Eilinen meni Bangkokissa pohdinnan merkeissa ja lopulta paadyin viettamaan viela kolmannen yon samassa hostellissa. Eilinen oli ehka se rauhottumis- ja latailupaiva, jonka ois voinu ottaa jo toissapaivana ostostelun sijaan. Illalla ostin seuraavalle aamulle kahen paivan ja yhen yon reissun Kanchanaburiin.

Tanaan sitte hyppasin aamulla minibussiin ja jatin rinkan (vailla mitaan arvotavaroita) matkatoimiston tyttojen hoteisiin. Minibussissa oli minun lisaksi 5-henkinen hollantilaisperhe, joku nukkuva dude ja jenkkijatka joka oli menossa tiikeritemppeliin toihin kuukaudeksi ja sen jalkeen meinas suunnata Kaakkois-Aasian kiertueelle Thaimaan naapurimaihin.

Kanchanaburin guesthouseen saapuessa naureskelin itekseni sita, etta jatin rinkan Bangkokiin. Aivan hyvin ois voinu ottaa tanne mukaan ja jatkaa sitte tasta sinne minne ikina onkaan menossa (tai sitte naatiskella taalla muutaman paivan).

3000 bahtia makso tama reissu ja ohjelmaan sisalty visiitti elaintarhaan (en kattonu tarkemmin lappua ja oletin etta tarhan sijaan ois ollu lyhyt junamatka kuoleman rautatiella, joka oli jollain muulla toimistolla ohjelmassa), kaynti kwai-joen sillalla, 3 lamminta ruokaa, majotus, joku norsunpesujuttu ja vesiputousreissu. Seka tietenkin taivaallinen jalkahieronta paivan paatteeksi (tajusin antaa tippia, vaikka olinki jo maksanu konttahinnassa hieronnanki). 450 bahtia lisaa ois maksanu yhen hengen huone, mutta onneks en sita vaatinu, silla minibussissa tanne tulleista olin ainoa pakettimatkasankari, joten sain kahen hengen huoneen itelleni yksin elettavaks.

Elaintarha vaikutti aluksi aikamoiselta ukotukselta. 2 ukkoa, kymmenkunta krokotiilia ja 8 katsojaa (mie ja 7 ranskalaista). Hienoja temppuja toki tekivat k-diilien kanssa ja eri ukot myohemmin norsujen, mutta vahan tuntu kuiten kusetukselta koko homma. Kaiken kruunas viela lippupisteen vieressa olleet metrin remmilla kahlehitut tiikerit, joitten kanssa sai menna makaamaan kuvaamista varten. Synkean saalittavana lisana oli viela kotikissan kokonen leopardin pentu, jota sai kaya laappimassa ja tokkimassa.

Naitten jalkeen onneks hypattiin kolisevaan minibussiin ja kaytiin kattomassa jellonia, sirahveja, jotain mustia koiran nakosia karhuja, peuroja ja tiikereita, jokka viimein naytti sellasilta kunnon tappajilta, joita tiikerit on. Nailla elukoilla oli ihan reilusti tilaa liikuskella isoissa aitauksissaan, joihin me turistimollukat koroteltiin turvallisesti bussilla. Aitausten valissa oli aina 2 porttia ja ovela Scofield-leopardi koitti Prison Breakata omalta puoleltaan seuraavalle. Kiertelyn finaalina oli autoon paansa tunkevat kirahvit, jokka soi banaaneja kulhosta.

Ihan jees tuo elukkavankila lopulta oli, vaikka vahan se taas pisti miettimaan ihmisten ja muitten elainten suhetta. Ja sita, miten niita elukoita kohdellaan. Nalkasilta nuo eivat nayttaneet, mutta jotenki teki pahaa kattoa niita kettinkeihin kahlehdittuja tiikereita ja leopardeja, jokka oli apinoitten viihykkeena.

Kwai-joen sillalla kavin kavelemassa (ja viheltelemassa!) ja kuumottelin ilosesti keikahtelevia metallilevyja. Silta on aktiivikaytossa edelleen, mista kerto mm. kyltti joka ilmotti ettei Thaimaan VR ota vastuuta junan alle jaaneista turisteista.

Yleisesti ottaen Kanchanaburi vaikuttaa hyvin paljon Bangkokia mukavammalta mestalta. Se mika oli Bangkokissa tunkkasta ja kosteahkoa kaupunki-ilmaa, on taalla leppean tuulen siivella leijailevaa lampoa. Tykkaan!

Ps. aamulla minibussia ootellessa ohi kaveli munkki ja muistelin, etta kohteliaisiin tapoihin kuulu painaa paa hieman alas munkin kavellessa ohi. Nyokkasin miehelle, joka nyokkasi hetken paasta takaisin kasvoillaan semmonen ilme, kuin olis nahny vanhan hyvanpaivantutun, jonka nimi on jo paassy unohtumaan.