Xin chào!

Piti palata asiaan Kuala Lumpurista, mutta nyt olemme päässeet jo Vietnamiin Ho Chi Minh Cityyn (HCMC). Pari päivää keretty tutustua tähän pieneen (7-8 miljoonaa asukasta) Etelä-Vietnamin kaupunkiin ja ensimmäinen Vietnamin kielen oppituntikin on jo takana. Nyt kuitenkin tapahtumiin, Batu Feringgistä lähdön jälkeen.

Batu Feringgissä hypättiin bussiin, joka vei meidät takaisin George Towniin. Matka kesti hieman yli puoli tuntia ja huolimatta siitä että Tanjan viimeinen teko Batu Feringgissä oli pissalla käynti, nähtiin bussissa tuskissaan lattialla kyykkivä peikkotyttö. Tanjan tuska helpotti vasta kun pääsimme ulos bussista George Townin satamassa. Melkoisen huvittava tilanne koettiin Tanjan juostessa läheiseen ravintolaan huutaen tuskissaan "where's the toilet" ja kahden työntekijän vastatessa hänelle käsillään suuntaa näyttäen ja samalla huutaen "RUN!!".

Kusisesta tilanteesta selvittyämme otimme lautan mantereen puolelle Butterworthin kaupunkiin. Jostain syystä lautta oli ilmainen, mutta perillä huomasimme että toiseen suuntaan matkustavat joutuivat ostamaan lipun. Butterworthissa painelimme suoraan juna-asemalle hankkimaan liput seuraavaan junaan joka menee Kuala Lumpuriin. Saimme liput klo 23 lähtevään junaan ja kellon ollessa n. 16.30 päätimme tutustua hieman lähiympäristöön. Pienen kierroksen jälkeen saimme todeta, että lähiympäristössä ei ollut kertakaikkiaan yhtään mitään (ei edes olutta myyvää kioskia/kauppaa), joten päädyimme takaisin asemalle, jossa vietimme melko väsyneen ja levottoman kuusituntisen.

Junamatka oli lähinnä torkkumista unen ja todellisuuden välisessä harmaassa maailmassa, jossa jokainen ruumiinjäsen puutui vähintään kertaalleen ja jossa hyvän asennon löytämistä voisi verrata esim. lottovoittoon. Tällä kertaa ei voittoja jaettu ja klo 7 aamulla nähtiin Kuala Lumpurin juna-asemalla kolme hyvin hyvin väsynyttä matkailijaa. Suunnitelma oli, että äkkiä hotelli jostain ja nukkumaan. Päädyimme hieman kalliimman puoleiseen hotelliin, sillä halusimme ilmastoidun huoneen, jotta mikään ei häiritsisi untamme.

Kuala Lumpurissa vietimme kolme mukavaa päivää, vaikkakin kaupunki oli porukalle pienoinen pettymys. Ensimmäisen päivän vietimme hotellimme ympäristössä KL:n Chinatownissa, joka krääsäkojuineen ja pikkuravintoloineen oli ihan asiallinen paikka. Kaduilla vilisi paljon länkkäreitä ja suomalaisiakin paikassa vilpelsi yllättävän paljon.

Seuraavana päivänä suuntasimme Sunway Lagoonin huvipuistoon, jonne menoa ainakin Tanja oli odottanut kuin Kouvostoliitosta pois suuntaavaa junaa. Paikassa oli 5 eri puistoa: vesipuisto, perinteinen huvipuisto, extreme-puisto, villieläinpuisto ja "kauhupuisto". Ostimme lipun joka sisälsi pääsyn jokaiseen puistoon ja lähdimme innoissamme tutustumaan paikan huvituksiin. Kävimme päivän aikana läpi kaikki viisi puistoa ja jokainen niistä onnistui tuottamaan porukalle pettymyksen. Ihmispaljoudesta johtuen joka paikkaan sai jonottaa, esim. vuoristorataan 40 min ja laitteet kestivät todella vähän aikaan. Lisäksi kaikki laitteet oli suunniteltu lapsille ja ainoa jolla edes hieman adrenaliini kuohahti oli porukan nestori Esa. Sekin kai johtuu miehen korkeasta iästä.

Tarkoituksenamme oli viettää huvipuistossa koko päivä, mutta tylsistyneinä lähdimme shoppailemaan läheiseen ostoskeskukseen. Ostoskeskus oli todella hieno paikka, mutta hintataso siellä oli niin korkea että ostoslistalle kertyi ainoastaan hampurilaisateriat ja kahvit. Ostoskeskuksessa oli myös kaukalo, jossa olisi päässyt luistelemaan, mutta sekin olisi ollut aivan liian kallista lystiä.

Illalla tapasimme kuppilassa suomalaisen hepun nimeltään Markus. Markus oli sen verran mukavaa seuraa, että kutsuimme hänet mukaamme seuraavana päivänä katselemaan nähtävyyksia KL:n keskustaan. Markus otti kutsun vastaan ja aamupäivällä suuntasimme junalla ihmettelmään Petronas in kaksoistorneja ja KL-tornia, jotka ovat KL:n korkeimmat rakennukset. Päivä oli suuri pettymys, sillä korkeiden rakennusten tuijottaminen ei oikein kolahtanut keneenkään seurueen jäsenistä. Lisäksi kaksoistornissa oli myyty jo loppuun päivän liput, eikä ala-aulaa pidemmälle ollut mitään asiaa. KL-tornissa nousu oli niin sikahintainen, että päätimme jäädä ihmettelemään rakennusta sen juurelle. Toisin sanoen päivä ei tarjonnut porukalle yhtään mitään...

Sitten olikin jo aika pakata kamppeet ja suunnata kohti uusia seikkailuja. Matka KL:stä HCMC:hen sujui hyvin nopeasti ja ilman suurempia onglemia. Ainoa hieman jännitystä aiheuttava asia oli taksimatka lentokentälle, sillä kuulimme aamulla että kenttiä on kaksi, emmekä saanett selvitettyä varmuudella oikeaa. Kentät olivat sen verran etäällä toisistaan, että jos olisimme ensin päätyneet väärälle kentälle, emme todennäköisesti olisi kerenneet lennollemme.Taksikuskin epäilyt kentästä kuitenkin osuivat oikeaan ja pääsimme nauttimaan ilmaisesta tarjoilusta parin tunnin lennon ajan.

HCMC:n kentällä heti ensimmäisenä silmiimme osui passintarkastukseen jonottava kalpeaakin kalpeampi vaaleaverikkö. Oli erittäin hienoa nähdä pitkästä aikaa hieman pitemmän matkan tehnyt ystävämme Hannamari. Näin ollen porukkamme on täydentynyt lopulliseen muotoonsa ja tästä eteenpäin tarinoidaankin sitten nejän "sossutädin" seikkailuista.

Tam Biet!!