Pia kirjoittaa 8.3.2010...

Intia on raskas paikka matkavasyneelle matkailijalle. Hotelli on onneksi mukava ja henkilokunta iloista porukkaa. Ollaan taalla nyt yritetty kuluttaa aikaa, mutta kun tuo liikenne on niin turruttavaa ettei joka paiva edes huvita astua hotellin ovesta ulos. Vuokrattiin auto ja kuski perjantaina ja kaytiin ajelulla Kanchipuramissa ja Mamallapuramissa n. 70 km pois Chennaista. K on kuuluisa silkeistaan ja temppeleista. Tilattiin kuski paikallisesta turisti-infosta ja paikan paalta loytyi kylla oppaita opastamaan, kunhan saatiin hinnasta sovittua. Temppelit on hienoja ja kavimme avojaloin katselemassa veistotaidetta muurien sisapuolella. Varsinaiseen temppeliin ei paassyt sisaan kuin hindulaiset. Kylla se meille riitti.

"Maaseutu" on taynna valtavia eri alojen tehtaita, valilla peltoa tai kylia ja sitten taas tehtaita, seka isoja kouluja, yliopistoja tms. Liikenteeseen ei meinaa tottua sitten millaan. Onneksi kuski ymmarsi, kun sanoin ettei meilla ole kiire minnekaan... Mamallapuramissa oli taas turistimeininki, sen huomasi heti kun astui autosta ulos: kaiken maaliman kaupustelijat oli samoin tein hihassa roikkumassa. Nahtavyydet on hinnoiteltu myos sopivasti: intialaisille paasymaksut ovat 25 rupiaa ja ulkomaalaisilla 250 rupiaa, katevaa. No olihan siella hienoja paikkoja, joita kierreltiin helteessa.

Yhtena paivana kaytiin kavellen lahistolla olevassa national parkissa, joka olikin elaintarha. Ja henk.kohtaisesti kamalin sellainen, missa olen talla reissulla kaynyt. Elaimet kuitenkin nayttivat saavan riittavasti ruokaa, mutta hakit oli jotain ihan toista. Kaarmeiden akvaarioissa tepasteli elavia kananpoikasia... Puisto oli suosittu paikallisten kayntikohde ja siella vieraili paljon koululuokkia. Kylla siella jotain oppii. Mulle riitti tama oppitunti...

Keskustasta on loydetty iso kauppakeskus, jossa on vierailtu parikin kertaa ja kayty ostamassa limpparia minibaariin. Kovasti on suosittu paikallisia kasvisravintoloita ja aika paljon hyodynnetty hotellin tarjontaa. Keskustaan on kuitenkin matkaa 15-20 km ja tuktuk-hintaneuvottelut vievat voimia, ettei sitten joka ilta olla jaksettu lahtea kylille syomaan. Lounasravintola loydettiin kulman takaa eika sielta viela saatu vatsatautia ja ruoka oli hyvaa ja halpaa.( Arin kommentti: kahden hengen lounas juomineen 100 rupiaa eli 1,6 Euroa sisaltaen tipit)

Alkaa nama olla niita viimeisia tarinoita talta reissulta. Perjantai-iltana lahdetaan kentalle ja lennetaan pitkalla yolennolla Lontooseen, mista hypataan samantein koneeseen kohti Helsinkia ja toivottavasti ollaan kotona lauantai-iltana. Taisin viimeiset kuvat tanne blogiinkin laittaa eilen. Nain se aika vaan on vierahtanyt.

12.3. Ari kirjoittaa...

Taalla istutaan viimeista iltaa Chennaissa. Illallisen jalkeen lahdemme kohti lentoasemaa ja sielta sitten Lontoon kautta kotiin... ja taytyy kylla myontaa etta erittain mielellamme kotiin palaamme. Matka on ollut todella upea mutta nyt alkaa jo vasymys painamaan. Toivoaksemme saamme mekin nahda edes rahtusen sita hienoa talvea joka siella on ollut.

Taalla Chennaissa on paivalampotila ollut koko ajan n.35 astetta ja Intialaisen miljoonakaupungin ilma on polyn ja pakokaasujen saatuttama, joten shoppailu reissut kaupungilla ovat olleet uuvuttavia. Paikallisten kanssa saa tinkia milloin mistakin. Tuktukki kuskit haluavat vieda turistit naina ennen varsinaista maaranpaata sukulaistensa kauppoihin... " just for look, if you dont like the shpo we leave"... Parasta on jos loytaa kuskin joka ei puhu englantia vaan hinnat sovitaan sormimerkeilla ja paikat lausutaan Tamilin kielella. Silloin on hinnat oikeat ja reitti suora! Mukavaa ja rehellista vakea taalla on. Kilpailu rupioista on vaan todella kovaa 8 miljoonan ihmisen kaupungissa jossa ei turisteja kuitenkaan ole kuin kourallinen. Erillaisia kauppamatkustajia ja komennusmiehia kylla on turistien lisaksi. Mekin tormasimme muutamaan suomalaiseen komennusmieheen yhtena iltana. Ihan mukavaa oli vaihtaa muutama sana Suomea heidan kanssaan. Onneksi hotellissa on loistava punttisali juoksumattoineen. siella on tullut holkattya melkein joka ilta ennen illallista jota on sitten syoty Intialaiseen tapaan hartaudella ja paljon!

Tasta siis alkaa paluu matka "arkeen" jota me molemmat odotamme jo innolla! Kiitokset teille ystavat ja sukulaiset kun oletta jaksaneet meita tukea ja kannustaa matkallamme! Nahdaan pian!