Hit the road

Yksi yö pikkubungalowissa riitti ja vaihdoimme jo seuraavana päivänä majoitusta. Netissä oli kehuttu samalla rannalla sijaitsevaa aussin&saksalaisen miehen omistamaa "Morning Glory" bungalowhoslaa, joka päätettiin katsastaa. Onneksi ei oltu varattu bungaa etukäteen! Paikka oli lievästi sanottuna ne parhaat päivänsä nähnyt… Esimerkkinä tuulen pois repimä vessan katto ja hiiren (tai minkä otuksen lieneekään) papanat "sängyllä". Pokalla miekkoset pyysi 300 bht yöltä hökkeleistä, joissa moni ei varmastikaan yöpyisi edes maksusta.. Suositeltakoon paikkaa kuitenkin niille, jotka etsii aitoa Robinson Crusoe kokemusta :)

No ei siinä muutakun rinkka selkään, "maybe we come back later" -mutinaa ja äkkiä rantaa pitkin karkuun. Hetken matkan päässä bongasimme viihtyisän näköisen bungalowkylän, josta tiedustelimme vapaita huoneita. Hoslan omistajat tosin oli hieman hämmentyneitä kahden likan pamahtaessa rinkkojen kanssa rannalta takapihalle.. Huone kuitenkin saatiin 400 bahtilla. Tulipa myös paikan ravintola katsastettua ja täytyy sanoa, että täältä saatiin parhaat pöperöt tähän mennessä!

Sunnuntaipäivän ratoksi vuokrattiinkin sitten skootteri hoslan perheeltä. Tyylikkäät kypärät päähän auringospistokselta suojaamaan (paljon muulta ne ei varmaan sitten suojaisikaan..) Annika istui kuskin paikalle, Siiri hyppäsi kyytiin ja sitten mentiin. Vaikka kokemus kaksipyöräisillä ajosta rajoittui lähinnä mummolan peltomonkeyyn, vakaasti ja varmasti huristeltiin Samuin vasemmanpuolisessa liikenteessä. Liikennesääntöjen kunnioittaminen on täällä kyllä tuntematon käsite, niiden noudattamisesta nyt puhumattakaan.. Mutta mikä vapauden tunne olikaan ajella pitkin rantatietä, kun vasemmalla siintää sininen meri ja oikealla kohoaa vihertävä viidakko!

Eksyttiin myös kirjakauppaan samaisena päivänä. Matkakirjahyllyltä ei löytynyt Euroopan maista kuin kolme opaskirjaa; Ruotsi, Sveitsi ja Suomi. Löytyipä Suomen matkaoppaasta jopa kotikaupunki Seinäjoen kartta Aalto-keskuksineen (-.-) ja baarisuosituksista DU:NI… (- missä Karma ?! ;)

Aamulla heräsimme hyvissä ajoin, pakkasimme ( jo rutiinilla) kimpsut ja kampsut rinkkaan ja lompsimme pois hoslastamme. Päätieltä napattiin Samuin satamaan taksikyyti, josta Annika saikin tingittyä 100 bahtia pois.. Kun päästiin perille, ferryn lähtöön kohti mannerta oli enää 5 minuuttia. Juoksimme täyttä häkää kaikkine kantamuksinemme eräs vanhempi thaikkumies rinnallamme. Mies huitoi ja huusi laivalle sen mikä hengästymiseltään kykeni. Olipa tainnut myös nauttia olusen tai kaksi, tämä nimittäin veti samaa juoksua hoippuen suoraan autokannelle.. Oli siinä työntekijöilläkin pokassa pitelemistä. Hankittiin bussiliput Don Sakista, siirryttiin Surat Thanin keskustaan ja täällä odotellaan jälleen kerran kuljetusta. Päämääränähän on tällä kertaa Phuketin (überturisti)saari, jolla tarkoitus on viipyä pidemmän aikaa. Halutaan uskoa siihen, että Phuketista voi vielä löytää ylilyövän turismin pilaamattoman, rauhallisen sopukan. Ideaali paikka olisi paikallisten asuttama saarenosa, missä palvelut ja rannat olisivat skootterimatkan päässä. Patong ja muut hulabaloorannat näin ollen mustalle listalle…

Siiri & Annika