Laitetaan nyt vielä tähän kun rupeaa ärsyttämään tää blogin toimivuus. Australian seikkailut ON blogissa, tossa oikealla on valikko ja seuraavanlaisesti näkee seuraavat merkinnät:

Victoriaa painamalla näkee Melbournen merkinnät, New South Walesia painamalla näkee Sydneyn, ja Northern Territory on Darwin. En tiedä miksi tämä typerä blogi ei voi vaan merkitä niitä kaikkia "Australia" sanalla, mutta joku insinööri on sen tälleen suunnitellut. Pitäkää vaan silmällä blogia, nimittäin kaikki päivitykset EI NÄY etusivulla, eli kannattaa aina kerran viikossa tarkistaa, että vanhoja merkintöjä ei ole päivitetty tai muutettu. (Lähinnä viittaan näihin "tyhjiin" merkintöihin, missä on joskus vain päivämäärä ja paikan nimi"). Päivityksiä tulee sitä mukaan kun päässään nettiin (harvoin) ja jaksetaan.

Ja Nyt Indonesian asiaa!!!

Aloitetaan Indonesian kirjoittaminen positiivisesta, sillä sitä on paljon. Ruoka: Niin kuin muissakin maissa, Indonesiassa ei niinkään ole omaa ruokakulttuuria, vaan se on sekoitus eri kaakkois-aasian keittiöitä jota on maustettu kiinalaisilla ruokalajeilla. Jos joku sanoo tykkäävänsä "malesialaisesta" tai "indonesialaisesta" ruoasta niin se johtuu lähinnä siitä, että länsimaissa näitä ruokalajeja markkinoidaan maakohtaisesti, jotta saadaan luotua illuusio jostain kaukaisesta, eksoottisesta keittiöstä. Niin Singaporessa, Malesiassa kuin Indonesiassakin (puhumattakaan muista maista) syödään samoja Mee Gorengeja, Nasi Gorengia, Bee Hoonia, Char Kway Teowia, Satayta jne. Toisin sanoen, ruoka on täällä helkkarin hyvää. Indonesiassa on kuitenkin se hyvä puoli, että ruokalajeja on edustettuna enemmän kuin esim. Malesiassa, ja Balilla on joitakin omia herkkuja joita ei muista maista/saarilta löydä. Ymmärtääkseni paikallisia erikoisuuksia on mm. mustasta riisistä tehty puuro, kookosrullat ja yrteillä ja mausteilla täytetty, savustettu ankka. Voisi siis sanoa, että tykätään Anun kanssa enemmän Indonesialaisesta ruokakulttuurista kuin ruoasta, sillä täällä jos syö katuruokaa se ei automaattisesti tarkoita maustettua riisiä vihanneksilla tai maustettuja nuudeleita lihalla, jotka olivat ainoat halvat vaihtoehdot joissain paikoissa Malesiassa ja Singaporessa. Hyvänä esimerkkinä chili-valkosipulikastikkeessa haudutettu possunpihvi tarjoiltuna salaatin ja riisin kanssa, joka maksoi 1,3 euroa ja vieläpä turistiravintolassa! Kyllä, jos ruoan takia matkustaa, kannattaa tulla joko Indonesiaan tai Thaimaaseen.

Sitten toinen asia; Hinnat! Aloitetaan mausteista, täällä ranteen paksuinen kimppu tuoreita vaniljatankoja maksaa vaivaiset 4,5 euroa, kun taas Suomessa on onnekas jos sillä hinnalla löytää 2 isoa tankoa (ja vielä toivoa saa, että ovat edes tuoreita sillä hinnalla). Kokonaisia mausteita myydään 100 gramman pusseissa marketeilla, kadulla ja jopa isoissa supermarketeissa hintaan 50 senttiä pussi. Kokonaisia muskottipähkinöitä, kardemummaa, kanelitankoja, korianterin siemeniä, chilejä... Pää meinasi räjähtää ensimmäisellä markettikäynnillä! Jos joku haluaa tuliaisia tältä osastolta, voi kommentoida tonne asiaankuuluvalle kommenttipuolelle, mausteet eivät vie paljon tilaa rinkasta ja ovat verovapaata tuotavaa. Halpuus pätee myös hotelleihin, olueen, ihmeellisiin paikallisiin keraamisiin riisiviinapulloihin, puisiin teeastioihin (joka sisältää aitoa balilaista teetä), luomukasvatettuun, käsinjauhettuun kahviin jne. jne. Kirjottaisin enemmänkin, mutta kirjoitussormet alkaa kulua puhki. Tosiaan, kaikki mitä sydän halajaa, rahaa ei tarvitse paljon tuhlata.

Sen verran täytyy kuitenkin tähän väliin maata hieman kritisoida, että täällä huijaukset sun muut säädöt ovat yleisiä ja meidänlaisetkin kokeneet matkaajat tusivat itsensä aaseiksi kun huomattiin, että rahanvaihdoissa oli kusetettu 200000 (n. 18 euron) rupian edestä rahaa (aiemmin luultiin jo 400000, mutta olikin onneksi laskuvirhe). Sen siitä saa, kun ei omaa täydellistä huomiointikykyä. Toinen juttu on että luvataan guest housessa tai homestayssa jonne tullaan viettämään öitä, että oma huone sisältää kuuman veden omaavan suihkun. Suihku on kyllä omassa kylppärissä, mutta ulos tuleva vesi kohmettaisi Euroopankin seuraavalle jääkaudelle. Kolmas juttu oli sitten kun sanottiin, että huoneen hintaan kuuluu aamiainen. Jeps, saatiin kyllä hedelmäsalaatti ja banaanipannukakku, mutta omeletti puuttui. Pyydettiin omeletti, saatiin omeletti... hinta 10000 rupiaa. Mitä pi....? "Täähän kuuluu siihen aamiaiseen, vai?" Kysyin. "Ei, noi kaksi kuuluu, omeletti maksaa ekstraa". Kiva kun muistit ilmoittaa... Seuraavana aamuna omeletista EI tarvinnut maksaa. Jälleen kerran, mitä heleekattia??? Tais mennä omelettirahat omiin juomis- tms. harrastuksiin. Näistä huolimatta on ollut kivaa nauttia ihmisten ystävällisyydestä, aidosta huolenpidosta ja siitä, että pahimmassakin turistikeskuksessa saa halpaa, hyvää ruokaa ja ympärilla on paljon nähtävää ja tekemistä. Seikkailuja odotellessa, se on moro moro!