Terkkuja taalta CostaRicasta!

Nyt taala taas, ihanaa tuntuu etta en ois ollu paivaakaan pois. Niin paljon on ehtinyt jo tapahtua, ei oo vaan ollu aikaa kirjotella kun oon kokoajan menossa. Haha, nyt siis Sanramonisssa taas! On ollu ihan mahtavaa, mutta huomenna pitaa taas palata Sanjoseen vahaksi aikaa. Oon nyt sit ollu taala jo melkein viikon. Ticabus saapui sunnuntai iltana, ja mun maailmanihanin ticaperhe majotti mut mielellaan. Ihania ihmisia en voi muuta sanoa! <3 Paikka oli ihan paratiisi kaikkien Nicaraguan otokoiden jalkeen. haha >D Olen ravannut santodomingo sanjose valia joka paiva ja tavannut ihania ihmisia joita tapasin vviime vuona, ja olen vaan niin kiitollinen siita etta olen taas taala! >D nama ihmiset on vaan niin ihania. Mi casa es su casa tyyliin.

Eilen tulin Sanramoniin tapaamaan vanhoja tuttuja, ja on ollut ihan mahtavaa niin monen kuukauden jalkeen. Eilen mentiin syomaan thanksgiving dinner, koska taala on muutama amerikkalainen vapari, ja oli tosi hauskaa. Juhlan periaate mahtava, mentiin poydan ympari ja kerrottiin vuorollaan mista ollaan kiitollisia. Joskus elamassa on vaan hyva sanoa aaneen mista on kiitollinen. Ja tapasin vihdoinkin yhden suomalaisen!!!!!!!!!!!!!!!! JEEE mahtavaa puhuu ees muutama sana suomeen jonkun kanssa ekaan kertaan moneen viikkoon. Se ei enaan ees kuulosta samalta, se on kun puhuis jotain vierasta kielta.

Mutta nyt kaikkein mahtavimpaan juttuun! Tulin juuri Palmareksesta, vierailin orpokodissa jossa tyoskentelin viime vuonna samoihin aikoihin. Olin niin onnellinen mahdollisuudesta kayda siela, koska jokainen lapsi jonka kanssa oon tyoskennelly on mielessa, ja se etta saa mahdollisuuden nahda heidat uudestaan on vaan niin mahtavaa. Toivoin niin kovasti etta pikku Vivi oisi viela siela, ja sielahan han oli, aivan yhta ihanan suloisena kun vuosi sitten. Pinkkit vaatteet ja saparot paassa pikku kultaisisssa kengissa. Tama tytto on ehdottomasti yksi tarkeimmista lapsista joita olen tavannut. So special <3 Eika mennyt kun 5 minuuttia niin Vivi oli jo samalla tavalla komentamassa, Muchacha venga aqui, muchacha! haha ihana pikku jaarapaa! Kuulin myos lisaa lasten tilanteesta nyt, ja Viviana ja hanen veljensa Macho on kuulemma nyt adoptoitu ja he lahtevat Usaan tammikuussa. Olen niin sanoinkuvaamattoman onnellinen etta he saavat taman mahdollisuuden parempaan elamaan, ja tarkeinta etta he pysyvat yhdessa! Tietysti toivoisin etta he olisivat saaneet perheen Costaricasta, koska he ovat costaricalaisia ja tama on heidan kotinsa,kulttuurinsa, ja kielensa, mutta siita huolimatta olen niin iloinen. Aivan uusi elama kahdelle kaltoinkohdelllulle lapselle jolla ei ole ollut perhetta koko elamansa aikana. Ja kun ottaa huomioon etta he ovat jo 5 ja 6 vuotiaita on tosi onnekasta etta heidat adoptoidaan. Karu totuushan on etta ihmiset haluavat vain adoptoida vauvoja. Kaikkea onnea Viville ja Macholle! <3 te quiero, toivon kaikkea hyvaa heille, onnea ja rakkautta ja uusia mahdollisuuksia elamassa! Vaikka sydanta sarkeekin nahda heidan lahtevan.

Toinenkin pieni prinsessa on paassyt adoptioon ja tanaan muuttaa uuden perheensa luo tanne Costaricaan. Pikku Maria "Maru", joka viime vuonna oli vain vauva on nyt jo 3 vuotias ja aloittaa elamansa uuden perheensa luona. Tassa tapauksessa sydanta sarkee se etta Marialla on 5 sisarusta kaikki asuvat tassa orpokodissa, mutta vain nuorin adoptoitiin. En voi ees kasittaa sita tuskaa jota nama sisarukset tuntevat kun sisko lahtee pois. Vanhin tytto Ana on 14 vuotias ja tajuaa miten asiat ovat. Aivan kauheata nahda se miten paljon tuskaa tuo tytto tanaan koki.

Nama adoptiot ovat hienoja asioita, mutta joka tapauksessa on aina joku joka karsii, oli se sitten sisarukset tai lapsen vanhemmat. Suuri osa naista lapsista ei ole varsinaisia orpoja, nama ovat kaltoinkohdeltuja alkoholistien ja narkomaanien lapsia. Vaikka vanhemmat olisivat kuinka pahoja he ovat kuitenkin aiteja ja isia.

Tanaan oli hieno paiva mutta myos niin surullinen paiva, koska joka kerta kun orpokodissa vierailee tajuaa taas elaman realiteetteja ja sen kuinka vaarin on etta nama lapset joutuu karsimaan niin paljon. Oli kuiten kin hienoa huomata etta osa lapsista voi mielestani paremmin nyt kuin vuosi sitten. Poika joka viime vuonna oli vakivaltainen ja hyvin hiljainen, oli nyt se joka juoksi ensimmaisena halaamaan ja oli paljon sosiaalisempi kuin aikaisemmin! Eika voi sanoa ettei tassa orpokodissa olisi rakkautta ja iloa, vahan niinkuin Nkoaranga Afrikassa tama orpokoti on taynna rakkautta eika sita arkailla nayttaa.

Nyt haluankin sanoa kiitokseni, thanksgiving tyyliin

Olen niin kiitollinen tasta mahdollisuudesta tulla takaisin tanne ihanaan maahan ja niin kiitollinen siita etta olen saanut tavata uudestaan naita ihania tarkeita ihmisia joita en ole nahnyt pitkaan aikaan. Olen kiitollinen kaikista naista mahdollisuuksista matkustaa ja toteuttaa unelmaani. Olen kiitoliinen kaikesta hyvasta mita tielleni on tuotu ja kaikista mahdollisuuksista mita elamassani olen saanut! Olen kiitollinen kaikista naista ihanista lapsista, niin costaricalaisiasta, nicaragualaisista, afrikkalaisista kuin suomalaisistakin, jotka ovat tuoneet niin paljon iloa, onnea ja rakkautta paiviini. <3

Teidan vuoronne siela kotona, sanokaas mista te olette kiitollisia juuri nyt? Tekee hyvaa meille kaikille sanoa joskus aanneen naita asioita, ja tajuta kuinka paljon mahdollisuuksia, ja kiitoksen aihetta meilla onkaan. <3