Kia ora.

Auton vuokraaminen neljaksi paivaksi pohjois-saarella oli ehdottomasti liian lyhyt aika ja siksi aika pyrittiin kayttamaan mahdollisimman tehokkaasti. Suomalaisesta suorituskeskeisyydesta oli todellakin siis hyotya, kun joka aamu oli aikaisin kuivattava ja pakattava teltta ja suunnattava kohti tulivuoria, geysireja ja muita luonnonihmeita. Kaikki matkaoppaat hehkuttivat etela-saaren tarjontoja, mutta ei pohjois-saarikaan jaanyt valjuksi. Matkaseurana oli myos aiemmista kirjoitelmistamme tuttu englannin ruusu Jo, jonka kanssa tuli myos kuvissa nahty swooping toteutettua. Mahtava tapa aloittaa aamu, silla energiaa tempauksen jalkeen riitti iltaan asti. Erasta swoopaajaa jouduttiin kylla hieman yllyttamaan!

Unohtumattomimpia nahtavyyksia olivat Rotoruan kuumat lahteet, joita riitti ihmeteltaviksi ja haisteltaviksi(!) riittamiin. Haju, tai pikemminkin lemu, muistutti osittain paperitehtaan tuoksuja. Haju ei lahtenyt pyyhkeesta pesemallakaan. Kuumien lahteiden vuoksi joitakin asuntoja on jouduttu purkamaan, silla lammin vesi on alkanut tunkeutua muuallekin kuin kylppariin.

Uusi-Seelanti on suhtautunut huomattavasti suopeammin alkuperaisasukkaisiin kuin Australia. Taalla maorikulttuuri on vahvasti esilla ja tietoa siita on helposti saatavilla. Omasta nakokulmasta tuntuu, etta taalla meininki on paljon lampimampaa ja maa tuntuu sympaattisemmalta kuin Australia. Jos nyt naita kahta tarvitsee toisiinsa verrata... Toisaalta valilla unohtaa vaihtaneensa maata, silla tietyt asiat ovat kuitenkin hyvin samanlaisia. Mm. kaupunkiarkkitehtuuri muistuttaa toisiaan.

Nyt on taas palattu Aucklandin basecampiin ja rajaytetty tavarat ympari vierashuonetta. Huomenna ohjelmassa on laukkujen pakkaamista (blaah) ja lentoon valmistautumista kohti Fijin yasawa-saaria. Siella netin kaytto taitaa olla aika vahaista.

Nyt rugby otteluun. Go Auckland Blues!