Pääsin mukavasti pakoon Suomen harmautta - tällä kertaa kohteena Indonesia ja suunnitelmana tehdä vapaaehtoistöitä Balilla, Ubudin kylässä.

Kyseessä oli lyhyt, kahden viikon reissu, joten ymmärsin että kovinkaan syvälle vapaaehtoistyöhön ei tuossa ajassa ennätä päästä. Aihe kuitenkin kiinnosti, joten päätin kokeilla toisenlaista, merkityksellisempää matkailua, josta jäisi itselle muutakin kuin tyhjä lompakko ja hiekanmurusia kengänpohjaan.

Matkan varrella stoppasin yhdeksi yöksi Singaporeen (pitihän se Singapore Sling käydä paikan päällä maistamassa - hyvää oli). Noh, saavuin Denpasariin yömyöhään, mutta onneksi minua oltiin vastassa ja sain kyydin vapaaehtoistyömajoitukseeni Ubudin kylään. Lyhyiden yöunien jälkeen tapasin muut projektissa vapaaehtoisena työskentelevät reissaajat ja kiersimme yhdessä Ubudin "päänähtävyydet", joita olivat mm. Monkey Forest ja paikalliset markkinat. Siinähän ne sitten pääasiassa olivatkin. Paikka oli mukavan rauhallinen ja turvallisen oloinen pikkukaupunki keskellä Balin saarta. Illalla kokoonnuimme porukalla katsomaan paikallista tuli- ja tanssiesitystä ulkoilmateatteriin.

Ensimmäisen viikon aikana tutustuimme paikalliseen kulttuuriin ja kävimme kylävierailuilla, tutustuimme batik - maalauksen tekoon (josta jäi myös omatekoinen, ei niin kovinkaan loistelias matkamuisto), kokkailimme paikallisia ruokia sekä opettelimme kieltä ja paikallisia tapoja. Iltaisin istuimme lähikuppiloissa, kävimme Ubudin keskustassa syömässä tai hengailimme Volunteer -talossa. Rauhallista elämää.

Viikonloppuisin projekteista on vapaata, jolloin vapaaehtoiset voivat kierrellä saarta, käydä rannoilla, surffaamassa jne. Minä suuntasin nokkani kohti Canggun surffiaaltoja, La Pointin surffikämppiä. Surffailin La Pointin porukoiden mukana Seminyakin rannoilla, joissa oli hyvät surffiaallot. Pienen kuivaharjoittelun jälkeen onnistuinkin muutaman kerran nappaamaan aallon. Viimeisin surffikokemukseni oli Ausseista parin vuoden takaa, joten aika hataralla pohjalla mentiin aluksi.. :) Aamut menivät surffaten, päivät altaalla auringonpaahteessa loikoillen ja illat beach - partyissa.

Toisella viikolla alkoi varsinainen ohjelma vapaaehtoistyössä, joka oli minun osaltani englannin opetusta paikallisille lapsille koulussa iltapäivisin. Vapaaehtoiset jaettiin pieniin ryhmiin, joista jokainen sai yhden luokan. Minun luokkani koostui 5-luokkalaisista 10-13 -vuotiaista lapsista. Lapset olivat pääosin maanviljelijöiden lapsia ja tulivat lähikylistä. Opetukset olivat heille vapaaehtoisia, eli välillä lukumäärä saattoi vaihdella paljonkin. Varsinkin sateisina päivinä luokkahuoneet näyttivät vähän tyhjemmiltä. Aamupäivisin suunniteltiin opetusohjelmaa aiempien vapaaehtoisten raporttien sekä paikallisen projektivetäjän avustuksella. Parhaiten kommunikoimme lasten kanssa leikkien, kuvien ja musiikin kautta, normaalia keskustelua kun ei kielitaito vielä suonut.

Lasten englanninkielentaso oli siis todella alkeellista, sillä opetusta on aiemmin annettu vain kerran viikossa tunnin ajan paikallisen opettajan toimesta (jonka englanninkieli ei niin ikään ole kovinkaan kummoinen). Iltapäivisin siis oli opetusta n. 3 tunnin ajan, jolloin kävimme läpi englanninkielen perusteita ja sanastoa erilaisten leikkien ja kuvien avulla. Lapset olivat opetuksesta todella innoissaan ja vilpittömän kiinnostuneita meistä, uusista tuttavuuksista. Lapset mm. hurrasivat ja tulivat halaamaan kun saavuimme luokkaan. Viikon päätteeksi lapset liikuttuivat kyyneliin ja olivat valmistaneet meille kortteja ja piirustuksia. Sydänhän siinä sitten suli..

Projektin päätteeksi tehtiin opetuksesta raportti, joka kirjattiin edellisten vapaaehtoisten raporttien jatkoksi. Ja näin taas tulevat vapaaehtoistyöläiset pystyivät seuraamaan raporteista oppilaiden tasoa ja suunnittelemaan sen pohjalta opetustunteja.

Jo näinkin lyhyen vapaaehtoistyöprojektin jälkeen tuntui siltä, että on itse pystynyt vaikuttamaan näiden pienten koululaisten elämään. Myös itse sain kokemuksesta irti paljon enemmän - tämä oli toisenlainen matka kuin aikaisemmat reissukokemukseni ja ehdottomasti yksi parhaista. Ensi kerralla tosin aikaa tulee varata reippaasti enemmän. Suositushan on, että projektit joissa ollaan tekemisissä lasten kanssa, kestävät minimissään sen 4-8 viikkoa.