Haudi hou
Viisumi lähestyy umpeutumistaan mutta aikas lähellä rajaahan tässä ruvetaan jo olemaankin. Takana on jälleen lukemattomia hanuria puuduttaneita tunteja busseissa ja botskeissa ja nyt on pari päivää aikaa taas levähtää ennen lauantain seuraavaa 12 tunnin bussimatkaa rajan yli Diliin.
Senggigistä tuli siis lähdettyä bussilla kohti satamaa, ylitettiin meri lautalla ja ajeltiin yön yli Sumbawan halki Bimaan. Bimassa piti vaihtaa pienempään bussiin, jolla jatkettiin itärannikolle Sapeen. Sapesta sitten taas veneellä Floresille ja Labuanbajolle saavuttiin ennen pimeää. Matka taittui ihan mukavasti kanadalaisen kundin, Coryn seurassa ja oltiin vähemmän yllättäen ainoat länkkärit, jotka tuolloin näkyi matkustamassa. Labuanbajossa oli hetki aikaa hengähtää ja jaettiin ylihintanen huone kahdeksi yöksi. Vastapainona kalliille huoneelle hotellin raflasta sai aivan loistavaa kalaruokaa melkosen edukkaasti ja syömäni sweet and sour barracuda kamppaileekin kiivaasti Gili Trawanganilla syömäni tonnikalapihvin kanssa ykkösmätön tittelistä. Tonnikalaa ei valitettavasti löytynyt tuolta raflasta kilpailutettavaksi.
Pitkän berberin puuduttamisen jälkeen Labuanbajolla tuntui löytyvän paljon energiaa tuhlattavaksi. Heti aamusta tuli lähdettyä haahuilemaan moneksi tunniksi ympäriinsä kuvia räpsien. Mesta vaikutti olevan vielä todella alkuperäisessä kunnossa eikä turismi ole vielä kerennyt lainkaan muovaamaan aluetta sataman seutua lukuunottamatta. Labuanbajon huhuillaan olevan Indonesian seuraava suuri turistikohde mutta uskoisin, että siihen on vielä matkaa, koska päivän tuolla haahuiltuani ympäristössä ei vaikuttanut olevan juurikaan mitään mielenkiintoista. Toki tuo Komodo island parin tunnin päässä ja kuuleman mukaan loistavat sukellusmahdollisuudet on aika kovia pelimerkkejä. Hiekkarantaa ei tossa sataman lähistöllä ollut mutta lähistöllä kylläkin. Kävelyreissun jälkeen otin hieman lepoa ja heitin nuudelisopat turpaan, kävin vuokraamassa munamankelin ja kävin tsekkaamassa parin kilsan päässä olevan luolan, joka oli varsin näyttävä ilmestys kalkkikivineen kaikkineen. Seinämät oli sen verran komean näköisiä, että piti päästä harjoittamaan vapaakiipeilijän taitojani ja pääsinkin muutaman metrin päähän huipusta mutta valitettavasti valitsemastani kohdasta ei sitten päässytkään aivan maailman katolle mutta hauskaa oli. Illasta mentiin vielä potkimaan palloa Coryn kanssa paikallisten junnujen kanssa niin rupeshan tuosta jo löytymään tarpeeksi jalkatreeniä yhdeksi päivää.
Seuraavana aamuna hyppäsin bemoon kohti Bajawaa, joka kartalla näytti olevan vain sadan kilometrin päässä mutta tie kiersi aivan siksakkia uskomattoman näköisissä vuoristomaisemissa ja perille saavuttiin vasta ennen pimeää. Seuraavana aamuna menin bussiasemalle pummaamaan kyytiä Endeen, johon saavuin maanantaina klo 11 aikaan. Harvinaisen huono mäihä kävi siinä mielessä, että Endestä Kupangiin kulkee vain yksi lautta viikossa, maanantaisin kello 10. Jouduinkin buukkaamaan törkeän ylihintaisen lennon lautan sijaan. Alunperin suunnittelin vuokraavani prätkän Endestä ja ajavani lähellä olevalle Kelimutu vuorelle, joka on tunnettu kolmesta vulkaanisesta järvestään, mitkä on kaikki eri värisiä. Suunnitelma vaan ei oikein pitänyt, kun en löytänyt alueelta ainuttakaan pyörävuokraamoa ja koko maanantain kestänyt vesisade ei kannustanut näkemään juurikaan vaivaa asian eteen. Kelimutu jäikin siis väliin, mikä sylettää aika lailla.
Keskiviikkoaamuna paukkasinkin sitten kuudeksi lentokentälle ja kelasin, että säästääpähän sentään vähän aikaa lentämällä. Näin siis olisi ollut, jos lento ei olisi ollut kuusi tuntia myöhässä. Kupang olikin yllättävän suuri kaupunki liki puolella miljoonalla asukkaallaan ja kaupungilla näytti olevan poikkeuksellisesti yölläkin elämää tekemäni nopean kierroksen jälkeen. Tossa aivan majatalon vieressä on pimeän aikaan aivan mainio pieni tori, josta tuli visailtua aivan loistavat mätöt pilkkahintaan. Alle eurolla tuli safkattua mainiot lihanuudelimätöt ja kunnon säkki friteerattua banaania ja muuta mukavaa. Sinne on siis tänäänkin suunnattava. Asiallinen majoitus löytyi kanssa huokeaan 40 tonnin hintaan. Tääl Kupangissa tulee siis lusmuiltua lauantaihin asti, jolloin tulee vihdoin ja viimein saavuttua tuohon pahamaineiseen Itä-Timoriin. Jännitys tiivistyy.