Zen-puutarha! Huone iso ja sänky mukava. Suihkukin tekee vaikutuksen, joten oli pakko näyttää toisillemme peukkua. Aamiainen ja asunnonveroinen huone hintaan 20 euroa per nenä. Kyllmä myö vaan osataan, on se vaan niin jumankekka... Eikun ulos! Ihailua ja ihailua, on joki ja siltaa ja värikkäitä taloja ja katedraalia ja mukulakivikatuja ja katumuusikoita ja kebabbiakin löytyy. Hyvä näin, eka päivä vietetään kaupunkia ihastellen, kävellään ympäriinsä ja tuijotellaan suu monnina kaikkea Linnoitusmuurista olutkauppaan. Niin, täältäkin saa tuontiolutta, vielä halvemmalla kuin Barcelonasta. Belgialeja tarttuu mukaan stouttien lisäksi, katedraali kohoaa kohti korkeuksia ja aurinko värjää kaupungin muurin upean oranssin hohtoiseksi. König-ravintolan kautta purilaiset syöden kotiin nukkumaan väsymystä pois.

20.4

Figueresiin Dali-museoon! Juna otettiin aamusta ja erittäin epäselkeiden opastuksien jäkeen löydettiin itsemme Figueresista. Jaloin kohti mestariteoksia! Sisäänpääsymaksu ei päätä huimaa ja kohta ollaankin ihailemassa taksia jonka nokkakoristeena on patsas läskistä naisesta jonka yläpuolella on sadetta kuvaava veistos. On se jännä. Kummastusta herättää kaikenlainen ihmellinen, kuten Dalin omakuva jossa mestaritaiteilijamme naamaa kannattelee kävelykepit ja kuva leivästä joka on korissa. Leipä korissa? Kyllä, kyseinen maalaus on maallikolle hyvinkin tylsä ja yksinkertainen (löytyy kuva osiosta jos haluatte ihailla) mutta nerokas kaljupäinen kirjoittajamme ei jäänyt lepäämään laakereillaan vaan kysyi mikä maalauksen idea oli. Vastaus on kasvot, jotka löytyvät leivästä. Nyt siitä ihmettelemään missä kyseinen face oikeen on. Kiertelyä ja lisää kiertelyä, on mahdoton kuvata kaikkea mitä löytyi joten kattokaa vaan niitä valokuvia. Museosta ulos ahdautettua tuli käytyä katsomassa vielä Dalin suunnittelemia koruja. Parhaana jäi mieleen sydänkoru, joka oli peitetty rubiineilla ja joka sykki! Lisäksi silmäkello ja elefanttipatsas jolla oli hyönteisen jalat ja kristalliobeliski selässä. Tosiaan, myös viinirypäleterttu jonka yläosan rypäleet olivat kultaisia pääkalloja. Ihmetystä riitti mutta aamiainen kantaa vaan niin pitkälle, ratkaisuna majoneesissa hukutettu täytetty patonki tyyliin Pärnun Burger. Simo ja Leo tajuaa vitsin.Siitä sitten kotia päin pohtimaan miksi meidän kodista ei löydy hyönteisjalkaisia elefantteja. Zzz...

21.4

Lento peruuntui. Perhana sentään, nyt joutuu taas näkemään vaivaa asioitten eteen. Paniikin sijasta kiroillaan kun merimiehet ja minuutin pohdiskelun jälkeen ratkaisu tulee kun salama persaukseen: Lähdetään Pariisiin. Näin on, ei tosimies millään tapaksilla elä, viini ja hanhenmaksa sen sijaan on miesten ruokaa. Ehkä voidaan samalla palauttaa pari koppavaa ranskalaista maan tasalle näyttämällä että kyllä niittenkin pierut haisee. Koko päivä menee bussilippuja varatessa ja sopivaa gueshousea etsiessä netistä. Onneksi netti saadaan ilmaiseksi siirtymällä eräälle aukiolle ja varastamalla jonkun jannun WiFiä. Suojaamaton langaton netti kunniaan! König maistuu koko päivän kestäneen datailun jälkeen, uuvuksissa ollaan.

22-23.4

Viimeiset kaksi päivää kuluivat Girona ihmetellen. Käytiin arabikylpylöissä (sellaset vanhat rauniot, mutta oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä miten antiikin rooman aikaankin saatiin kuumaa juoksevaa vettä), gironan katedraalissa ja kaupungin muurilla. Aloitetaan katedraalista. Kyseinen rakennus on useamman vuosisadan ikäinen, sisältää maailman toisiksi suurimman goottikaaren (jumalanpalvelustilan kattokaari) ja sillä on oma bling-bling osasto, eli treasury, eli kaikenlaisia aarteita sisältävä huonerykelmä. Kiertue maksoi 3 euroa per nenä ja sisälsi audioguiden, sellasen luurin joka kertoi katedraalin historiasta ja kaikista aarteista, alttareista sun muista mitä katedraalin sisältä löytyi. Aivan upea rakennus, oli paljon isoja värilasi-ikkunoita ja kaaria ja korkeaa arkkitehtuuria, kuten goottirakennuksissa yleensä. Nähtiin paavinsauvaa ja seremoniaalisia kaapuja, plus raamatusta kertovia pylväitä ja hienoja patsaita. Treasury oli aikamoinen, sieltä löytyi kokonaan kullasta tehty kirkonpienoismalli! Se kertoo jo aika paljon... 23.4 oli muuten St Georgen päivä, jonka kunniaksi pidetään vuosittain juhla, jossa miehet ostavat tyttöystäville/vaimoille/muuten vaan tyttökavereille ruusuja, ja tytöt ja naiset ostaa miehille kirjan! Tuli aika skitso olo aluksi kun näki jokasen kävelevän ruusu tai kirja kourassa! Päivää vietettiin hieman sateisissa merkeissä, mutta kaupunginmuurit tuli nähtyä, joka kiertää koko gironan toisen puoliskon ja sieltä näki sekä koko kaupungin että sen takana olevat vuoret. Näkymät olivat upeat ja oli muutenkin mukavaa pyöriä muurin päällä kattelemassa paikkoja yläilmoista. Päivä hävisi harrastaessa jonnekkin ja kohta olikin aika noussa yöbussiin, joka veisi sankarimme Ranskaan. Kello 23.45 matka alkoi erittäin epämukavien penkkien merkeissä.