Moikka moi taas!

Jätimme George townin hälinän taaksemma ja suuntasimme nokkamme kohti Batu Feringgin rantoja ja kansallispuistoa. Tarkoituksemme oli löytää rauhallinen paikka joulun pyhiä ajatellen ja sen myös löysimme.
Paikalliset kävivät jo bussissa suosittelemaan meille eri guesthouseja, joissa voisimme yöpyä. Ilman tätä olisimme varmasti hypänneet Batu Feringgin pienessä keskustassa pois, mutta jatkoimme rantakatua hieman pidemmälle. Ensimmäinen tsekkaus tuotti vesiperän ja jäimme bussipysäkille nauttimaan eväitämme ja punomaan juonia. Ei aikaakaan kun eräs heppu kurvasi limusiininsa ( kottikärryt täynnä rojua) kanssa eteemme ja kertoi ystävällisesti tietävänsä meille sopivan majapaikan. Kari lähti miehen mukaan katsastamaan paikkaa sillä välin kun Tanja ja Esa nauttivat rantakadun elämästä.
Kävimme porukalla katsastamassa tämän jälkeen vielä yhden ylihinnoitellun turistirysän mutta päädyimme lopulta miehen ehdottamaan mestaan. Tätä valintaa emme tule koskaan katumaan, koska jokainen meistä löysi toisen kotinsa maailmalta. Aatoksi olimme suunnitelleet ottavamme luxus hotellin joulun kunniaksi, mutta yhteen ääneen sovimme että tämä matala maja tulee olemaan kotimme koko joulun ajan. Lazy Boys traveller lodge herätti ihastusta heti ensi sekunneista lähtien. Kymmenkunta riippumattoa huutivat väsyneitä matkailijoita suloiseen syleisyynsä. Aaton aatto suljui eteenpäin paikan privaattibaarissa, omistaja Azlanin chillaillessa mukanamme koko illan. Saimme nauttia koko illan Azlanin musikaalisesta neroudesta ja saipahan Karikin vihdoin kaipaamansa skeban käsiinsä. Rumpuja takoi Tanja, Esan helistellessä rytmimunia :)
Illan aikana Azlan pyysi meitä mukaansa aaton aamuna hakemaan joulukuusta viidakosta. Aamulla kuitenkin selvisi ettei mukaan mahdu kuin yksi henkilö, koska kulkuneuvona toimi Azlanin motocross-pyörä. Herrasmiehinä annoimme ainutlaatuisen kunnian Tanjalle, joka lähti innoissaan reissuun. Matkan aikana Tanjalle selvisi Azlanin kiero huumorintaju ja viidakon sijasta puuta lähdettiin hakemaan läheiseltä rannalta. Tanja näytti apinan luonteensa Malesian pojalle ja kiipesi itse suureen puuhun repimään paljain käsin sopivan kokoisen oksan joulukuuseksi. Aatto sujui poikien makaillessa riippumatossa kera oluiden, sillä välin kun Tanja ja Azlan haalivat jouluruokatarvikkeita pitkin maita ja mantuja. Kasaan saatiinkin mitä mainion jouluateria, josta iso kiitos Azlanin kokkaustaidoille. Seuraamme liittyi ruokailun alkaessa myös muita Lazy Boyssin työntekijöitä perheineen ja vietimme ikimuistoisen joulun mahtavassa seurassa. Illan tullen Esa lähti yhden työntekijän kuskaamana hakemaan ystävämme Johnnien läheisestä paikallisesta alkosta....seuraavana aamuna löytyikin tyhjä pullo privaattibaarin lattialta ja muistikuvat illasta olivat kovin vähäisiä poikien osalta.
Joulupäivästä ei jäänyt lapsenlapsille juurikaan kerrottavaa ja jostain kumman syystä kansallispuisto retki siirtyi päivällä eteenpäin. Kansallispuisto oli vihdoin ohjelmassa Tapaninpäivän aamuna, vaikka poikia puuskutti vielä silloinkin...Puistossa oli valittavana kaksi eri reittivaihtoehtoa, joista valitsimme rantareitin Monkey Beachille. Kansallispuisto oli rikastuttava kokemus, sääli vain että kameramme teki tepposet, emmekä saaneet hirveästi kuvia retkestämme. Näimme päivän aikana apinoita, varaaneja, käärmeitä ja yhden paljasjalkaisen villilapsen vaaleine hiuksineen kirmaamassa viidakkopolkuja pitkin ( Tanja).
Viimeisen illan kääntyessä jo iltaan, eräs työntekijöistä ehdotti haluaisimmeko lähteä hänen vaimonsa Suen ja heidän lastensa kanssa katsomaan George Townin nähtävyyksiä. Automatkan aikana näimme kaikki nähtävyydet, joita emme olisi julkisilla kulkuneuvoilla ikinä löytäneet. Ilta huipentui pysähdyttyämme syömään paikallisten suosimalle suurelle ruokatorille. Suen avustuksella saimme eteemme mitä eriskummallisimpia ruokia, jotka söimme innoissamme vaikkemme tienneetkään mitä suuhumme laitoimme. Suurimman vaikutuksen tekivät kuitenkin ujonoloiset lapset Andre 5v. ja Nina 3v. jotka rohkaistuivat automatkalla ja nukkuivat sylissämme. Matkan jälkeen yritimme tarjota korvausta bensasta ja ruuista, mutta Sue kieltäytyi jyrkästi ottamasta rahaa vastaan. Toivottavasti Suelle ja lapsille jäi yhtä mukavat muistot illasta kuin meille.
Viimeisen päivän vietimme Batu Feringgissä shoppaillen kiitoslahjoja Azlanille ja Suen lapsille. Ensimmäistä kertaa matkallamme tuntui pahalta jättää joku paikka taaksemme, mutta tulemme palaamaan varmasti uudestaan Lazy Boyssin riippumatoille jonain kauniina päivänä. Suosittelemmekin jokaista Penangin saarelle eksyvää tutustumaan Batu Feringgin Lazy Boyssiin!!!!!
Rauhan keskeltä palaamme asiaan Kuala Lumpurin suurkaupungin ihmisvilinästä...

27.12.2010