Päivä 106

Aletaan muuten olla aika lähellä! Tällä hetkellä matka taittuu junassa kohti Kööpenhaminaa. Justinin kanssa ollaan reissattu viikon verran läpi Euroopan. Näyttää tuo American countryboy ihan hyvin viihtyvän rapakon tällä puolen.

Muutama sana siirtymästätaipaleesta Australia-Eurooppa. Lensin siis aluksi Singaporeen, joka oli hyvä veto. Silkkaa hulluutta olisi lentää suoraan Eurooppaan, kone toki tankataan jossain mutta olisi silti reilu 20 tunnin rykäys koneessa. Matka Singaan kesti vajaa kahdeksan tuntia, ja siinä tajusi hyvin miten iso maa Australia on. Suurin osa matkasta lennettiin Australian erämaan yllä. Olin käynyt Singaporessa aikasemmin ja tykkäsin kovasti. Niin tykkäsin tälläkin kertaa. Ehdottomasti yksi lempikaupungeista. Illasta kävin syömässä chinatownissa. Oli herkulliset nuudelit! Minulla oli seuraavana päivänä rutkasti aikaa, kun lento lähti vasta illasta. Hostellissa tapasin suomalaisen tytön, joka oli ollut Hong Kongissa vaihdossa. Käytiin tsekkaamassa kauppakatu ja syötiin lounasta. Jätin hyvästit kostealle Singaporelle ja suuntasin kentälle. Ensin lennettiin vain reilu puolituntia Kuala Lumpuriin, jossa vaihdoin Pariisin koneeseen. Edessä oli reilu 13-tuntinen kovasti odottamassa A380:sessä. No tietenkin paikan suhteen kävi mahdollisimman huono tuuri. En päässyt yläkertaan, paikka sijaitsi toiseksi viimeisellä rivillä ja keskisektorin keskellä :( Verrattuina muihin koneisiin, tuntui hieman kömpelöltä kun massiivinen kone kiihdytti. Ilmaan päästiin, söin tarjoillun illallisen, ruoka oli kehnohkoa vaikka Malaysian Airlines ruoka on lentogaaloissa palkittu! Sen jälkeen ei muuta kuin unta palloon. Nukuin ihan siedettävästi aina Iranin ilmatilaan asti. Sen jälkeen tapoin aikaa kattelemalla töllöä ja pelailemalla. Pariisiin saavuttaessa oli vielä pimeää. Olin palannut takaisin talveen.

Odottelin muutaman tunnin kentällä Justinin Seattlen konetta. Kone laskeutui ajallaan, mutta poikaa ei näkynyt missään. Hetken kuluttua sain viestin, joka oli lyhyt ja ytimekäs: Elmo, I'm lost! Ihmettelin, että missä välissä Justin olisi livahtanut ohitseni. Soitin hänelle ja hän kertoi ottaneensa junan jonnekin, kun ei ollut nähnyt minua vastassa. Itse otin junan Justinin terminaaliin kun aamulla saavuin eri terminaaliin. En uskonut Justinia, koska tiesin junan olevan kaukana eikä hän olisi sinne asti kerinnyt. Satuin sattumalta kysymään, että miten passintarkastus meni, johon hän vastasi että ei ole käynyt vielä. Sitten palaset loksahtivat kohdalleen. Muistin lentäneeni AirFrancella, jonka terminaalissa oltiin, New Yorkiin kun aloitin vaihto-oppilasvuoteni. Siinä terminaalissa on erikseen satelliittiterminaali pitkän matkan koneille. Eli Justin oli pörrännyt junalla pääterminaalin ja satelliittiterminaalin väliä. Aluksi hän luuli, että odottaisin häntä lentokoneen portilla kun hän tulee ulos :D Neuvoin siis häntä tulemaan pääterminaaliin passintarkastukseen ja sitten löydämme toisemme. Jälleen oli ryhmärämä kasassa ja Euroopan valloitus alkakoon.

Pariisissa majoituimme Gare du Nordin tienoille. Siitä pääsi kävellen tarkastamaan Moulin Rougen ja Sacre Coerin. Tiistain illasta käveltiin Notre Damelta Eiffelille. Syötiin hotellin baarissa burgerit ja juotiin baarin piikkiin kun olivat unohtaneet meidän tilauksen. Pariisi oli hieman odotuksia parempi paikka, mutta ei yllä kauhean korkealle listauksissa. Keskiviikko iltapäivästä hypättiin Thalykseen, huippunopeaan junaan, joka vei meidät Brysseliin. Illasta tehtiin taas napakka turnee, joka päätettiin tunnelmallisella paikalla sijainneeseen ravintolaan. Syötiin perinne-eväitä; ranskalaisia ja vohveleita. Ranskalaiset ovat nimittäin kotoisin Belgiasta. Toinessa Maailmansodassa Belgiassa perunoita maistaneet jenkit nimesivät ne ranskalaisiksi, kun kuulivat ihmisten puhuneen ranskaa :D Keskusta oli kompakti ja moneen paikkaan oli helppo tutustua kävellen. Molemmat tykkäsivät kovasti Grand Palacesta.

Ja matka jatkui. Rotterdamin kautta mentiin Amsterdamiin. Sää kylmeni ja tuuli navakasti. Käytiin ekana iltana indonesialaisessa raflassa, joka kannatti. Mentiin ajoissa nukkumaan, molemmilla painoi selvästi jetlaaki. Justin valvoi öitä ja minä heräsin ennen kukonlaulua. Seuraavana päivänä tapasimme Arien, hollantilaisen perhetutun, jota en ollut nähnyt vuosiin. Saimme kokeneen oppaan kaupunkikierrokselle. Hän vei meidät kanaaliristeilylle, kukkamarkkinoille ja maistatutti paikallisia hienouksia. Oli ilahduttavaa nähdä, miten antaumuksella hän kahden vähän nuoremman sällin kanssa paineli menemään. Hieno päivä! Illasta käveltiin Justinin kanssa Punaisten Lyhtyjen alueella. Meitä jotenkin huvitti, miten porukka oli liikkeellä koko perheen voimin. Eli ei pelkästään vanhoja pappoja vaan ihmisiä ihan laidasta laitaan.

Lauantai-illasta koitti paluu Saksaan. Tunsin Saksassa hieman ylpeyttä, kun olin mielestäni aika pätevä Saksan opas vaikka en paikallinen olekaan. Tunnen oluen ja ruuan semi kiitettävästi, joten siinähän mainio alku. Kieltäkin puhun, joten liikuimme aika jouhevasti paikasta toiseen. Köln oli yhden yön pysähdys matkalla Berliiniin. Etsittiin sporttibaari, jotta voitiin kattoa amerikkalaisen jalkapallon puolivälierät. Justin oli innoissaan uudesta ystävästään, saksalainen kaveri, joka fanittaa Seattlen jengiä kuten Justinkin. Semifinaalit katotaankin sitten Suomessa :)

Sunnuntaina vedettiin lonkkaa, kun päästiin Berliiniin. Sen verran käveltiin, että tutustutin Justinin kebabin maukkaaseen maailmaan. Maanantaina kierreltiin keskustan historiallisia nähtävyyksiä, kuten muuri, Brandenburgin portti jne. Tiistaina vietetiin pitkä päivä eläintarhassa. Nähtiin Knut-jääkarhu ja monia muita otuksia. Yli viisikymppistä gorillavaaria ihmettelimme pitkään. Berliinin eläintarha on Euroopan suurin, joten kannattaa käydä. Halusin näyttää Justinille baijerilaista meninkiä, joten mentiin syömään Hofbräu Hauseen illalla. Justin otti Oktoberfestin perinneherkun puolikkaan kanan ja meikäläinen veteli leberkäsiä. Ja käteen lyötiin litran kolpakot parasta mallasta. Bayern<3 Otettiin vielä hostellilla vähän hapanta uusien argentiinalaisten ystävien kanssa.

Äsken tapahtui mielestäni jotain outoa. Juna ajoi laivan sisään. Ylitimme minkälie salmen ja tulimme Tanskaan. Käytiin taxfreessä ja oltiin 45 minuuttia laivalla. Juna odotteli autokannella :D Kävimme kannella nuuhkasemassa meri-ilmaa. Näytin Justinille, missä päin Suomi on.

On vielä yhden blogin aika. Se tulee Tukholmasta. Siinä fiilistellään matkan antia ja tietenkin tilastoihmisenä lyön statistiikkaa tiskiin. Nähdään pian!