Sawasdee!

Takaisin Bangkokissa taas. Pienten nettiyhteys ongelmien jalkeen vihdoin sain kirjoiteltua jotakin. Ollaan oltu nyt nelja viikkoa reissussa ja kierrelty andamaaninmeren rantoja. Otettiin Bangkokista noin kolme viikkoa sitten yobussi Khao Lakiin. Lantinen bussiterminaali Bangkokissa on vaoltavan kokoinen ja sinne matka taksilla kesti melkein puoli tuntia. No, itse Bangkok on myos iso. Jos kaupungin kiertaisi autolla, menisi siihen varmaan yli kaksi tuntia.. Saavuttiin terminaaliin ja koetettiin saada paikat vip bussiin, joka on siis bussivaihtoehdoista paras. On kuitenkin mukava saada nukkua yon yli bussissa mahdollisimman hyvin. Siihen ei enaa ollut paikkoja, mutta ensimmaisen luokan bussiin mahduttiin. Bussiyhtioitakin loytyy monta erilaista. Odoteltiin siina sitten bussin lahtoa viitisen tuntia. Onneksi terminaali on kuin iso kauppakeskus, eli aika kului nopeasti siella pyoriessa.

Saavuttiin Khao Lakiin aamulla kahdeksan maissa, ja saatiin huone vasta puolen paivan jalkeen. Kannatti odottaa, silla huoneet olivat ihan vehrean metsa alueen vieressa ja uima-allaskin loytyi. Khao Lakiin iski tsunami voimakkaasti vuonna 2004, mutta luonnonkatasrofista ei enaa ole paljon merkkeja missaan ja paikat on saatu korjattua entiselleen. Kaytiin tsunamimuseossa, jonka sisaanpaasymaksu (100 bhatia) menee katastrofista karsineille perheille ja hyvantekevaisyyteen. En suosittele heikkohermoisille. Museo sisaltaa videomateriaalia pelastustoista alueelta ja yhdessa videoista muun muassa kerattiin mataantyneita ruumiita meresta... Pysayttava kokemus.

Khao Lak on turisteja taynna ja sukellusmahdollisuuksia on monenlaisia. Lisaksi sielta jarjestetaan retkia vehreille Similanin saarille, jossa on luonnonsuojelualue ja hyvalla tuurilla voi nahda kilpikonnia. Similanin saaria on kehuttu niiden sukellus ja snorklausvesien vuoksi, jotka kuuluu maailman parhaimpiin. Harmikseni emme talla kertaa sinne ehtineet, mutta ne jotka sinne ehtivat, on varmasti hieno kokemus!

Khao Lakista otettiin lautta Koh kho khaon saarelle, joka on ihan sen kyljessa. Lauttamatka kestaa vain noin 10 minuuttia. Saari on hyva niille, jotka kaipaavat rauhaa ja luontoa. Vuokrattiin saarella skootteri, jolla paastiin saaren pohjoisosaankin. Saari on pituudeltaan noin 20km. Moni turisti vuokraa saarella skootterin. Vuokrausfirmoista tarjotaan myos kyparat mukaan, joka on mielestani erittain hyva, kun olen tallainen hermoilija. Turvallisuus ennen kaikkea! Loydettiin aivan ihania tyhjia rantoja ja rauhaisat bungalowiresortit. Tosin, jos rannan tuntumassa haluaa yopya, on kustannukset per yo noin 30 euroa.. Varauksia kannattaakin yopymisiin tehda ajoissa, silla etenkin sesonkiaikaan paikat ovat nopeasti tayteen buukattu. Saarella ei paljon muita suomalaisia nakynyt, mutta ruotsalaiset ja venalaiset nayttavat tykastyneen saareen eniten.

Saarelta lahdettiin sitten pohjoisemmas kohti Ranong kaupunkia, jossa tavattiin suomalaiset kaverimme. Ranong on Bangkokin kaltainen polyinen kaupunki, ei sii mitaan nahtavaa (omasta mielestani). Kaverimme suomesta ovat siis reissussa pari viikkoa. Lahdettiin seuraavana paivana Koh Phayamille johon siirryttiin Ranongista 45min. kestavalla speed boatilla. Saari oli fiilistelemisen arvoinen paikka. Loydettiin aivan ihanat rantabungalowit hyvalta sijainnilta. Sabai sabai niminen paikka. Koko saari on tosin taynna samantyylisia rentoja riippumattopaikkoja. Muihinkin suomalaisiin tutustuttiin samalla ja kaytiin parissa bileissakin. Paikan bungalowit on koko ajan tayteen buukattu. En yhtaan ihmettele! Ne jotka tykkaa rantabileista ja riippumatossa chillailusta, niin aivan taydellinen saari siihen tarkoitukseen. Saarella on myos mahdollisuus harrastaa snorklausta ja kalastusta.

Seuraavaksi siirryttiin Phayamin viereiselle saarelle, ihan Myanmarin rajan tuntumassa sijaitsevalle Koh Changille. Nimi chang viittaa saaren muotoon, joka tarkoittaa nukkuvaa norsua. Thaimaassa tykataan juoda myos Chang nimista olutta, ja pullon kyljessa on kaksi norsua, jota sana myos tarkoittaa. Saarta ei siis nyt tule sekoittaa etelampana sijaitsevaan isompaan Koh Changiin, joka on ihan erilainen turistien tayttama saari, ainakin huhujen perusteella. Saavuttiin saarelle, ja sen hiljaisuus yllatti. Tiedettiin etta saarella ei ole paljon mitaan, mutta laivan laiturikin oli eristyksissa. Saavuttiin speed boatilla saarelle. Laiturilla odotteli mies skootterin ja kananmunalastin kera, ja kysyi tarvittiinko taksikyyti. No, mikas siina. Mies jatti kananmunat laiturille, otti kolme matkalaisistamme kyytiin sivukarryyn, yhden skootterin tarakalle ja yksi meista sai toisella skootterilla kyydin. Patikoimaan emme olisi voineet lahtea, koska matka resorteille oli monta kilometria.

Sesonkiaika yllatti matkaseurueemme perusteellisesti. Yritimme siis saada varattua majoitusta jo koh Phayamilta, mutta ei onnistuttu siina. Nettisivuja resortteihin ei ole, eli lahdimme etsimaan yopaikkaa, ilta auringon jo laskiessa. Noh, kaikki paikat olivatkin yllattaen taynna ja eraassa saksalaisen omistamassa rantapaikassa oli sopivasti kolme telttaa vapaana. Teltat maksoivat onneksi 150 bahtia. Onpahan nyt sitten tullut telttailtuakin! Kokemuksen jannitysta lisasi se, etta telttaamme oli jopstain paassyt livahtamaan iso hamahakki. Sita sitten metsastettiin taskulampun valossa.

No, seuraavana paivana saatiin sitten rantaresortista yksi bungalowi viidelle. Osa porukasta nukkui tahtitaivaan alla terassilla patjalla ja hyttysverkon alla. Yksi vietti yonsa riippumatossa. Tama on sita extremea! :D Seuraavana paivana onneksi kaikille vapautui yopaikat. Resortti oli ihan meren rannalla, ja kaytannossa rantabungalowit on meren paalle rakennettu. Oli mukava herata aaltojen kohinaan. Tehtiin parin kilometrin patikkamatka saaren keskella sijaitsevalle tekojarvelle, jossa oli kirkas makea vesi. Lisaksi tehtiin opastettu snorklausmatka, tosin Changilla snorklausvedet eivat ole mitkaan maailman parhaat. Nahtiin kuitenkin merisiileja ja lepakkoluola. Siina samalla tuli nahtya saarta toiseltakin puolelta. Saarella on myos apinoita ja varaaneja. Varaanit ovat kuitenkin sen verran arkoja, etta pitaa olla hyva tuuri jos niita nakee. Jos trekkailu kiinnostaa, saarella on mukava lahtea ihan vaan kavelemaan teita pitkin, koska saarella on kuitenkin sen verran maastoa, etta jonkinnakoista kiipeilya pystyy harrastamaan. Lahdettiin mekin sitten tekemaan vahan pidempi patikkamatka, ja loydettiin toiselta puolelta Moken village, joka on ihan alkuperaisvaeston asuttama. Tosin, kuultiin snorklausreissun oppaalta, etta kylassa onkin intian mustalaisia, eli asukkaat puhuvat kylassa intiaa. Laskeuduttiin kylaan banaaniviljelmien lavitse ja nahtiin kun paikalliset miehet pelasivat potkulentopalloa, sepak takrawia.

Kannattaa siis suunnata pienelle koh Changille, jos haluaa totaalisen eristaytymisen kaikesta. Saarella ei ole kuin pari-kolme autoa, skoottereita ei voi vuokrata, js sahkot katkeaa illalla noin klo 22-23. Luontoa on paljon, tosin yksi erikoisuus on se, etta saarelta loytyy yksi italiaialsen omistava kiviuunipizzeria, joka on auki maanantaisin! Itseasiassa italialaiselta saatiin vinkkeja siita, etta saari on ihan tayteen buukattu aina sesongin aikaan, koska majoituspaikkoja loytyy niin vahan. Kannattaa siis olla ajoissa taallakin varausten suhteen.

Changilta palattiin Ranongiin, oltiin siina yksi yo ja hyvasteltiin muut matkalaiset. Tultiin eilen juuri sopivasti vaalipaivaksi Bangkokiin. Mitaan muuta erikoista ei ole nakynyt, mutta alkoholia ei myyty vaalipaivana missaan, mika ei itseani nyt niin paljon haittaakaan. Kuninkaan laulu myos kajahti viimeisena paivana koh Changilla aamu kahdeksalta. Laulu tulee siis silloin talloin kaijuttimista ja kaikki pysahtyy ja nousee seisomaan, kunnioittaa laulun aikana kuningasta. Tama laulu on jo kuultu pariin otteeseen Bangkokissa aikaisemminkin.

Tassa nyt on kaikki talla kertaa. Huomenna lahdetaan kohti Myanmaria, eli nettikatkos on varmaan vahan pidempi. Nahdaan kolmen viikon paasta!