Yogyakartan hyvästelimme iloisin mielin sillä mieli ja ruumis kaipasivat jo polttavasti valkeaa hiekkaa ja kristallinkirkasta merta! Balille siirtyminen oli päätetty tehdä reppureissailulle uskollisella tavalla - junailemalla… halvimmassa luokassa mitä löytyy!

Junalla matkustaminen oli mukavaa vaihtelua lentokoneiden aiheuttamiin korvasärkyihin ja jäsenten kolotuksiin polvet suussa- tyylisen istumisen jäljiltä. Jalkatilaa löytyi oikein mukavasti ja penkissä oli mukava lötkötellä. Mitä nyt jouset tuntuivat ahkerasti etsivän tietään penkin nahkapäällysteen läpi, ikkunaa ei saanut auki, tuulettimet hieman reistailivat, jne pikkuvikoja. Toisin sanoen matkustamista parhaimmillaan.

Ensimmäiselle vaihtoasemalle matka sujui oikeen mukavastiJ Kunnes sitten seuraavassa junassa johon hyppäsimme siihen aikaan että alkoi uni jo kovasti painaa silmäluomia, taakse istahti pari paikallista jolle käsitys "oman istuimeni sallima tila" oli täysin vieras…

Ukkelit kirjaimellisesti hönkivät niskaan. Todella inhottava tilanne. Yritä siinä nyt nukkua, kun vaunussa on ainoastaan miehiä, joista selkeästi häiriintyneemmät istuvat selän takana ja hypistelevät hiuksia.

noh satamaan päästiin ja sehän on tärkeintä!

Balille päästyämme aloimmekin sitten miettimään, että niinh…mihis sitä nyt menis? Päädyimme Lovinaan jossa omaksi harmikseni ei löytynyt valkoista hiekkaa eikä kristallinkirkasta vettä.

Lovina Beach oli enemmänkin ote jostain imelästä häämatka katalogista. Resorttia resortin perään, uima-altaita, kukkasia tyynyllä, jne. Lovinaan oltiin kuitenkin tultu lähinnä läheisen Menjangan- saaren ja sen paljon kehuttujen sukelluskohteiden vuoksi. Eivätkä huhut olleet pelkkää huuhaata. Teimme kahden sukelluksen reissun saarelle. Molemmat dyykit olivat huikeassa miljöössä suoritettuja seinäsukelluksia, eikä dyykkauksen jälkeen kohdevalinta harmittanut enää lainkaan. Sukellusten jälkeen päivämme jatkui tutustumalla paikalliseen kulttuuriin ...kukkotappelun muodossa. Ystävällinen herra Ketut, johon olimme tutustuneet aikaisemmin, vei meidät hetkeksi seuraamaan tätä raa'ahkoa viihdettä. Asiaan kuuluvalla tavalla löimme toki myös vetoa ja hävisimme. Näiden aktiviteettien jälkeen oli aika jälleen jatkaa matkaa.

Joten suuntasimme kompassimme kohti pienempää Balin saarta, Lembongania.

Ah!! Ja sieltä se valkea ranta löytyi ja meri oli kirkasta ja turkoosia! hymyhän sitä vähemmästäkin tuleeJ Rantauduttuamme, heitin rinkan selkääni ja hyppäsin veneestä….korallin päälle. Noh, haavahan siitä tuli. Ja täällä tropiikissa on ennemmin sääntö kuin poikkeus että jokainen hankittu nirhama tulehtuu. Tämä ei ollut poikkeus. Siihen samaan syssyyn hommasin vielä ihan tappo-flunssan. Oli niin ironista että itkun sijaan päätin nauraa...ja ehkä vähän mutristella huonoa tuuriani. No ei siinä muutama päivä meni huoneessa loikoillessa ja katsellessa sitä upeaa rantaa ikkunasta. Onneksi mahtavan hostellinpitäjä perheen vaimo kyyditsi Marikan klinikalle antibioottihakureissulle. Napit naamaan ja parenemista odotellessa (vähän kyllä huijasin välissä ja sidoin muovipussin jalkaani ja menin istumaan mereen. ei se ihan uimista päihittänyt, mutta sai kelvata:D)...

Sinin kärvistellessä tuskissaan kämpillä, itse päätin ottaa ilon irti lomasta ja painelin pinnan alle. Hyvässä seurassa tehdyt kaksi sukellusta Manta rauskujen (!) ja muiden mielettömien otusten joukossa. Taisipa siellä muutama delfiinikin pyörähtää. Kaikin puolin kyseessä taisivat olla huikeimmat sukellukset siihen saakka....

Ja kyllä sitä kannattikin odotella!! heti kun kroppa kesti paukattiin veden alle! ja oivoivoi...tähän mennessä ehdottomasti paras sukellus merenelävien puolesta! Ekalla dyykilla upeita paholaisrauskuja! niitä on niin hypnoottista katsella. Näyttäisi aivain kuin ne lentäisivät veden alla. Sanoinkuvaamattoman upeaa. Ja ihan kuin tämä ei olisi ollut jo tarpeeksi upeaa, seuraavalla dyykillä, erittäin huonoista mahdollisuuksista huolimatta, törmäsimme Mola molaan. Upeaa. Ei sitä muuta voi vaan sanoa, kuin upeaa.

Mola Molan, eli Sunfish:n bongaaminen on ollut omana suurena toiveena jo tovin. Ja voin kertoa, että oli vaikea uskoa, että kävi näinkin hyvä mäihä ja pääsi sukeltamaan otuksen kanssa. Ja voin myös kertoa, että olen äärimmäisen tyytyväinen, että satuin kantamaan kameraa mukanani juuri tuolla dyykillä.

Lembonganilta hyppäsimme takaisin Balin saarelle, ihmisiä (suurimmaksi osaksi australialaisia :D ) täynnä olevaan Kutan kaupunkiin.

AY MATE! Kuta oli juurikin sellainen, kuin alunperin kuvittelinkin. Tosiaan täynnä hjumalaisia ausseja, turistien ukottajia ynnämuita hello mistereitä, taikasienikauppiaita, psykedeelisiä bassosoundeja ja taskuvarkaita. Tämän jouduin valitettavasti myös itse toteamaan, kun tarkkaavaisuuteni herpaantui ja tietämättäni lahjoitin kamerani ovelalle pitkäkyntiselle. Kuvat olin sentään paria päivää aikaisemmin siirtänyt tietokoneelle, joten menetys ei ollut suuri.

Ei Kuta täysin läpimätä paikka sentään ole. Kun touhuun heittäytyy mukaan oikealla asenteella, voi paikasta saada jotain irtikin. Ainakin merkkibikineitä polkuhinnoilla, sillä Kuta on bikinishoppailijan taivas ja mekka.

Edellisyön valvomisesta aiheutuneet vajaukset korjasin sillä perinteisellä reseptillä; tuhlaamalla rahaa!:) Surffauksesta elävä ja hengittävä Kuta on täynnä vesiurheiluvarusteita myyviä merkkiliikkeitä. Ostin elämäni kalleimmat bikinit...kaksin kappalein. Ja täytyihän samaan konkurssiin vielä parit surffishortsitkin liikkeestä poistaa. Näillä vermeillä oli hyvä lähteä valloittamaan Filippiinien rantoja!

Mikäli hakusessa on täydellinen paratiisisaari omalla pikku bungalowilla, valkoisella hiekkarannalla ja turkoosilla, kristallinkirkkaalla vedellä, ei Bali ole välttämättä oikea valinta. Paljon hyvää saarelta kuitenkin löytyy ja itselle Bali oli lähes kaikin puolin positiivinen kokemus. Seuraavana listalla onkin siis Filippiinien saarivaltio. Oletettavasti luvassa on valkoisia hiekkarantoja, turkoosia, linnunmaitoista merivettä ja maailmanluokan sukellusta. Ei siinä.. tiirailkaapa myös meidän ammattitaidolla tehty videoklippi. Ensi kertaan!