Sain kutsun Edralynilta tulla syomaan hanen kotiinsa, Idwiniin. Talo oli perinteinen bambumaja ja siella asuivat hanen lapsensa ja vanhempansa. Syotiin bangus-kalaa ja riisia. Naapureiden suut loksahteli ku paatin lakaista edralynin pihan ja ripustelin pyykkeja kuivumaan. Kohta alkoi naapurista kuulua hirvea alamolo. Poliisit tuli paikalle ku mies ja vaimo otti yhteen vahan liian kovasti. Varmaan koko saari ajattelee etta ma oon aina vaikeuksissa ku aina mut nahdaan poliisien kanssa jossain. XD Syonnin jalkeen kaytiin katsomassa kukkotappelua. Elainten ystavana en ensin innostunut ajatuksesta mutta jollain oudolla tavalla pidin siita vedonlyonnista vaikka mun kukko havisi..ja kuoli. Kukoilla on siis veitset kannuksissa ja miehet lyo vetoa voittajasta. Tappelu on yleensa ohi muutamassa sekunnissa ja kuollut kukko syodaan. Tiistaina vihdoin jatin Boracayn taakse. Kolme viikkoa siel tuli oltua. Viimeisen illan vietin Melanien, uuden kamppiksen kanssa, joka opettaa korealaisessa koulussa. Loppuillasta zorb-palloporukat liittyi mukaan joukkoon kirjavaan. Lahdon lahestyessa itku paasi bussissa mutta sanoin kavereille siella et haluun tulla takas ennen Suomeen lahtoa. Tiistaina menin Boracayn saarelta pumpboatilla Caticlaniin, mista otin Bussin Iloiloon, Filippiinien vanhimpaan kaupunkiin. Matka sujui rattoisasti maisemia ihaillessa ja takapenkilla kolliessa. Joka pysahdyksen aikana bussi taytti balutin (osittain kehittynyt ankanpoika munassa), ananaksien ja leivosten myyjista. Sateen aikana nain ikkunasta miehen, joka ratsasti buffaloharalla sateenvarjonaan banaaninlehti. Kalibon bussiasemalla huomasin Sammyn ikkunasta, joka oli sattumalta juuri menossa takaisin Boracaylle. Just ennen bussin lahtoa se toi juosten mulle evaaksi jaateeta ja banaanisipseja. :)

Iloilo olikin paljon suurempi paikka kuin mita kuvittelin ja aattelin etta minapa tytto kavelen hostellille mutta turhauduin sitten kysymaan suuntia ku vastaus oli melkein aina "Tarviset kolmipyoran, sinne on liian pitka matka" Huristin sitten silla hostelliin, joskin kuski joutui kysymaan kolme kertaa muilta missa paikka oli. Sain huoneen alle 5e:lla Family Pension housesta, miltei keskustasta. Olin vahan kipea:kurkkuun koski, oli koha ja vahan nuhaa ja vasynyt olo. Surin myos Boracayta ja olo tuntui vahan yksinaiselta mennessani syomaan hostellin ravintolaan. Se paikka on varmaan tunnelmallisin ravintola missa olen kaynyt. Punaiset valot, matalat bambupoydat, joita punaiset tyynyt ymparoi, kynttiloita ja katosta roikkuvia kankaita ja ihanaa live-musiikkia bongojen saestyksella. Olin siina vaiheessa jo niin herkassa tilassa etta kun laulaja sanoi "Meilla on nakojaan uusi vieras taalla. Tervetuloa. Seuraava laulu on omistettu sinulle" ja alkoi laulamaan tagalogin kielista laulua, itkuhan siina paasi.Seuraavana paivana kavin tutustumassa kauppakeskuksiin ja markkinapaikkoihin. Taisin olla aika nahtavyys siella koska en nahnyt muita turisteja missaan. Markkinapaikallakin oli huvittavaa kun kaikki tyonteko keskeytyi ihmisten tuijottaessa ja tytotkin puhkes laulamaan mut nahdessaan XD Kavin taas syomassa paikallisessa pikkuravintolassa lihakastiketta riisin kera, keitto ja vesi yhteensa n.35c. Olivat niin kiitollisia et juuri mina kavin heilla syomassa.

Boracayn turistitoimistossa olin saanut vaaraa tietoa, etta laiva Puerto Princesaan lahtisi keskiviikkona. Kerkesin jo hurauttaa kerran turhaan satamaan mutta jouduin jaamaan majataloon viela yhdeksi yoksi. Keskiviikkona oli sitten lahto ja 2vrk reissu alkoi. Minun lisaksi nain vaan 5 turistia laivalla. Meilla ei ollu hyttia vaan nukuttiin vieri vieressa numeroiduilla sangyilla merituulen puhaltaessa lampimasti. Heti sain kavereita viereisilla sangyilla nukkuvista filippiinilaisista naisista. tutustuin myos 11-sormiseen poliisiin ja hanen kaveriinsa. Eipa haitannut etten alynnyt ottaa paljoa evasta mukaan laivalle. Ruokaa kannettiin eteen niin perkeleesti: kananmunia, riisikakkuja, rakkomerilevaa, pahkinoita, suklaariisia...en ees muista kaikkee. :D Poikettiin pienella Coyon saarella missa kaytiin ihastelemassa kirkkoo, hairikoimassa koululaisten paivatansseja ja kappailemasa pikkukujilla.

Tanaan saavuttiin Puerto Princesaan. Ilma on +32C ja aurinkoinen. Heti ku paasin terminaalin portista ulos niin tuli jo vartija siviilisaatya kysymaan ja pyysi etta voidaanko kavella kasi kadessa.ihan mahotonta! Paikallinen sit saattoi mua vahan matkaa hostellille. Sain huoneen mutta ainakin yhden yon olen 2h huoneessa koska yksiot on loppuun myyty talla hetkella. Vahan olen kerennyt keskustaan tutustua. Nyt ois varmaan paivaunien paikka. Huomenna menen luultavasti ihastelemaan vedenalaista jokiverkostoa. Se on koko paivan reissu.

Mulla on taa filippiinilainen sim-kortti jumissa niin et en voi soittaa enka vastaanottaa puheluita. Sain kaverilta toimivan sim-kortin niin ilmoitan sit ku otan sen kayttoon ja vaihdan numeroa.