Päivä 84

Tulihan se joulu sittenkin! Olohuoneessa seisoo kuusi ja kaappi täynnä jouluruokia. Viimeiset valmistelut täydessä vauhdissa. Ehkä lanttulaatikkoa ei tänä vuonna joulupöydässä nähdä, mutta enköhän pärjää mainiosti ilmankin ;) Varmasti löydän jonkun uuden suosikin :) Vietän jouluni Melbournessa Domin ja Justinin luona, joihin tutustuin aikanaan matkatessani Laosissa. On hienoa päästä viettämään suurta sukujoulua aivan uudessa ympäristössä. Domin ja Justinin molempien suvut on puolalaislähtöisiä, joten joulujuhla on australialais-puolalainen :) Mielenkiintoinen kombo ja juhlintaa on tiedossa aattona ja päivänä, sillä puolalainen joulu on painottuu Suomen tavoin aattoon kun taas aussijoulu seuraavaan päivään. Dom ja Justin ovat juuri kihlautunut pari, minun silmissäni ns. täydellinen pari, joista näkee yhdessäolemisen ilon. En voisi toivoa maailmalla ollessani parempaa paikkaa viettää joulua. Nämä lämpimät ihmiset ovat saaneet minut tuntemaan olevani erittäin tervetullut ja odotettu vieras, mikä on tärkeä tunne.

Viimeisen viikon teema on ollut uusia ja vanhoja kamuja. Uudet kamut ovat yksin matkustamisen hienous, jotka tuovat tukea ja iloa päiviin. Lake Tekapolla tapasin 43-vuotiaan saksalaisen Jörgen. Siemens oli lomauttanut hänet Saksassa ja hän päätti vaihtaa maisemaa löytääkseen uusia tuulia. Käytiin monta hersyvää keskustelua maailman menosta Tekapon kauniissa maisemissa. Jörge oli myös matkalla Christchurchiin, joten jätin bussilipun käyttämättä ja ajettiin Jorgen elämää nähneellä Nissanilla lampaita täynnä olevien nummien poikki. Majouttauduttiin viihtyisään hostelliin, jossa kokattiin ja istuttiin iltaa hyvällä porukalla. Aika Keski-Eurooppa painotteisesti. Missä ovat kuitenkin kaikkien tapaamat suomalaiset :) Tutustuttiin keskiviikkona Christchurchiin, joka pari vuotta sitten kohtasi raskaat maanjäristykset. Kaupungin keskusta on edelleen aivan atomeina ja katukuvassa näkyy vain lukuisat työmaat. Palvelut ovat siirtyneet kaupungin laidalle ja kaupunki on saanut aavekaupungin leiman. Torstaina oli aika jättää hyvästit uusille ystäville, sillä reittimme jatkuivat eri suuntiin. Hyvästit on jotenkin erityisen syvältä, kun on harvoin tietoa millon seuraavan kerran tavataan.

Matkani jatkui Sydneyhyn. Lensin Emiratesilla ja muistan, että jokin minua ilahdutti kovasti matkan alkuvaiheessa. Sellasia kaikkia kivoja pieniä asioita. Join rommikolaa ja ihmettelin arabilentoyhtiöiden dominaatiota lentomarkkinoilla. Tuijotin välillä lentoemoja työssään. Punainen ''turbaani'' ja vaalea kietaistava huntu on nätti yhdistelmä. Laskeuduttaessa olin taas jostain syystä aika käärmeissäni. Koko ajan oltiin kuuluttelemassa jotain, ja kun minulla oli napit korvilla, niin jostain syystä kuulutusten äänilevelit oli ihan kaakossa verrattuna muuhun järjestelmään. Tuntui, että tärykalvot poksahtaa. Muutenkin aina pientä arkuutta korvissa laskeutuessa. Voivoi, tiedän ;) En voi sietää ihmisiä, jotka nousevat kiirehtimään ulos koneesta ennenkuin turvavyön merkkivalo on sammunut. Järkyttävintä mitä olen tällä matkalla nähnyt on se, kun eräs hyyppä nousi kaivamaan ylähyllyltä kamoja koneen vielä rullatessa kiitotiellä. Kiukkua lisäsi passintarkastus. Hei ollaas nyt rehellisiä. Tarvittaisko ehkä muutama lisähenkilö tarkastamaan asiakirjoja, jos samaan aikaan saapuu koneet Singaporesta, San Franciscosta ja vaikkakin vain Christchurchista, niin oltiin silti liikkeellä 777:lla. Yksi passintarkastaja. Ollaan Sydneyssä. Käsi peitti naaman, kun tuli bangladesilaisperheen vuoro. Uuden-Seelannin tapainen tullitarkastus tästä olisi vielä puuttunutkin. Olin merkannut kaavakkeeseen, että olen ollut viime aikoina metsässä ja vesistöiden läheisyydessä. Pääsin nopeasti linjastolle, jossa kerroin jalassa olevien kenkien olevan se pari mitä olin käyttänyt samoillessa. Näytin, että kengät olivat puhtaat ja sain mennä. Koko homma oli ohi muutamassa minuutissa.

Hymy levisi jällen huulille, kun tapasin minua vastaan tulleen Danielin. Danielin kanssa tavattiin aikanaan Intiassa lyhyesti ja ollaan pidetty yhteyttä matkojemme varrella. Saatiin natsattua aikataulut yhden illan tapaamiselle Sydneyssä. Tuopposten äärellähän se kului matka-aiheisten tarinoiden parissa. Aamulla käppäiltiin Harbour Bridgelle tsekkaamaan ooperatalo. No joo on se ihan eeppinen, mut en kyllä tiedä miksi sillä on niin legendaarinen status. Ja kun kyse nyt on oopperatalosta, niin ei ole kiinnostanut googlata :) Mainittakoon olotila, mikä vallitsi aamukävelyllämme. Hikeä ei puskenut pelkästään pitkäksi venähtäneen edellisillan takia vaan enemminkin, koska ulkona oli 37-astetta lämmintä. Daniel lähti päivästä kohti pohjoista ja itse jäin muutamaksi päiväksi Sydneyhyn. Hengasin paljon grillin äärellä Etelä-Sydneyn lähiössä, missä asui saksalainen Vanessa opiskelukavereineen. Vanessa oli kutsunut minut kylään Queenstownissa tavatessamme. Onko se sitten outoa kohtalon johtamista tai sattumaa, mutta nähtiin Queenstownissa hetken verran meidän yhteisten ruotsalaiskavereitten johdosta ja sain kutsun tulla kylään. Sydneyn yliopistossa opiskelevat saksalainen, norjalainen, espanjalainen ja egyptiläinen olivat laittaneet hynttyyt yhteen ja vuokranneet omakotitalon. Rilli oli kuumeni ja pelailtiin Hichamin ja Davidin kanssa Fifaa. Rento magee ilmapiiri hyvässä seurassa. Uskon, että kaikella tällaisella on tarkoitus ja sitä joskus tajuaa ehkä, miksi tapasin juuri nämä ihmiset tällöin. Tai sitten ei :)

Melbourne on coolempi kuin Sydney. Myös lämpötilaltaan. Eilen Dom ja Justin oli järjestänyt tour Melbournen. Kaunis kaupunki, historiaa ja uusia tuulia kivassa suhteessa. Ymmärrän, miksi Kimi ja Niemisen Jakke tulee tänne vuosi vuoden jälkeen uudestaan. No ehkä heillä on täällä usein hommiakin tehtävänä ;) Kävin museossa ensimmäistä kertaa matkalla. Melbournen museoon oli saapunut James Bond-näyttely. Tiedättehän, miten tällaiset asiat saa minut ihan pikkupojan tasolla. Niin kävi tälläkin kertaa, niin innoissani säihkyvin silmin kiertelin ympäriinsä äänetön wau-huulilla. Syötiin parmaa, en ollut kuullut tällaisesta perinneherkusta aikaisemmin. Lautasen kokoinen leivitetty kananrinta, jonka päälle laitetaan täytteitä ja juustoa. Vähän kuin pizza, mutta taikina on korvattu valtavalla kanan schnitzelillä. Iltaa päätettiin casinolla, joka oli kooltaa ihan Vegasin luokkaan. Päheä, kimalteleva, suuren juhlan tuntua. Ainakin sisään tullessa. Sinä, tiedät kyllä ystäväiseni, tämä on sinun paikkasi. Aasialaisia narrattavaksi vino pino. Haaste jätetty.

Viime jouluna oltiin veljen kanssa kahdestaa joulu kotona. Ns. Fifa-joulu, jolloin istuimme boksereissa sohvalla, pelattiin ruhtinaallisesti pleikkaria ja tilattiin pitsaa. No kyllä me yksi ihan näppärä joululounas väsättiin. Se joulu oli erilainen. Niin on tämäkin. Vaikka joulu nyt ei saakkaan minua täysin perinteineen hullaantumaan, niin kyllä sitä kaipaa yhtä tärkeää elementtiä näinä pyhinä. Omaa perhettä ja lähipiiriä. Täällä kaukana ollessa tajuaa, miten rakkaita ja tärkeitä nämä ihmiset minulle ovat. Olette mielessäni.

Oikein rauhallista joulua kaikille!

Merry christmas!