Tervetuloa tälle matkabloglle, jonka täten itsevaltaisesti nimeän lapsuuden lempipiirrettyni mukaan holkerssonin retkiksi. Blogin aloitus on ollut hieman vaivalloista mutta tästä se kuitenkin lähtee ja toivottavasti jatkuu seuraavan 2-4 kuukautta, riippuen miten korkealle jodipitoisuudet ym. pitoisuudet kohoavat reissun saatossa. Ensimäinen kirjoituksen tarkoituksena on vähän pohjustella kulunutta reilua kuukautta lyhyesti, höystettynä muutamilla reissukuvilla. Jotenka, reissu-trubaduuri Josan sanoin, It goes a little some like this.Reissun aluksi pälähdin muuan pikku pitäjään nimeltänsä Bangkok, jossa jokunen 10 miljoonaa hippiäistä, enkä tarkoita muurahaisia, asustaa. Lisäksi muuan turistikin siellä koettaa suunnistaa rinkka selässä, läpimärkänä.. Tämä poika löysi kuitenkin itsensä reissun aluksi paikallisen kaverin luota, jostakin bangkokin lähiöstä, n. 20 km päästä down townia. Kuvitella saattaa että kulttuurishokkia oli ilmassa, kun taksi painoi kapeita katuja, missä skootterit ja lava-autot puskivat molemmilta puolen ohitse ja töötit pitivät tasaista konserttoa. Voin sanoa että siihen verrattuna 4 ruuhka suomen liikenteessä on aika vetistä hernesoppaa. Tämä oli nimittäin vähän tiukempaa tavaraa. Samana päivänä pääsin vielä mopotaksin kyytiin, missä polvet sai pitää aika hyvin kuljettajassa kiinni, jos ei halunnut saada ilmaista matkamuistoa jostakin myyntikojusta tai katugrillistä. yhtäkaikki, erinomainen tapa päästä haistelemaan paikallista elämänmenoa. Ensimäinen iltana pääsin vielä jollekin synttärikutsuille jossa oli tarjolla thai-ruokaa kaikilla mausteilla. Ei yhtään hassumpi alku reissulle. Bangkokissa ollessa tutustuin pariin paikalliseen couchsurfingin kautta, mikä näin jälkikäteen osoittautui loistavaksi ratkaisuksi, koska varsinkin toinen heistä oli mitä mainioin tyyppi, jonka kanssa käytiin tutustumassa Bangkokin merkkipaaluihin, mm. grand palaceen ja Khao san roadiin. Mikä parasta, hänen opastuksessa pääsin syömään paikallisten suosimissa katuravintoloissa ja sain paljon arvokasta tietoa paikallisesta elämänmenosta. Voinkin lämpimästi suositella hankkimaan jonkin paikallisen kaverin reissuoppaaksi. Toki aina ei ole katteita millaisen kaverin löytää..Bangkokissa pääsin vielä näkemään paikanpäällä erinomaista Muay-Thaita eli paikallista kamppailulajia, jossa ei kokemani perusteella tunneta TKO-käsitettä. Matsi päättyi yleensä joko totaaliseen tyrmäykseen tai pistevoittoon. Sain hostelilla eräältä tyypiltä vihiä eräästä paikallisten suosimasta nyrkkeilyhallista, joka tosiaan osoittautui todella onnistuneeksi löydöksi. Paikalliset suhtautuvat erittäin intohimoisesti tähän lajiin, ja lisäksi oli hauska huomata että tällä päin vanhan koulun huutovedonlyönti kehän laidalla on voimissaan. Mutta, tässäpä ehkä tuli jo tarinaa riittävästi yhteen kirjoitukseen. Seuraavaksi hieman tarinoita Full-moonilta ja saarilta, ennen ”paratiisi saaret” osaa. Siihen asti, terve mieheen.