Voi voi kun mä olen jäljessä näissä päivityksissä. Mutta ei voi mitään, tekemistä on niin paljon ettei ehdi tablettia tuijotella.Nyt siis vuorossa Ubud, tuo ihana Balin käsityöläisten ja taiteiden keskus. Oikeasti olemme jo muutaman kohteen edempänä, mutta mennäänpä järjestyksessä.Gilin pelkistettyjen mukavuuksien jälkeen hotellimme tuntui lähes häpeällisen luksukselta. Suihkusta tuli lämmintä vettä, siis lämpötilan sai jopa ihan itse säädeltyä. Ja vessan sai vedettyä, vessapaperiakin oli. Melkein tosiaan rupesi hävettämään että mitä me tällä kaikella luksuksella oikein tehdään. Ensimmäisen kuuman suihkun jälkeen senkin tosin ymmärsi. :)

Terassiltamme saimme katsella suoraan riisipellolle, missä sammakot pitivät iltaisin korviahuumaavan kuoroesityksensä. Paikka huokui rauhaa.Tämä oli se paikka mistä olin kirjoittanut eniten ylös nähtäviä paikkoja ja tehtävää. Suuri osa jäi tietysti tekemättä, aikaa kun ei ollut kuin viisi päivää. Tärkeimpinä kuitenkin Monkey Forest, Bali Zoo ja perinnetanssiesitys. Ja kävimmehän me kiertämässä Rice field trekkinkin.  Itselleni tärkeää oli myös etsiä paikallinen paperikauppa. Siis sellainen ihana jossa myydään paikallista käsintehtyä paperia, hieman eri materiaalista, hieman erilaisia kaikki. Olin kyseisen kaupan bongannut jo Suomessa jostain opaskirjasta, ja eikun osoitteen kera etsimään. Paikka löytyikin ja oih ja voih, se oli juuri sitä mitä etsinkin.

Oi ja niin, olin aivan innoissani nähtyäni erään liikkeen auton ikkunasta saapuessamme Ubudiin. Olin jo Kutalla löytänyt tämän merkin tuotteita ostoskeskuksesta ja ylläri ylläri, rakastunut täysin. Puravida tekee siis tuotteensa kierrätysmateriaaleista. Jep, hulluksihan minä tulin kun pääsin liikkeeseen sisälle. Suurin osa alkuperäisestä Balin budjetistahan (joka muuten on kasvanut roimasti) sinne meni. Tämän shoppailureissun ansiosta tosin Heidi (ja Juulian tiukka käsky Suomesta) sai minut vihdoin heittämään roskiin muutaman poisheittokunnossa olleen topin. :)

Mutta siis, Monkey Forest. Aivan mahtava paikka. Apinoita olisi voinut seurata loputtomasti. Yksi tosin taisi hieman hermostua linssiluteena olemiseen, kun rupesi armottomasti läpsimään mua ja kameraani. Silti mäkin haluan oman pikku apinan (vaikka onhan mulla teitä, ystävät rakkaat, siellä Suomessa riittämiin). Täältä on aivan tolkuttomasti valokuvia, yritän kerätä parhaat otokset ja laittaa ne tänne jossain vaiheessa. Alue ei oikeastaan ollut ihan valtavan suuri, mutta apinoita oli joka paikassa. Siis täysin vapaana siellä turistien keskellä. Silmälasit laitoin kiltisti laukkuun, siitä kun oli varoiteltu. Muutaman kerran näin kun apinat ryöstivät ihmisiltä vesipulloja. Ja voi vitsit kuinka näppärästi ne kierrekorkit aukesivatkaan.

Yhtenä päivänä kiersimme riisipeltojen ympäri kulkevan reitin. Siis eikö riisi tulekaan Uncle Ben's purkista? ;)  Oli kyllä upeat maisemat. Itse polku ei kai ollut kuin 4-5km, mutta kun päätimme että kävelemme hotellilta polun alkuun ja sen lopusta takaisin hotellille, matkaa kertyi n. 10km. Mikäs siinä muuten, mutta loppua kohti alkoi usko loppua kun olimme arvoineet reittiin kuluvan ajan hieman pieleen, ja polun lopusta takasin keskustaan kuljimme monta kilometriä pimeää pikkutietä pitkin, auringon laskettua jo ajat sitten. Mutta kylläpä ruoka maistui tämän jälkeen.

Bali Zoo. Ihana paikka tämäkin. Paljon sellaisia otuksia mitä en ollut koskaan nähnytkään. Ja ihanan paljon sellaisia missä pääsi oikeasti lähelle tutkiskelemaan. Yhdessä paikassa pääsi kulkemaan niin että kaikki linnut ja lepakot olivat siellä täysin vapaana, riikinkukkoja käveli vastaan. Kävimme "silittämässä" ja syöttämässä norsua sekä pupuja ja jotain miniantilooppeja tai jotain. Joku fiksu tunnistakoon kuvasta sitten kun saan ne tänne. :) Täällä olisi ollut myös mahdollista päästä kuvaan leijonanpennun kanssa, mutta jono siihen oli niin valtava ettei ehditty, kun kyyti takasin hotellille lähti. Harmi, sillä se olis ollut mahtava muisto.

Koko kaupunki oli täynnä upeita koruja, tauluja ja mielettömiä puuesineitä. Voi sitä mahtavaa puun tuoksua. Niin paljon olisin halunnut ostaa ja lähettää kotiin, jos olisi koti. Nyt kuitenkin kun kotini on maailmalla, on hieman haastavaa kanniskella mukanaan upeasti kaiverrettuja puupöytiä tai valtavia maalauksia. Ehkä sitten joskus kun palaan tänne uudestaan.Ainiin, ja tältä osuudelta matkaamme tarttui mukaan Jerry, Heidin ystävä Malesiasta. Joten viikon verran matkaa taitetaan kolmistaan.