yleison pyynnosta teen hyppayksen taaksepain ajassa ja kerron hiukan perheesta jonka luona vietin niin paljon aikaa (ja aion menna takaisin)

Ensinnakin perheella on delivery company, vahan kuin fedex. eli eivat ole mitaan koyhia mutta eivat mitaan rikkaimpia kuitenkaan. Dad (nimi jex mutta kuten han haluaa kutsun hanta "dad") on 43v ja hanella on 3 tytarta (nykyisin han sanoo etta hanella on 4, koska olen yksi hanen tyttaristaan) Ploy (21v) Pleng (16v) ja peng peng (4v) Nyt paasemmekin hauskaan osuuteen eli siihen mista aasialaisessa kulttuurissa on kyse eli perheesta ja sen valisesta rakkaudesta, koska seuraava ei tapahtuisi ikina suomessa!

Kuten snaoin peng peng on 4v mutta hanen aitinsa ei ole sama kuin ployn ja plengin. Wawa on peng pengin aiti ja han on talla hetkella 24vuotias. Perhe omistaa 3 asuntoa (thaimaassa rakennukset ovat tavallaan rivitaloja mutta hyvin kapeita ja korkeita) jokainen vieretysten. kolmas on tavallaan vierasasunto ja kukaan ei asu siina. Nuo kasi muuta jotka tavallaan ovat yksi ja sama asunto niin toisesa asuu mam (han haluaa minun kutsuvan itseaan mam) ja ploy ja pleng. Toisella puolella asuu dad wawa ja peng peng. Mutta kaikki tulevat toimeen keskenaan taydellisesti ja ovat kaikki taydellisesti ja saumattomasti yhta ja samaa perhetta. peng pengilla on tavallaan kaksi aitia ja wawa on ehka enemman ystava kuin aiti ploylle ja plengille (ikaero) Rakkautta siis riittaa ja en voi kuin ihailla heidan politiikkaansa siina etta perhe tulee ennen kaikkea.

Itse olen etuoikeutettu totaalisesti siina suhteessa etta vain hyvin harva lansimaalainen paasee kokemaan samaa kuin mina, eli paasee todellakin sisaan kulttuuriin ja nakemaan mita thaimaalainen elama oikeasti on. Sarkasmia tai ironiaa ei edes ole olemassa tassa maassa. Jos jokus anoo sinua kauniiksi tai jotakin hyvaa sinusta, voit olla varma siita etta han sita tarkoittaa eika tuon kohteliaisuuden takana ikina ole mitaan ongenkoukkua niinkuin normaalisti lansimaissa on. Taalla yhteinen etu on kaikkien etu. If u r happy I am happy.

Mita sitten tein nuo lahes 3 viikkoa? no jos en herannyt heidan mukaansa toimistoon (eli jos olin ollut juomassa viskia illala isan ja kavereiden kanssa) nukuin pitkaan, herasin soin opetin englantia tytoille. lahinna he oppivat jokapaivaisessa kanssakaymisessa ja pakko sanoa etta olen ylpea ployn kehityksesta. sain paljon myos perheen ulkopuolisia ystavia, kuten ylla mainitsin isalla oli tapana joka ilta juoda hiukkaisen olutta ulkona poydan aaressa ja siihen aina saapui ystavia (noin 22-25vuotiaita) monesti he kutsuivat minut mukaan ja vaikka eivat kutsuneet (kuten isa selitti han ei halunnut painostaa minua koskaan mihinkaan "it's up to you" on sanonta taalla) olin aina tervetullut heidan seuraansa. June (poika vaikka nimi onkin vahan harhaanjohtava) halusi kovasti minun auttavan hanta oppimaan enemman englantia ja kun menen takaisin lupasin menna hanen yliopistolleen auttamaan myos hanen ystaviaan.

Iltaisin kaytiin useasti myos nightbazaarissa juteltiin shoppailtiin, mita nyt tytot tekevat. aika pitkalle normaalia elamaahan siella elettiin. en millaan olisi halunnut lahtea mutta pakko oli liikkua viela kun oli aikaa. ja takaisin olen menossa se on 110% varmuus. en voi unohtaa viimeista iltaa ja kuinka first soitti kitaraa ja june lauloi thaiksi :) ikava on suuri ja on uskomatonta miten ihminen voi menettaa sydamensa jollekin paikalle ja niin monelle ihmiselle niin lyhyessa ajassa.

Olen myos oppinut elamasta paljon talla matkalla, kyynisyys on hiipunut ja sarkasmini on karsinyt paljon. Olen avoimempi ja uskon etta seuraava keskustelun patka auttaa ymmartamaan mita yritan sanoa. Tama tapahtui Vietnamissa eraan vietmailaisen tyton kanssa sen jalkeen kun han luki mita olin kirjoittanut eraaseen kirjaan. Onnesta.

"I think you are falling in love" I paused for a moment and then answered.. "yes.. I fall in love every day. and that's what makes all the difference"