Tästä lähtee Tiinan blogi. Suuntana on Kaakkois-Aasia kaikkine ihanine paikkoineen! Haaveilu alkoi kesäkuussa 2012 ollessani kuukauden ajan Thaimaassa, ja lopullinen lähtöpäätös syntyi jokunen viikko sitten. Ensimmäinen konkreettinen askel reissua kohti tapahtui vajaa viikko sitten, kun ostin pelkän menolipun Bangkokiin ensi elokuun 6. päivälle! Kaksi päivää aiemmin olin ollut työhaastattelussa, jonka seurauksena sain vakituisen työpaikan nykyisestä työpaikastani. Eli tiesin lähteväni pois ennen kuin sain edes työsopimusta allekirjoitettavakseni :D

Toivon, että saan tulevalla matkallani aikaan edes muutaman ihmisen elämään jonkinlaisen parannuksen. Olen pyöritellyt päässäni monenlaista vapaaehtoistyösuunnitelmaa, mutta vielä en ole päätynyt mihinkään. Haluaisin myös oppia jotakin kieltä edes auttavasti, koska kielten opettelu ei ole minulle niin kovin vaikeaa ja se auttaisi suuresti kulttuurin ymmärtämisessä. Ja tietysti myös päivittäisten asioiden hoitamisessa.

Tuntuu, että useimmat ihmiset eivät ymmärrä tätä haluani lähteä pois ah-niin-turvallisesta Suomesta, jossa voisi olla vakituisessa työsuhteessa halutessaan seuraavat 40 vuotta ja jäädä sitten eläkkeelle. Ja siinä välissä pitäisi perustaa perhe ja elää tavallista lapsiperheen arkea Puuhamaa-retkineen. Ei siinä mitään, ymmärrän mikäli itse kukakin sellaisesta haaveilee, mutta MINUN haaveeni se ei ole. Yleensä en juurikaan näe unia. Näin tällä viikolla painajaista jossa minulla oli vauva. Seuraavana yönä näin painajaista jossa olin menossa naimisiin (unessa en millään löytänyt mieleistäni häämekkoa...). Molemmissa unissa suuressa osassa näyttäytyi tuleva matkani, joka vesittyi molemmilla kerroilla. Hääunen jälkeen mietin 1,5 vrk ja sitten varasin lentoliput. Tämä matkahaave vain on sellainen, joka minun kuuluu toteuttaa. Okei lipun ostettuani näin unta että siihen meni kaikki rahat, tilille jäi 38 euroa ja palkkapäivään oli yli kolme viikkoa. Kamalaa. Mutta aamulla se aiheutti kuitenkin vähemmän sydämentykytyksiä kuin vauva tai häät:).

Että ei muuta kuin rahansäästämistä ja innolla kohti ensi elokuuta! Ja tässä välissäkin yritän pitää parhaani mukaan hauskaa. Ei elämä oo tarkotettu liikaa murehittavaksi :)