Heippa!

Ville jätti meidät viimeksi panangille georgetowniin joten mä jatkan sitten siitä ja toivottavasti päästään edes lähelle nykyhetkeä. Eli valmiit liput kourassa paukittiin aamun sarastaessa satamaan ja hypättiin paattiin, mikä oli varsin mukava pikavene. Ei keikuttanu liikaa, ei ollu ruostumispisteessä ja mikä parasta matka ei kestäny kun reilut 2 tuntia. Langkawille kun saavuttiin niin aurinko oli jo korkealla ja lämmitti kivasti taas kun rinkat selässä lähettiin asunnon metsästykseen. Ensin meidän piti ottaa taksi satamasta rannalle mihin haluttiin, koska saarella ei ole julkista liikennettä ollenkaan. Taksikuski ystävällisesti jätti meidät ns. backpacker alueelle ja toivotteli hyvät päivänjatkot. Langkawilla taksilla matkustamisessa on se hyvä puoli että hinnat on fiksattu valmiiks kaikille matkoille, joten se on aina saman hintasta kaikille ja hyvin vähän ne yrittää sua kusettaa. No kuitenkin lähettiin kyseleen huoneita ja eka paikka oli tosi halpa mutta ihan hirveä loukko ja seuraava naapurissa taas ylikallis. Tosi moni paikka oli jo täyteen puukattu mutta sitten meillä kävi säkä ja saatiin suht hyvä huone meidän budjetille sopivaan hintaan. Oma vessakin löyty.. Ainoo haittapuoli mikä huomattiin melkein heti oli että sielä huoneessa vieraili aina tasasin väliajoin hiiri. No mut kun tiedettiin tää niin pidettiin kamat sellasessa järjestyksessä ettei se pääse niitä järsimään. Enimmäkseen se kävi vaan öisin dyykkaamassa meidän roskista. J

Samana päivänä kun saavuttiin saarelle ja oltiin tutustumassa pääkadun antimiin, törmättiin samoihin tytsyihin (norja-ruotsi-hollanti) ku penangilla ja juteltiin et illalla vois mennä ottaan muutaman kaljan rantabaariin. Kadulla kävellessä tuli tosi paljon vastaan ruotsalaisia ja myös paljon keski-ikäsiä suomalaisia. Todettiin vaan että nyt ilmeisesti tarvii alkaa vähän varoon sanomisiaan. Illalla sit mentiin ihmetteleen sitä järjettömän pitkää hiekkarantaa mikä kulki siinä rantakadun takana. Paikalliset raahas banaaniveneitä ja vesiskoottereita yön ajaks suojaan ja jotkut pelas jalkkista viilenneellä hiekalla. Me siinä vähän aikaa käveltiin edestakasin ja sitten mentiin rantabaariin, mihin tytöt oli jo saapunu, ihmettelemään laskevaa aurinkoa. Ja kyllä ensimmäistä kertaa tällä reissulla nähtiin auringon laskevan mereen. (ainiin nähtiinhän me whitsunday saarilla kans mutta sillon oltiinkin kaukana merellä veneessä, nyt oltiin rannalla) Tytöt lähti hakeen illallista kun aurinko oli menny piiloon ja me haettiin villelle burgeri, kun mä olin vielä ihan täynnä meidän myöhäsestä lounaasta. Sitten palattiin kaikki rantabaariin jossa vietettiinkin loppuilta höpötellessä ja olutta juodessa.

Seuraavana päivänä me mentiin rannalle kärvistelemään ja uiskentelemaan. Vesi oli ihanan lämmintä, aurinko ja hiekka oli polttavan kuumaa. Me päädyttiin laittaan meidän leiri pystyyn vähän sivumpaan pikku palmujen alle ettei tarvinu kärvistellä ihan suoraan auringossa. Illalla käytiin katsastamassa saaren tax free kauppa ja joo se oli ihan samanlainen ku kaupat ruotsinlaivalla. Melkein oli samat tavaratkin myynnissä. Ostettiin vähän suklaata ja sitten villelle oma kulta mitä se on himoinnut niin kauan.. eli siis 12 vuotta vanha chivas regal viski-pullo. J Illallinen kun oli saatu massuun niin sit jo peti kutsukin meitä auringossa nuutuneita. Seuraavana päivänä meidän piti vuokrata skootteri ja ajella ympäri saarta ja käydä vesiputouksilla, mutta eipä päästykkään.. Mulla oli aamulla hirvee päänsärky ja kun lähdettiin hakeen aamupalaa niin seuraksi tuli vielä kova heikotus. Joka kerta kun nousi seisoon niin tuntu että pyörtyy. Päätettiin vähän lykätä meidän reissua ja mä menin takasin lepään. Siinä kävikin sitten niin että mä nukuin koko päivän eikä me päästy mihinkään. Illalla kylmän suihkun jälkeen alko tuntuun siltä että vois ehkä jaksaa kävelläkin vähän. Käytiin syömässä ja yritettiin metsästää kuumemittaria apteekista, mutta se oli jo kiinni. Ei siinä auttanu kun mennä takasin kämpille ja nukkua lisää. Samalla toivottiin että mulla olis aamulla parempi olo koska sit piti lähtee thaimaahan.

Seuraavana aamuna kaikki oli taas ihan normaalisti ja mun mysteeri tauti oli tiessään. Otettiin siis taas taksi satamaan ja hypättiin veneeseen joka vei meidät Satuniin Thaimaahan. Vene matka oli taas oikein mukava ja vielä edellistäkin lyhyempi. Satamassa meillä oli pikainen passien ja viisumien tarkastus ja sitten vain bussilippuja ostamaan että päästäis eteenpäin. Me oltiin päätetty että ostetaan liput Krabille ja me just missattiin sinne menevä iso bussi 10 minuutilla, mutta setä kipuskassa sano että ei hätää jos haluutte lähtee heti niin niillä oli minibussi lähdössä vartin päästä. No vaikka meillä ei kovin hyviä kokemuksia oo minibusseista niin me päätettiin silti ottaa se. Bussi oli täynnä, mutta se tarkoittaa thaimaan mittapuulla eli jokaisella penkillä istui yksi ihminen eikä sen enempää, joten matkasta ei tullut turhan ahdasta ja meillä oli vielä parhaat paikat eturivissä ja eniten jalkatilaa. Matkan puolessa välissä tehtiin stoppi Trangissa ja käytiin lounaalla ja sitten jatkettiin Krabille. Bussi vei meidät jollekin matkatoimistolle hyvin kauas krabi townista, mihin meidän alunperin piti päästä. Sitten kyseltiin että mihin me ollaan jatkamassa että he voi järkätä meille kuljetuksen, mikä osoittautui sitten aivan törkyhintaiseksi. Päätettiin lähtee muun porukan kanssa rantakohteeseen nimeltä Ao Nang, koska se krabin kylä ei oikein ole edes meren rannalla. Juostiin tien varteen ja hypättiin paikalliseen pick-uppiin jolla pääsimme perille hyvin paljon halvemmalla. Tää auto sattu sitten oleen aivan täynnä suomalaisia, mistä me ajateltiin että tää ei voi olla hyvä juttu... Ainoo hyöty oli että saatiin parilta nuorelta pojalta hyvät neuvot mistä kannattaa hakee kämppää ja mikä on hintataso.

Pari paikkaa kierrettiin ja sit löydettiin hyvä huone kohtuu hintaan. Päätettiin lähtee vähän kiertelemään kylää ja kattelemaan paikkoja. 200 metriä päästiin eteenpäin ja todettiin että ei hittolainen mihin me ollaan oikein tultu... Joka toinen ihminen joka käveli vastaan oli suomalainen ja jokaikisen ravintolan hinnat oli kolminkertaset meidän budjettiin verrattuna. Paikallisia et hirveesti edes nähnyt ja ihmisten määrä oli aivan järkyttävä. Alko tuntuun siltä että nyt ollaan astuttu suoraan johonkin pakettiloma esitteeseen. No me ajateltiin että ei saa lannistua ja yritettiin keksiä itsellemme jokaiselle päivälle jotain mielekästä tekemistä ettei tarvinnut viettää tässä paikassa kun aivan minimaalinen aika ja mun mielestä onnistuttiin aikas hyvin. Ostettiin heti seuraavalle päivälle koko päivän kajakkiretki. Aamuyöllä ville heräs kovaan sireenin ääneen ja meni käytävän päässä olevalle parvekkeelle kattoon mitä tapahtuu ja katu oli täynnä paloautoja ja vähän matkan päässä samalla kadulla toisella puolella tietä oli joku rakennus ilmiliekeissä. Mäkin sitten heräsin ja kävin katsomassa tilannetta. Aika nopeesti palomiehet sai sen hallintaan ja kohta päästiin jatkaan unia kun sireenit vaimeni. Aamulla selvis että se oli sellanen pieni katukeittiö mistä tulipalo oli alkanu ja levinny osittain takana olevaan hotelliin. Kukaan ei onneksi loukkaantunu mutta koko se hotellin osa jouduttiin evakuoimaan ja ihmiset siirtään muihin hotelleihin.

Seuraavana aamuna kun oltiin lähdössä meidän kajakkiretkelle niin osa meidän hotellin asukkaista sano että ne ei ollu edes heränny koko touhuun. Hyvin väsyneitä olivat tai sitten tosi sikeitä nukkujia. Kun päästiin matkaan, meidät kuskattiin ensin n. puolen tunnin päähän sijaitsevaan kylään mistä me lähdettiin. Kun saavuttiin paikalle niin huomattiin että sielä oli jo miljoona muutakin odottamassa. Meidän onneksi kaikki ryhmät menivät keskenään eikä yhdessä isossa läjässä. Ja meillä oli vielä parempi tuuri, koska meidän ryhmässä ei ollut kun 6 ihmistä ja muilla oli melkein tuplat. Aamukahvin ja teen jälkeen lyötiin arvoesineet vedenpitävään kassiin ja lyötiin mela käteen ja sitten jo istuttiinkin kajakissa. Sedät työnsi meidät vesille ja kerto pari perusvinkkiä miten käännytään ja ohjaillaan muutenkin ja sitten vaan matkaan. Ensin melottiin mangrovemetsän reunaa kunnes päästiin kalkkikivi vuorten juurelle. Tiedoksi sinne kotiväelle että tämä koko krabin alue on tunnettu kalkkikivi vuoristaan joita kohoaa myös keskeltä merta. Niitä on erikokosia ja eri muotosia ja siksi krabi houkuttelee myös paljon kiipeilijöitä. No siinä me sitten melottiin kaikessa rauhassa ja ihmeteltiin merestä kohoavia isoja kallioita. Melottiin myös hienoon laguuniin, missä oli kalliot vaan ympärillä ja kauheen hiljasta ja rauhallista. Nousuveden takia meidän ryhmä jättäyty vähän jälkeen. Meidän opas sanoi että ei päästä kulkemaan koko lenkkiä ellei odoteta ensin kunnon nousuvettä. Meitä se ei haitannut. Me annettiin massojen mennä edeltä ja seurailtiin hissukseen perässä. Ja totta.. osa porukasta tuli takasin vastapalloon kun vesi ei ollut tarpeeksi korkea niille jatkamaan. Me päästiin lopulta kiertään koko lenkki ja päätettiin tehdä se yhteen putkeen ja mennä sitten vasta maihin lounaalle. Koko matkan meidän toisella puolella oli mangrove metsää (välillä tosi tiheääkin) ja toisella puolella nämä mahtavat kalkkikivi kalliot. Nähtiin myös 3 muuta laguunia, yksi luola ja tottakai apinoita. Apinat kävi varastamassa kaikki meidän vedet ja kiipeili meidän veneisiin ja uiskenteli ympärillä. Meitä nää apinat ei enää niin hetkauta kun niitä on jo nähty niin monessa paikkaa. Lopuksi kun päästiin takasin rannalle ja saatiin aivan mielettömän hyvä lounas mahaan niin kaikki olivat onnellisia. Oli tosi hieno reissu ja aina on plussaa kun sai vähän kuntoilla samalla.

Kotimatkalla pojat vei meidät vielä katsomaan kissakala farmia, koska me oltiin säästetty niin paljon aikaa kun tehtiin koko reissu yhteen pötköön. Tää 'nähtävyys' nyt ei ollut mitenkään kovin ihmeellinen. Sielä oli paljon pikku altaita joissa oli paljon erikokosia ja näkösiä kaloja ja oli ne jostain saanu hommattua sinne kaksi krokotiiliakin ja muutamia kilpikonnia. Nää kissakalat jota sielä oli eniten oli kyllä niin harvinaisen rumia ja sit kun niille heitti ruokaa niin ne vaan ui toistensa päälle ja auko suutansa tosi isolle ja viikset vaan heilu. No me oltiin kuitenkin kokonaisuudessaan tyytyväisiä reissuun kun päästiin takasin kotiin. Illalla suunnistettiin taas syömään kadulle.. Katukojut oli ainoo paikka mistä sai edes jotenkin halvempaa ruokaa, mutta me ei valitettu koska se oli hyvää ruokaa. Seuraavana päivänä otettiin longtail (pitkä häntä) vene vähän matkan päässä olevalle toiselle rannalle, jonka piti olla vähän rauhallisempi paikka ja parempi hiekkaranta. No tämä Rai Leh Beach oli kyllä hienompi ranta mutta ei se kovin paljon rauhallisempi ollut. Oli kuitenkin kiva taas vaan makoilla ja pulikoida ihanan lämpimässä vedessä. Tällä kertaa muistettiin ottaa frisbeekin mukaan niin oli vähän tekemistäkin. Aurinkokaan ei porottanut ihan niin kuumasti kun langkawilla joten pystyi makaamaan ihan auringossa. Lounasaikaan alettiin etsiä rannalta ruokapaikkaa, mutta kaikki oli niin pirun kallista joten päätettiin mennä takasin kotiin ja hakee sieltä taas vähän halvempaa sapuskaa. Ilta meni taas samanlailla syödessä kadulla ja sitten ihmetellessä miten ihmiset jaksaa viettää enemmän aikaa tällasessa paikassa.

Seuraavana päivänä oltiin aikasin aamulla lähdössä Ko Phi Phin saarelle, mutta meitä ei tultukkaan hakemaan ollenkaan. Me soitettiin toimistoon mistä ostettiin liput ja sieltä ei kukaan vastannu. Sitten soitettiin laivayhtiölle ja ne sano että ne ei tullu hakeen meitä koska niille ei oltu sanottu että meidät pitää kans hakee. No minä sitten läksin käymään sielä toimistolla mistä nää liput ostettiin ja sielä oli juur joku tyttö avaamassa sitä kipuskaa. No mä rauhallisesti ilmotin miten on käyny ja tyttö soitti pari puhelua ja anto meille liput seuraavaan veneeseen ja sano et koska meitä tullaan hakeen ja pyyteli vielä hirveesti anteeksi. No ei tässä muuten mitään ongelmaa olis ollu mutta kun me oltiin jo luovutettu meidän huone ja jouduttiin odottaan ylimääräset kolme tuntia respassa. Eikä sekään vielä mitään mutta mua rupes pelottaan ettei saada enää halpaa majotusta Phi Philtä kun saavutaan niin myöhään. Meillä kun ei ollut mitään varausta ja oli tiedossa että majotus on vähän kalliimpaa ja harvoista halvoista paikoista käydään kovaa kilpailua. No päästiin lopulta Phi Phille myöhemmällä lautalla ja saatiin huonekin, mutta tästä kaikesta lisää sitten seuraavassa blogissa.

P.S. Ollaan muuten edelleen Phi Phillä joten ollaan vihdoinkin saatu meidän blogi ajantasalle. JEEE!!

Emppa&Vilppa