Lähdettiin Aucklandista iltasella kohti Bay of Islands:ia, joka sijaitsee Uuden-Seelannin pohjoisosassa. Neljän tunnin bussipasseilu ja oltiin perillä Paihia nimisessä kylässä. Saavuttiin illalla niin myöhään, että koko kaupunki oli jo pimeänä. Ensinnäkin meille oli laitettu vahingossa erilliset huoneet ja respa oli kiinni, sattumalta yks työntekijä oli vielä paikanpäällä ja fiksas meille sitten samaan hintaan kahden hengen huoneen, ihan kiva.

Mua on aina kutsuttu vähän hurjapääksi ja aloin tässä miettimään muutamia syitä tähän. 10- vuotiaana menin parasailingia Turkissa, 15- vuotiaana hyppäsin benjihypyn Thaimaassa ja samana vuonna Cia piti mulle estetunnin omalla hevosellaan nimeltä Clavigo ja laitto mut hyppäämään pienessä maneesissa 165cm korkean esteen ja 16-vuotiaana hommasin kevytmoottoripyöräkortin. Nyt oli sitten aika tehdä taas jotain hurjaa ja ikimuistoista, joten varattiin meille tandem laskuvarjohypyt.

Aamulla jännitti millanen ilma ulkona oli, kun oltiin nyt neljättä kertaa varattu tandem laskuvarjohyppy. Kolmella aikasemmalla kerralla hypyt peruuntui Taupossa huonon sään vuoksi. Kurkattiin verhon takaa ikkunasta ja ilma oli ihan täydellinen, aurinko paisto kirkkaalta taivaalta ja vain muutama pilvenhattara oli taivaalla. Bussi odotteli meitä YHA:n hostellin ulkopuolella ja hypättiin innokkaina kyytiin. Pikkasen sydän alko jo hakkaamaan kovempaa. 20 minuutin automatkan jälkeen oltiin perillä Skydiving Zone- nimisessä laskuvarjohyppy paikassa. Aluksi jänniteltiin, että Jussikin pääsi mukaan hyppäämään painorajojen puitteissa. Ja YES, molemmat päästiin!

Muutama tunti odoteltiin omaa vuoroamme ja kokeiltiin haalareita päällemme. Pikkasen sydän pamppaili ja puhe takkuili jännityksen mukana. Vihdoin oli meijän vuoro. Käveltiin pieneen koneeseen kuuden hengen porukalla ja ahtauduttiin sisälle. Jalat toistemme sylissä, muoviflexi oven eteen ja menoksi. Propellikone piti hurjaa meteliä ja kiihdytti pienellä kiitoradallaan meijät yläilmoihin. Pilvien korkeudella sitä alkoi taas miettimään, että mihin sitä on taas lupauduttu :D Kone nousi koko ajan korkeemmalle ja kun 12 000ft (3,6km) lähestyi, niin alettiin laittamaan valjaita kiinni ja huppua päähän.

Luukku auki ja menoksi! Jussi dyykkasi ensimmäisenä ohjaajansa kanssa. Kone heilui puolelta toiselta ja mie vaan nauroin jännityksestä. Olin seuraavana vuorossa, jalat ulos koneesta ja kädet X- asentoon rinnan kohalle. Ohjaaja pudottautui ja mie huusin. Vedettiin upeita voltteja taivaalla, jossa ilma oli kylmä ja tuuli puhalsi meitä vastaan. Ohjaajan käskystä levitin kädet ja vapaapudotus hidastui hieman. Vajaa minuutin vapaapudotus tuntui vain hetkeltä, kunnes varjo aukesi. Jotenki hengitys taas palasi takasin ja suu auki katselin upeita Bay of Islandsin maisemia. Vau, mikä näky! Kaikki ne saaret, meri, upeat vuoret ja viheralueet. Hetkeen ei edes tajunnu olevansa hypyssä, kun katseli maisemia niin haltioissaan. Vauhti hidastui ja ohjaaja antoi ohjakset mulle. "Tee mitä haluat". Vetelin naruista ja pyörimme spinnejä ihan älytöntä vauhtia. Pikkasen alko jo huimaamaan muutaman kierroksen jälkeen. Laskeutuminen onnistui tosi hyvin ja pehmeesti. Ihmettelin vaan suu auki, että mitä tuossa just tapahtu. Jussi juoksi mua vastaan ihan innoissaan ja muutamat onnistumisen huudot raiku kauas. :D Oli niiin siistiä ja mikä mahtavin tunne ikinä! Pelot voitettu ja yksi unelma taas toteutettu!

Fiilistelyiden jälkeen juhlittiin molempien onnistuneita laskuvarjohyppyjä Paihian keskustassa Amazing Thai- nimisessä ravintolassa. Älyttömän hyvät kevätkääryleet alkuun, pääruoaksi Red Currya naudalla ja kasviksilla ja Sweet chili possua. Älyttömän hyvää, suosittelen! Jälkkäriksi poikettiin Cellini´s nimiseen jäätelöbaariin, josta ostettiin muutama pallo suussasulavaa Mövenpick jäätelöä. Kertakaikkiaan upea päivä ja illalla vielä 4tunnin bussimatka takaisin Aucklandiin. (joka ei kyllä ollut niin upea, mutta anyways) :P

Bay of islands TOP 3

1. Skydive Zone

2. Skydive Zone

3. Skydive Zone

Ja videoilla soi taustalla vähän rokimpaa meininkiä : Story of the year- turn up the radio