Mistäköhän alottas.. Päällimmäisenä päässä pyörii nyt vaan tän päivän tapahtumat, mutta palataan niihin kohta..Tulin tänne Trangille olikohan se nyt sitten viime perjantaina. Matka Saigonista kesti about 11 tuntia. Dösä oli taas ihan siisti, mutta vessaa ei ollut. Pysähdyttiinkin vaan vissiin kolme kertaa koko matkan aikana, joten helpotuksen määrä pysähdyksien jälkeen oli aina suuri Yleensä noi dösät täällä päin pysähtelee tunnin parin välein. Aika pitkälle sen mukaan miten kuskilla sattuu olemaan tarvetta röökille / kuselle Täällä Trangilla oli sitten tarkotus viettää aktiivista beachlifeä ja sitä oon viettänytkin. Päivisin oon levytelly beachilla ja illat oon pyhittänyt urheilulle. Lenkkiä ja punttia vuoropäivinä. Ihan kuten kotonakin :) Aurinko on paistanu pilvettömältä taivaalta ja kunnon treeni pitkästä aikaa on tehnyt todellakin hyvää ruumiille ja mielelle. Varsinkin mielelle. Äksöniä on myös riittänyt! Tokana iltana meinasin jäädä mopon alle Oli kyllä ihan senteistä kiinni. Jonkun paikallisen kanssa siinä vaihdoin muutaman sanan suojatietä ylittäessä ja kiinnitin sitten huomioni siihen paikalliseen, enkä liikenteeseen kuten olis toki pitänyt. Noh sitten kuulin torven äänen ja kerkisin just kääntämään pään huomatakseni, että mopo tuli melkeen yli! Läheltä liippas ja ainakin hetken muistaa taas katella ympärilleen kun teitä ylittää. Toissa päivänä tuli sitten reikä päähän! tai oikeestaan kaks. Ihan ku niitä ei olis jo tarpeeks muutenkin Aamutuimaan löin daijun telkan kulmaan joka on helvetin terävä ja päähän siitä aukes välittömästi. Hilloa lens kohtuu paljon ja reikä oli valmis. Illalla sitten ihan varmuuden vuoksi toistin tämän saman operaation ja tuli sitten vielä toinen reikä päähän Siitä ei onneks tullut niin paljoa verta. Reikä vain, johon laitoin laastaria.

Sitten voidaankin siirtyä tämän päivän tapahtumiin! Eli olin tossa beachilla levyttämässä ja kelasin alkaa sitten napsimaan kuvia. Mulla oli olkalaukku mukana rannalla ja laukussa puhelin, kamera ja lääkkeet (hätävarasetti mikä on aina mukana). Mp3-soitin toki myös oli messissä, koska en lähde mihinkään ilman sitä. No otin sitten kameran laukusta ja kelasin ottaa pari kuvaa rannasta. Jostain syystä samalla sammutin mp3-soittimen, laitoin sen pyyhkeen päälle ja kävelin ehkä 10 metriä rantaan päin, otin pari kuvaa ja käännyin ympäri vain huomatakseni, että laukku ja mp3-soitin oli hävinnyt! Alkuun piti hetki kelata, että mitävittua oliks mul laukku mukana.. Ja hetkinen, missäs ämppärisoitin on. No sitten hogasin mitä oli tapahtunut ja kattelin ympärilleni enkä nähnyt oikeestaan ketään. Irrotin katseeni laukusta ehkä puoleksi minuutiksi ja sinä aikana se oli jo vittu keikattu! Siinä rannalla oli pari paikallista äijää ja menin sitten niiltä kysymään, että näkikö ne mitään. Molemmilla niillä oli vielä mustat olkalaukut vieressä ja alkuun katoinkin, että siinäkös se nyt on.. Pitääkö tässä alkaa painimaan! No ei ollut mun laukku ja painiottelu Suomi - Vietnam on ainakin toistaiseksi vielä käymättä. Molemmat niistä äijistä sano sitten, että kaks nuorta kundia oli napannu sen mun laukun ja he näyttivät sitten mulle mihin päin ne kundit oli juossut. Noh tossa vaiheessa nyt ei ollut enään mitään tehtävissä. Aivan käsittämätöntä miten nopeesti se oikeesti lähti! Käänsin selkäni ja se oli siinä.. Onneks mulla oli kamera sentään kädessä koska otin sillä just niitä kuvia rannasta. Nyt harmittaa aivan helvetisti se, että jostain syystä laskin sen mp3-soittimen siihen pyyhkeen päälle. Why oh why?! Ao. kuva napattu juuri ennen kuin kamat lähti.

Mutta mutta.. Ton jälkeen sitten juoksin äkkiä kämpille (matkaa ehkä 300 metriä) menin nettiin ja yritin sieltä sulkea mun liittymän (känny oli päällä) joka ei tietenkään onnistunut, koska Elisan sivut (YLLÄTTÄEN) toimi ihan helvetin hitaasti.. No sit zekkasin asiakaspalvelun numeron ja menin mun guesthousen respaan soittamaan helvetin kallista ulkomaanpuhelua suomeen. Venasin asiakaspalvelun jonossa sitten melkeen puol tuntia ennen kuin pääsin läpi!! Voin sanoa, että meinas alkaa kärsivällisyys loppumaan jo mullakin ja melkeen lähin jo linjoja pitkin suomeen. Sitten kun pääsin vihdoin läpi, niin pyysin sulkemaan sen liittymän välittömästi. Luurilla ei sinäänsä ole mitään väliä. Vanha paska "markan" puhelinhan se oli, mutta mulla oli siellä muistissa paljon henkilökohtaisesti tärkeitä tietoja ja ne nyt sit meni kaikki + noin sata puhelinnumeroa. Yhtiömme kiittää. Onneks noista henk.koht tiedoista tuskin kukaan muu pystyy hyötymään mitään.

Sen jälkeen kun liittymä oli suljettu lähin etsimään paikallista poliisiasemaa. Snadin etsimisen jälkeen se sitten löytyikin ja hyökkäsin sinne sisään kovalla metelillä ja mitäs mua siellä odotti.. Kaks kyttää jotka ziigas telkkaa ja kumpikaan ei puhunut sanaakaan englantia. Tässä vaiheessa en enään voinut muuta ku nauraa ja koittaa selittää niille mitä oli tapahtunut. No äijät sitten siinä puhui mulle vaan vietnamia ja nauro paskasesti päälle. Vähän ajan päästä ne pyys mua istumaan ja venaamaan jotain, tai niin asian tulkitsin niiden elkeistä. No sitten hetken kulutua sisään tuli joku naispuolinen kyttä joka "puhui englantia" ja "pääsin" sitten asioimaan hänen kanssaan. Se heitti mulle jonkun paperin eteen ja pyysi täyttämään sen. No se oli sitten ilmotus mikä piti tehdä varastetusta omaisuudesta ja aloin sitä täyttämään. Siinä vaiheessa kun olis pitänyt osoite laittaa niin hommat alko menemään puihin. Kysyin, että haluutteko mun guesthousen osoitteen vai suomen osoitteen? Sanoivat, että osoite täällä Vietnamissa. No sit näytin niille mun GH:n käyntikorttia ja sen jälkeen he soittivat mun guesthouseen. Hetken päästä sen mestan omistaja (ainut joka noista puhuu edes pari sanaa enkkua) tuli paikalle ja hommat alkoi edes vähän sujumaan. Siinä sitten säädettiin ehkä joku pari kolme tuntia sen omistajan kanssa, käytiin kahdella eri kyttiksellä yhteensä neljä kertaa ja sitten oli vihdoin rikosilmoitus tehty! Mun guesthousen omistajasta oli sitten loppujen lopuks kyllä ihan helvetin iso apu! Se kuskas mua kyttikseltä toiselle mopolla ja "suomensi" mitä kytät mulle puhu ja niin edelleen. Aika vaikeeks meni vaan kommunikointi kun tänkin neidin enkku on suomalaisen 5-v lapsen tasolla, mutta kyllä siitä sitten loppujen lopuksi kai selvittiin. Yhessä vaiheessa se muuten sano mulle, että jos kytät kysyy koska oon kirjautunu sisään mun kämpille niin sano että eilen illalla Ihmettelin, että minkä ihmeen takia. Hän meni siinä sitten vähän vaikeeksi ja sanoi "unohtaneensa" kirjata mut sisään ja kun kerta tälläinen "unohdus" oli päässyt käymään, niin hän voisi menettää luvat guesthousen pitämiseen (=henkilökohtainen konkurssi) jos kytät kuulisi siitä. Vähän siinä toki ihmettelin, mutta sanoin sille sitten, että joo no problem, sovitaan sitten niin. No ei ne kytät sitä sitten edes kysyny (ainakaan multa) ja veikkaan, että oikeesti tossa oli varmaan kyse jostain veronkierrosta tai jostain muusta hämärästä hommasta. Ei mua meinaan koskaan ennen olla "unohdettu" kirjata sisään yhteenkään majapaikkaan. Noh mutta ei kuulu mulle ja pääasia, että hommat on täällä kämpillä sujunut hyvin.

Sinne meni tosiaan sitten laukku ja vähän muutakin. Rahallista arvoa noilla nyt ei paljoa ollut, mutta kyllä silti harmittaa. Olkalaukku ja mp3-soitin mulla on aina mukana ja nyt ne sit keikattiin. Huomenna illalla on lähtö täältä kohti Hue:ta ja sieltä jatkan matkaa sitten Laosiin. Täytyy huomenna käydä vielä ziigaamassa jos täältä jostain löytäisin uuden olkalaukun tilalle. Se on vaan niin perkeleen kätevä "päiväreppuna" + että läppäriä oon siinä kuskannu. Nyt on sitten yks ylimääränen mötikkä tässä kuskattavana Noh kyllä toi reppuun mahtuu, mulla kun tätä kamaa ei paljoa mukana ole Ja reppukin on varsin passelin kokoinen, kokonaiset 35litraa Vittumaista vaan repussa läppäriä roudata kun dösissä äijät aina heittelee reppuja miten sattuu. Puhelin nyt on lähinnä hätävarana mukana, mutta kuten sanottua siellä oli mulle paljon tärkeätä tietoa muistissa, ja kelloa siitä seuraan myös, koska rannekelloa mulla ei oo mukana. Luurin laskinta käytin myös jatkuvasti. Mahtaa tulla muuten huomenna pitkä dösämatka kun ei voi kuunnella musaa... Astmalääke oli myös laukussa ja sekin meni nyt sitten. Nyt mulla on jäljellä vielä kaks "piippua", jotka riittää just tasan kaks kuukautta, että toivottavasti niistä ei kumpikaan häviä. Muuten loppuu happi aika helvetin nopeesti

No mutta se siitä sitten. Täytyy koittaa jatkossa olla vielä entistäkin tarkempi kamojen kanssa. Tää Nha Trang mestana ei oo mikään ihmeellinen. Beachi on ihan kiva, mutta aika täynnä länkkäreitä ja muutenkin tää mesta on aika turistisoitunut. Tääkin oli aikanaan vaan joku pieni kalastajakylä, kunnes ranskalaiset huomas, että tästähän vois rakentaa hyvän lomakohteen. No loppu onkin sitten historiaa. En oo kyllä nyt antanut noiden turistien pahemmin häiritä itseäni koska tosiaan tulin tänne lähinnä vaan treenaamaan ja nauttimaan auringosta ja niitä molempia oon saanu tehdä ihan riittävästi. Mun guesthouse on myös tosi asiallinen ja henkilökunta samoin. Maksan kämpästä nyt 7$ ja mulla on iso sänky, ilmanen netti/wlan (joka tosin toimii vaan satunnaisesti) ja PARVEKE! Tää partsi on kyllä ihan luksusta. Päivisin tässä ei kyllä ole paljoa pystynyt olemaan, koska aurinko paistaa suoraan ja kun ei tuule ollenkaan niin ei siinä oikeestaan voi olla. Illalla sitten kylläkin siinä on mukava istuskella ja vaikka blogia kirjotella kuten nytkin :)

Täältä löytyy myös aika paljon noita mopokuskeja jotka osaa olla kyllä aika rasittavia. Ei tää sentään mitään Phnom penhiin verrattuna ole, mutta kyllä noikin on välillä saanut pinnan kireelle. Esimerkiksi kun oon ollut lenkillä, niin äijät on tullu sillonkin ajelemaan viereen ja tarjoomaan kyytiä Enkai mä nyt shaatana halua mitään mopokyytiä sillon kun mä oon lenkillä!!! Enkä oikeestaan muutenkaan koska mulla on kaks tervettä jalkaa. Noh, mutta toikin on vaan osa paikallista kulttuuria ja monille paikallisille toinen duuni jolla koittavat saada leipää pöytään. Sitä täytyy vaan koittaa ymmärtää ja elää sen mukaan. Itsehän tänne olen tullut.

Huomenna sitten tosiaan matka taas jatkuu. Eka illalla yödösä alle ja kohti Keski-Vietnamia ja Huen kaupunkia. Matka kestää kai jonku reilu kymmenen tuntia. Otin nyt sellasen "sleeping bussin" jossa toivottavasti pystyy myös nukkumaan. Huessa en varmaan (toivottavasti) kerkiä olemaan kuin muutaman tunnin, koska mun pitäs jatkaa siitä matkaa mahd pian kohti laosia. Täällä saa olla 15 päivää ilman viisumia, joten kiire alkaa tulemaan maasta pois! Enkä ole edes itse asiassa varma onko se tasan 15 päivää vai alle 15 päivää minkä maassa saa olla ilman visaa. Eli torstaina tai viimestään perjantaina on oltava täältä pois. Täytyy toivoa, että ei tuu rajalla mitään ongelmia ja että saan dösän mahd nopeesti Huesta sitten kohti Laosia.

Kävin tossa äskön salilla ja samalla vaa-alla.. Painolukema alkoi vitosella!! Oon laihtunu viis kiloa tän reissun aikana Ja sen kyllä huomaa.. Lihaa on lähteny ihan selkeesti ja toki tosta viidestä kilosta nesteitä on varmaan myös iso osa. Tropiikissa kun hikoilessa menettää nestettä hirveitä määriä. Mulla oli vielä vaikka mitä juttuja mielessä ja pidän, tai siis PIDIN, puhelimessa aina listaa siitä mitä pitää kirjottaa, mutta nyt ei ole luuria ja pääkään ei enään toimi, joten tässä kaikki tällä erää. En tiedä miten Laosissa pääsen nettiin, mutta pyrin nyt vähintään kerran viikossa kirjottamaan kuulumisia. Jos ei viikkoon kuulu mitään niin sit saa ottaa linjat poliisille! Puhelin on nyt siis poissa pelistä, että meilillä saa parhaiten kiinni ja toki myös blogiin voi ja saa jättää viestejä.

-Jussi