Katotaas paljonko tänään onnistun kirjottaa poistamatta tekstiä - eilen meni ihan hukkaan pitkä pätkä ku kännyllä painaa nii helposti väärää nappii. Hermo meni.

No joka tapauksessa, mentiin sinne Hua Hiniin junalla. Se lähti vain 40 minsaa myöhässä, mut oli silti aikataulusta kaks tuntii myöhässä perillä. Et sellasta :D matka maksoi 94 bahtia yheltä, eli 2,3 euroo. No ei kai siinä, mut kiva hei istuu puol yhestä yli seittämään junassa mokomaan 200kilsan matkalla. Olihan se hyvin iömastoitu juna ainaki siel kolmosluokassa jossa me istuttiin - ei ikkunoita! Löydettiin sit hostelli, joka kelpasi molemmille. Tai no oikeastaan minä se hienohelma olin kun vaadin ilmastoituu huonetta.. 700 se maksoi ja se jaettuna tietenki kahella. Okei no olihan se vähän kallis, mut sellasta kai se on ellei ota etukäteen selvää et missä ois halpaa. Eikäaina auta vaikka ottaiskin; ei mun hinkumaa hostellua tänään löytyny täältä Patongilta Kathusta.. ois ollu tosi kikivan kuulonen paikka jossa olis ollu kivat yleiset tilat. Nukkuu oisinki voinu sit dormissa. Vaan ei tienny kukaan et mikä moinen paikka olis. Mut heti ekasta paikasta josta kysyin, sain huoneen alennettuun hintaan kun matkustan yksin. Normaalisti 500 mut nyt vaan 350e yö, ja on telkkari ja ilmastointi. Telkkarista on mukava kuunnella musakanavaa. Ei täällä oo mitää olkkariakaa missä näkis muita.

No palatakseni siihen Hua Hiniin, ni sohvasurffarikaverini oli sen verran kiireistä sorttia, että ittee rupes uuvuttaa. Oltiin HuaHinissä tasan vuorokausi ja sit tultiin yöbussilla Phuketiin. Se maksoi 1100 bahtia, matkaa 600km. Bussi oli myöhässä vaan 40 min (se tuli bangkokista) ja matka kesti n. 8h. Aika hyvä. Se oli kaksikerroksinen bussi, ja penkit meni tavallista enemmän makuuasentoon. Jokaisella paikalla odotti pussitettu (eli luultavasti puhdas) viltti, tyyny, vesipullo ja muffinssi. Tätä mä kutsuisin palveluksi. Mitä nyt löivät valot päälle (no se on normaalia) ja thairadion päälle ja volyymit hullun isolle klo yksi yöllä, kun oli jaloittelutauon aika. Minä olin parhaassa unessa just ni ei oikein jaksanu kiinnostaa mikää ruokailu tai käppäily. Ois kylläki kannattanu, koska seuraavan päivän mun nilkat ja jalkaterät näytti ihan kauheilta, tosi turvoksissa. On ne jo normalisoitunu.

Tuliko yllärinä ettei taaskaan oltu selvitetty hostellua etukäteen, ja kaverini ei nukkunu yhtään bussissa joten se oli vähän kiukku sit kun päästiin Kata beachille. Btw toisin kuin rahakkaat turistit, me mentiin bussiasemalta kuuden kilsan matka Phuket towniin bussille motskaritaksilla, 80 thb per hlö. Phuket townissa oli ihana hyörinä fresh fruit marketsilla kun ihmiset osti vihanneksia sun muuta. Kello oli vähän yli 7. Rämisevällä sinisellä bussilla päästiin 35 thb hintaan townista katalle. Aikaahan tossa säätämisessä meni, mutta kyllä siinä myös näki enemmän. Ja kun et ole menossa oikein mihinkään, et voi eksyäkään :). No katalla sit otettiin taas liian kallis huone, koska siinä rannassa ei ole dormeja. Mua ei haitannu, mut matkabudjettini onki tuplat siihen mitä cs-kaverillani..

Mä oon tottunu matkustamaan yksin. Mulle on kauheen vaikeeta tollanen jonkun kanssa matkajärjestelyjn säätäminen ja neuvottelu et millanen huone ois hyvä. Lomat on asia erikseen, mut koska matkata voi niin monella tavalla ja yhelle eri asiat on tärkeempiä ja toiselle ihan muut jutut. Ite tykkään viipyillä paikoissa pidempään (en kai muuten ois viime vuonna kuukautta Phuketissa ollut, vain yks muutaman päivän KoLanta -reissu siinä ajassa..), koska koen ettei ihmisiin ehi muuten tutustua. Ei mulle myöskään oo tärkeetä se, että joka ikisen paikan kaakkois-aasiassa näkisin, eheei. Kuten pomoni sanoo, "kaikkia maailman kivikasoja ei kuitenkaan ehdi nähdä, joten samoissakin paikoissa voi käydä useamman kerran". Mä tykkään Phuketista ja musta on kiva et täällä näkee paikallisia, jotka myös puhuu englantia eli niihin voi tutustua. Ihmisten tapaaminen ja niiden kulttuuriin tutustuminen on hauskaa. Kreikassa oon ollut yhdissä häissä vieraana, kaverini kaveri oli kaaso joten sitä kautta sitten sinne eksyin. Oli huisin kiintoisaa. No back to this business, olis siistiä osata thaita muutakin ku terve, kiitos ja numerot yhestä kymppiin. Opettelu vaan on vaikeeta kun nuo kirjaimet on ihan mahottomia koukeroita. Kotona talvella yritin katella sellaista learn thai -sivustoo, ja kopioida niitä kirjaimii, mut hitto se ottais ikuisuuden. Että enkulla mennään.

Nyt kun siis en mene enää samaa matkaa cs-kaverin kanssa (hän jäi katalle yhteen dormiin ja mä tulin patongille), otan nyt muutaman päivän rennosti. Ainut mikä tässä painaa päälle on 21.8. oleva full moon -party Koh Phanganilla, ja sitä ennen ois kiva ehtii chillailla thai-ystäväni Goffin kans Koh Lantalla jonne meen kunhan jaksan takamustani liikuttaa. Toisaalta taas - voihan sen partyn jättää väliinkin... liekö se nyt sen kummempaa kuin hauskimmat iltani Banglalla, tai vielä paremmin lempparibaarissa Lantalla, Why not -bar..

Se on muuten hauskaa kuinka tärkeitä kunkku ja kuningatar on näille. Bangkokissa oli mielettömii tauluja niistä keskellä tienjakajii ja muutenkin siellä sun täällä. Oispa kiva jos suomessa ois Saulin kuvii kaikkialla ;) olihan se Bankkari hieno illalla siinä motskaritaksin kyyissä istuessa, kun puihin oli ripustettu valoja ihan mielettömät määrät just sillä tiellä missä oli niitä kuningastauluja.

Tänään oli pakko vähän shoppailla, Roxyn ihana reppu 15e ja kiva toppi alle 4e. Pyykit vein pyykkipaikkaan, sitä oli yks (suomesta tuotu) roskakassillinen. Pyykki maksaa 50thb per kilo eli 130b oli toi mun satsi, 3euroo. Huomenna saan sit hakee pessyt ja kuivatut ja laskostetut kamppeet takas itselleni. Ihan jees. :)

Phuuuh nyt tässä juon samalla Sangsomia eli thai rum, kokiksen kans. Ajattelin tosiaan lähtee kattoo Banglan menoo tänään :)))