Sunnuntaina kavin tutkiskelemassa maanalaisia jokia. Kyyti oli filippiinilaiseen tapaan vahan myohassa. Matka alkoi sateessa mutta perille paastyamme aurinko paistoi. Minibussin jalkeen piti odotella satamassa katamaraanimoottorivenekyytia jonkin aikaa turistien paljouden vuoksi. Aallot oli aika korkeat mutta matka seuraavaan paikkaan vain 10min. Rannasta kohosivat jylhat kalliot joita palmupuut reunustivat. Sukelsimme viidakkopolun sisaan ja kavelimme toiseen pisteeseen odottamaan pienempaa venetta, milla menisimme luolan sisaan. Opas oli kaskenyt meita pitamaan muovipussit piilossa silla alueella oli royhkeita apinoita, jotka saattoivat ryostaa evaaksi luullun pussin huolimattoman turistin kadesta. Saimme hienot kyparat ja liivit ja janna retki luolan sisaan saattoi alkaa. Meilla oli hassu opas, joka valilla molskautti melalla vetta ja huuti "Mies yli laidan" tai "Se taisi olla hai" Luolassa oli pimeaa ja etummaisilla oli isot taskulamput, joilla he osoittelivat kohteita oppaan neuvomina. Katosta tippui kahdenlaista nestetta. Eka oli "holy water" ja lampimampi "holy s***" eli guanoa, lepakon kakkaa. :D Opas kaski olla suu kiinni ylospain katsoessa ja jos naki jotain hammastyttavaa, ei saanut sanoa Wauuu vaan mmmmmh. Naimme monenmoisia kivimuodostelmia, kuten tankotanssija, viimeinen ehtoollinen, leijonakuningas simba, liian karistetty kanankoipi ja linnoitus. Kaikenlaista se luonto muovaa. XD Tulomatkalla oppaamme sanoi sisaan tulleelle ryhmalle "Onnea teille, me kadotimme juuri kaksi matkustajaa". Paluumatkalla pysahdyimme syomaan buffet lounaan hiekkarannalla.

Maanantaina oli ystavanpaiva, tai kuten taalla sita juhlitaan rakastavaisten juhlana. Aamullla herasin kuudelta ihan vaan sen takia et halusin menna istuttamaan vapaaehtoisena mangrovepuun taimia meren rannalle. Tama on joka vuotinen perinne Puerto Princesassa. Otin tricycle kyydin kohtaan mihin bussin piti tulla. Aikani pallloiltuani lyottaydyin yhteen paikallisen naisen kanssa joka etsi samaa bussia. Pian se kaartikin paikalle mutta puiston toiselle laidalle joten piti laittaa juoksuksi. En nahnyt rannalla muita turisteja joten paikalliset katsoivat minua taas talla ilmeella O_o Helvetinmoinen vesisade alkoi juuri kun meinattiin menna istutushommiin. Pidettiin sadetta veneen alla ja kaytiin sit pikaisesti istuttamassa taimet. Ai etta kun tuli hyva olo. Sitten satoi taas niin perkeleesti ja maa oli yhta kuravellia ja toinen lapsy lurpsahti kuraan niin lahjakkaasti et se piti kaksin kasin sielta ottaa. Pois lahtiessa kuvernoori ja lukematon maara haapareja marssi meita vastaan rantaa kohti. Tama on suosittu haapaiva. Vahan saalitti morsiamia kun ne meikit poskilla ja kengat kurassa siella kipitti. Illalla menin ystavanpaivakonserttiin ja tricyclen kuljettaja hopotti mun kanssa niin intensiivisesti et poksautti liikennevaloissa edella ajavan peraan. Ihan mateluvauhtia kyl mentiin. Olin ihan tapinoissani et ehdinko konserttiin. Sen piti alkaa klo.18.30 mut alkoikin lopulta 20.00 mika on taalla ihan tavallista. Oli rakkauslauluja, tanssiesityksia ja vaik mita.

Tiistaina menin bussiasemalle koska vastaanotosta sanottiin et bussia kulkee joka tunti El Nidoon. No, kavikin ilmi et vika bussi oli menny tunti sitten ja mun kaskettiin oottaa. Mun onneksi jostain ilmestyikin minibussi ja matka saattoi alkaa. Mun lisaksi bussissa oli kolme suomalaista mohomahajunttia filippiinilaisseurassa. Onneksi, perkele onneksi oli mp3-soitin mukana. Oli meinaa niin torkeeta lappaa mita ne miehet heitti ja puhuvat niin ala-arvosesti niista naisista et jos oisin jaany bussista aiemmin pois, oisin kyl oikeesti huutanu niille. Pysahyttiin pikkuseen ravintolaan syomaan mustekalaa ja riisia. Hiekkaisen kuoppatien jalkeen meilta puhkesi rengas. Enrico, kuski kaski oottaa 15min kun han vauhtaa renkaan. Noh, sit han hyppas bussiin ja pyorat kirskuen huus ikkunasta 20 minuuttia. Sinne han hiekka pollyten havisi tavaroiden kanssa mut tuli onneks sit takas. Oli kayny uuden vararenkaan hakemas. Tuntuu et kilometritkin on taalla filippiinojen tyyliin alspan pyoristetty. 30km El Nidoon kyltin jalkeen ajettiin takuulla ainakin 100km. Valilla oli jannaa ku Enrico alko lapsimaan hyttysia ja vaihtamaan cd:ta jyrkanteella ajaessa. Takapenkin juntit selosti rallityyliin: 10m suoraa, hyppy, vaista buffaloa, kurvi, asfaltti alkaa (4m paasta) asfaltti loppuu. Sita hiekkatieta kesti ikuisuuden ja se oli taynna hyppyja, kivia ja kuoppia etta kun asfaltti viimein alkoi, viimeksi innostuin niin kovasti lapsena pallomeresta. Minulla oli pari halpaa paikkaa lapulla, minne tricycle kuski minua karras, mut ne oli taynna. Loysin sit huoneen perheen ylakerrasta. Ihanan iso huone vuoristonakymalla ja parisangylla. Ainut miinus oli et vessat oli alakerrassa ja suihkuna kauhasysteemi. Taalla on nakojaan yleista et sahkokatkoja tulee. Yleensa aikaisesta aamusta puoleen paivaan ollaan ilman sahkoja.

Aamulla ei paljon heratyskelloja tarvii. Joko heraat siihen et a)kukko kiekuu klo 5 taytta kurkkua b) tuuletin on menny sahkokatkon takia pois paalta tai c) pikkulapsi juoksee pihalla arsyttavat vinkuvat kengat jalassa. Ne on jostain syysta suosittuja taalla. Seuraavana paivana vaan chillailin rannalla, uin, kuvailin ja kavin seikkailemassa viidakko-ja rantapolkuja pitkin. Torstaina oli aika saarihyppelyn. Meidan oppaaksi piti tulla hauska ladyboy, mutta mut vietiinkin toisen ryhman mukaan. Katamaraanimoottoriveneella kaytiin erilaisissa laguuneissa ja paratiisirannoilla snorklailemassa ja ihastelemassa henkeasalpaavia maisemia: jylhia palmukallioita ja turkoosia vetta. Jostain syysta pikkukalat ei tykanneet samassa veneessa olevasta italialaisesta, jota ne purivat monta kertaa. Muut vaan nauro ku se huuti italiaks kirosanoja ja kauho tuhatta ja sataa takas veneeseen. Meilla oli lounas pienella rannalla, missa venemiehet kokkas maille mustekalaa, riisia ja ihania vihanneksia. Soin taas harskisti kasin venemiesten kanssa ku muut pisteli haarukalla. Meidan piti kayda myos isossa laguunissa mut vesi oli liian matalalla meidan veneelle.

Tanaan kavin ettimassa lipputoimistoa, mista voisin ostaa lipun Coronin saarelle menevaan laivaan. Oon oppinu et halpaa hintaa pitaa kysella monesta paikkaa ku monesti paikalliset opastaa turisteja kalliimpaan paikkaan. Mun kaskettiin tulla takaisin kahden maissa kun olin uloskirjautunut hostellista. Paikan paalla mies sanoikin etta tule vasta kuudelta, et silloin ois venekuljetus toiseen satamaan. Laivassa voi kuulemma nukkua vaikka se lahtee Coroniin vasta viidelta aamulla.

Mun filippiinilainen puhelinnumero on nyt +639993961232. Taa toimii nyt mutta valilla saattaa olla katkoja yhteyksissa, paikallisten mukaan saattaa menna joskus viikko ettei puhelin toimi.