Viime aikaisten tapahtumien sekä Chilen rajallisten internet-mahdollisuuksien johdosta kirjoittelut on jäänyt vähälle, mutta olkaahan huoleti, laitetaanpas nyt sitten tuhti lukupaketti reitiltä Salta (2.-8.3) - Arica (9.-11.3) - Iquique (12.-14.3).

Salta. Luotettiin jälleen siihen, että löydämme passelin majapaikan ilman hostellivarauksia. Helposti haaviin tarttui hyvä huone Saltan keskustasta 60 peson perperson hintaan. Jännästi mieltämme jäi kaivelemaan viimeisen bussimatkan tarjoiluissa havaittu raskas puute. 24 tunnin matkan aikana emme saaneet viiniä edes ruuan kanssa. Teimme asiasta protestin, jonka johdosta lähdimme seuraavana päivänä kiertelemään viinitiloja. Pyh ja pah, viinitilat olivat melkoinen pettymys. Piipahdukset pitivät sisällään pienen kierroksen tehtaalla, museokierroksen ja pikkuiset maistiaiset. Cafayaten kaupunki tosin oli erittäinkin mukava pikkukaupunki vuorten keskellä. Matkaa sinne oli Saltasta niukat 200 kilometriä, ja sen aikana maisemat olivat huikaisevia. Mutkaiset huonokuntoiset tiet paineltiin sen verran kovaa vauhtia talla pohjassa, että mukana olleet eläkeläispariskunnat saivat pitää peruukeistaan kiinni. Cafayaten parasta antia oli ehdottomasti punkkujäätelö, joka oli mielenkiintoisen hyvää!

Välipäivät kuluivat kaupunkiin tutustuen ja kulttuurista (juoma ja ruoka) nauttien.Viikonlopun ratoksi oli ohjelmassamme koskimelontaa. Barilochessa moinen hommailu oli meidän mieleen, joten päätimme ottaa revanssin. Päivä oli jälleen pitkä ja matka pelipaikalle tuntui loputtomalta. Perille päästiin melkoisia serpenttiiniteitä matkaten pitkin vuorenrinteitä. Saltassa vesi olikin todella viileää, mutta vauhti ja tyrskyt sitäkin kuumempia. Mahtavuutta kaikinpuolin. Maastossa asusteli puumia ja myrkkykäärmehiä, härkiä ja alpakoita sekä erinäisiä lintubongareiden helmiä.

Uuden määränpään päättäminen ei ole helppoa, eikä suunnitelmat kiveenkirjoitettuja. Menimme ostamaan bussilippuja sunnuntaille Boliviaan, mutta pienen arpomisen jälkeen hallussamme olikin liput Chilen Aricaan tiistaipäivälle. Janne Porkkakin olisi varmasti ollut ihmeissään meidän onnenpyörätaidoistamme, koska vältimme jälleen rosvosektorin.

Katsellaanpa taas Aricassa mihin tie johtaa....

Antsa ja Petu