Pai pai Pai..

Chiang maissa oli tarkoitus viettaa pari yota mutta jotenkin se venyi yli viideksi paivaksi. Sitten sain paahani lahtea katsomaan tata pienta kylaa joka sijaitsee vuorten keskella laaksossa. Kylan nimi on Pai. (hassua sinallaan silla jos aannat sen oikein se tarkoittaa GO thaissa)

Jeps kuten sanoin ko kyla sijaitsee vuoristo laaksossa ja on hyvin kaunis. Rauhallinen kylla mutta alkaa antako sen hamata, koska paivisin kylan keskustaa voisi luulla helposti aavekaupungiksi, mutta tama jophtuu pitkalti siita etta lampotila nousee paivisin sinne 40 pintaan ja kosteus on aivan uskomaton, tuulta ei ole lahes yhtaan koska ukkoskuurot liikkuvat laaksossa ja pitavat matalapaineen alueen siella. Iltaisin kyla heraa henkiin ja ehka enemmankin, hipit ryomivat koloistaan (tassa tapauksessa halvoista bamboo bungaloweista) ja partyelaimet tulevat nakyville.

Pai.ssa on jokin oma lumoava hidas viehatyksensa, se vie ihmisen joka tanne astuu hiukan ajassa taaksepain. Pois puhelimien ja internetin luota (kylla taalla molemmat toimivat jonkin takia niita ei vain tule kaytettya) ja tama on tasan se paikka jos jokin on thaimaassa mihin on todella helppoa jaada jumiin. Paikka on niin pieni etta tutustut nopeasti muihin ihmisiin ja hidas elamantyyli vie mennessaan. Jos joku kysyisi minulta nyt mita ole tehnyt vastaus olisi "en mitaan" olen vain ollut, juonut teeta ja opiskellut lukemaan tarot-kortteja. Paissa on jotakin omaa energiaa joka saa helposti ihmisen menemaan omaan henkiseen maailmaansa, luin myos kirjan joka kasitteli karmaa. Aika kay vahiin nopeasti ja talla hetkella on enaa 20 paivaa siihen etta minun pitaa olla bangkokissa valmiina lahteman koneella pois. pelottavaa ja lumoavaa. Tiedan palaavani takaisin, en voi enaa jaada paikoilleni, en ainakaan nyt kun tiedan monia polkuja joita haluan viela kavella. Haluan menna Nepaliin ja vetaytya ainakin kuukaudeksi temppeliin opiskelemaan buddan opetuksia, haluan koittaa meditaatiota, haluan loytaa viela niin paljon! Haluan kavella vuoristoista rinnetta ja nahda kirkkaan puron virtaavan ilman saasteita vihreaan lampeen. Haluan jalleen istua paikallisten kanssa keskustellen heidan omalla kielellaan mista he ovat kotoisin ja mita he tekevat elamassaan. Haluan kuunnella kun he soittavat kitaraa ja laulavat laulujaan, haluan nauraa yhteisille vitseille ja ylittaa jalleen rajat jotka normaalisti asetame (rotu ika jne) haluan nahda sen kaiken rakkauden ja ystavyyden mita reppureissaajat jakavat, jokainen antaa ja ottaa ja mita enemman annamme sita enemman saamme. Im not done yet!

Seuraavaksi olisi tarkoitus tasta vahitellen palautua chiang main kautta phitsanulokiin ja sielta bankkarin kautta koh changin saarelle, olisi aika nostalgista lopettaa matka sielta mista sen aloitinkin. aika tosin tuntuu karkaavan kasistani. miten paljon ehdit ja saat aikaan riippuu kuitenkin aina lopulta itsestasi.