12.11.2009 Ari kirjoittaa...

Australia. Taalla ollaan vihdoinkin niin monen vuoden haaveilujen jalkeen! Maanosa ja maa ovat siis vaihtuneet mita jai siis mieleen Amerikan Yhdysvalloista. Yleisesti maa on taynna ystavallisia ihmisia. Toiminta joka paikassa on tehokasta, jonot voivat olla pitkia mutta jarjestelmat on tehty toimiviksi, mika lammittaa erityisesti meikalaisen mielta:) Kaikissa kaymissamme paikoissa oli oma viehatyksensa, suunnilleen sellainen jota olimme odottaneet mutta joka ylitti odotuksemme joka kerta. Useissa paikoissa onnistuin pienten kieli ja tajuamisongelmien vaivatessa aiheuttamaan tilanteita mutta joka kerta Amerikkalaisten sydamellisyys oli riittava korjaamaan pienet "mokat" ja saimme kaikki hyvat naurut palkaksi. Esim. San Franciscon lentoasemalla nappasin nalissani eraan lentajan matkaevaaksi tarkoitetun Burriton aamupalakseni. Onneksi kaveri suhtautui asiaan viileasti ja sai nopeasti uuden. Mina sain oman aamupalani ja kun tarjoiduin maksamaan erehdyksessa nappaamaani burritoa tarjoilija vain nauroi ja sanoi etta olen sen ansainnut... Palasin taas kerran hiukan nolona jatkamaan ateriointiani, mutta sainpahan vahan syodyn burriton matkaevaaksi koneeseen! Kaikissa kaupungeissa oli tietysti mahtavat shoppailu mahdollisuudet ja kaikkien suurten merkkien liikkeet olivat tietysti paikalla. Kiertelimme niita tietysti ja hammastelimme muotiliikkeiden loistokkuutta. Naiden liikkeiden tuntumaan pyrkivat tietysti uudet tulevat suurnimet hiukan pienempine liikkeineen. Naista uusista muotiguruista jai kylla lahtemattomimmin mieleen James Perse niminen liikkeenharjoittaja San Franciscon ydinkeskustassa! Kaveri liike oli viela pieni mutta tyylikas jonka ainoassa nayteikkunassa nimi oli isolla kirjoitettu. Valokuva liikkeesta jai valitettavasti ottamatta koska tovin naurettuamme havaitsimme ilmeisesti itse herra Perseen nayteikkunassa asettelemassa uutta luomusta mallinuken paalle ja hammastelemassa hilpeyttamme. Havahduimme lapsellisuuteemme ja jatkoimme matkaa...

No nyt ollaan siis Ausseissa, OI! Sydneyn kaupungissa edelleen ja Wake Up Hostellissa, joka hakkaa tasollaan monet hotellit. Ja henkilokunnan palveluhalukkuus on omaa luokkaansa (niin kuin Pia jo asiasta kirjoittikin). Hostellissa joka ilta omaa ohjelmaa ja sapinaa. On erilaisia kilpailuja ja muuta ohjelmaa paivisin jos haluaa niihin osallistua... ja tietysti reipasta baarielamaa. Kavimme tutustumaan Hostellin baariin Pian mainitseman "free beer" - kuulutuksen jalkeen ja hetken myos illalla kun siella esiintyi todella laadukas paikallinen kitaraduo joka veti pintahitit kunnon tunteella. Ja voitte ystavat kuvitella kun Backpackerssit ympari maailmaa alkaa juhlimaan niin siina meinaa meilla "vanhuksilla" olla kestamista mukana... nn katselimme bandin esityksen loppuun, hiivimme kiltisti nukkumaan ja jatimme nuorison hiukan haikeina juhlimaan asiaan kuuluvasti.

Keskiviikko aamuna suunnistimme Circular Quay:lle josta lahdimme lautalla Manlyyn ja sen kuuluisalle Beachille. Mukavan rauhallinen ranta Waikikin jalkeen. Vesi oli paljon viileampaa mutta aurinko tuntui polttavan viela Honoluluakin kuumemmin. Emme uskaltaneet siis maata rannalla kahta tuntia kauemmin. Vietimme lopun paivaa katsellen liikkeita Manlyn alueella ja loysimme muun muassa aitoa Aboriginaalien taidetta myyvan liikkeen, jossa mahdollisesti vierailemme viela tammikuun puolella kun palaamme Road tripiltamme takaisin Sydneyhyn.