Luang Prabang, Laos

On vähän jäänyt tää blogin päivitys, vuosi vaihtunu ja muuta pientä. Reissukin lähestyy loppuaan, pian takaisin Suomeen, joten eiköhän oo aika pistää matkakertomus ajantasalle näin pari kuukautta jäljessä :P Eli saavuttiin Laosiin 13.11, rajanylitys tapahtui pienellä puuveneellä. Siinä naureskeltiin, että toivottavasti meitä odottava speedboat on vähän vakaampi ja suurempi purtilo. No kuinkas kävikään, Mekong-varressa meitä odotti vieläki hasardimpi vehje. Se oli pikkunen puukanootti, joka oli varustettu varsin äänekkäällä moottorilla. Istuma-asentoa ei voi kehuu kovin ergonomiseks, jalat sylissä pienessä kippurassa. Sit vielä moottoripyöräkypärät päähän, niin normi venematka pääsi alkuun.

Hirveetä kyytiä se kuski päästeli, karikoita näky paljon ja siinä vauhdissa oli kyllä ihan tyytyväinen, ettei Äiti ollu näkemässä :D Muutaman tunnin jälkeen pysähdyttiin syömään ja taas unelmat halvasta Laosista karisi, sama rahat pois länkkäriltä meininki siel vallitsi. Kuski virvotti itseään nauttimalla hieman olutta, jota pikkulapset myi joen varrella. Kun vauhtiin oli tottunu, niin pysty alkaa nauttimaan maisemista. Oli vähän erilaista ku joentörmät Pomarkussa :D

Itseasias päästiin nauttiin mahtavista näkymistä vähän liiankin kanssa, ku vene alko temppuileen. Kuski jätti meit törmälle keventääkseen painolastii ja koitti saada moottoria toimimaan. Meillähän oli hauskaa, pistettiin heti Crusoe-mielikuvitus laukkaamaan ja kaavailtiin lähellä hengailevasta vesipuhvelista(tai jostakin sen tapasesta) illallista. Moottori alko toimiin ja matka sai jatkua. Vartin verran, sit oltiinki uudestaan rannalla vilkuttamassa kuskille, joka lähti taas surraamaan ympyrää ja korjaamaan moottoria. Siinäkin vaiheessa viel hymyilytti, et saatiinpa taas rahoille vastinetta. No pian matka taas jatku kunnes moottori piiputti jälleen.

Kolmannella kerralla joenpientareella oli jo hiljasta porukkaa, alko hämärtää ja kuski sano, et joudutaan jäädä johonki kylään yötä, koska pimeellä ei voi ajaa. Siellä viidakos tais olla jotku pippalot menossa, sellanen rummutus kuulu, ettei huvittanu päästä kattomaan, mitä kannibaalikarnevaaleja siel oikein vietetään. Ongelmana oli myös,et mein porukkaa oli kahdessa veneessä, eikä puhelimet toiminu. Tytöt oli päässy jo aikoja sitten Luang Prabangiin ja varmaan pikkusen ihmetteli, et mitä meille on tapahtunu.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kuski sai moottorin jälleen toimimaan ja päästi auringon kans kilpaa määränpäähän. Oltiin Luang Prabangissa muutama minuutti ennen pimeää ja helpotus oli suuri. Mikä hyvin pian vaihtu jätte-isoks ärsytykses, kun taksikuski haisto hädän päästä venestopilta sivistyksen pariin ja kisko meiltä sikahinnan. No, päästiin kuitenkin perille ja saatiin katto pään päälle.Vietettiin sit muutama päivä Luang Prabangissa, ihana paikka! Tulee sellanen ranskalainen pikkukaupunki mieleen, eikä kai mikään ihme ku ne sen paikan on rakentanukki. Oli ihanan rauhallista, ruoka hyvää ja yleensäottaen tosi mukava paikka.

Yks päivä vuokrattiin polkupyörät ja ajeltiin kylillä, se oli kiva tapa tutustuu sellaseen rauhalliseen kaupunkiin. Käytiin myös jossain käsityökylässä, jonne piti ylittää joki. Joku paikallinen pappa oli keksiny hyvän bisnesidean rakentaa bambuhökkelisilta ja kerätä turisteilta tullimaksua :D Ja eihän siel kyläs mitään nähtävää oikein ollu, vähän ylimainostettu meidän mielestä.Viimisenä päivänä käytiin kattomassa vesiputousta, mikä sit taas oli hehkutuksen arvonen. Varmaan yks kaunemmista paikoista, mis oon käyny. Kiivettiin ihan sinne putouksen alkupaikalle asti, aika korkeelle saatiin mennä. Lopuks käytiin uimassa siel alhaalla ja sillon tuntu, et nyt ollaan paratiisissa.

No sit matka jatku Vang Vieniin bussilla, joka kesti joku 7h. Oli kyl oikee hellbuss; siel tyypit istu muovituoleilla käytävällä ku paikat loppu, ovi oli selkosen selällään koko matkan ja kyytiin nousi aseistettu äijä, joka sit kai oli vartija. Ensin se oli helpotus, et aijaa, vaan vartija, mut sittehän sitä ihmeteltiin mihin bussissa tarvitaan vartijaa..Tie oli tosi kiemurainen ja jotkut matkustajat siellä oksenteli, mut perille kuitenki päästiin, Vang Vienistä lisää vähän myöhemmin.