Matka Vietnamiin alkoi lupaavasti. Olimme molemmat saaneet tarpeeksemme Kiinasta ja odotimme jo kovasti Vietnamiin pääsyä. Viisumit oli hankittu hostellin kautta Nanningissa, Kiinassa. Olimme hankkineet lähtöä edellisenä päivänä bussiliput Hanoihin, Vietnamiin. Illalla varmistimme vielä hostellin henkilökunnalta, ymmärtääkö taksikuskit bussilippua näyttämällä mille asemalle olemme menossa. Vastaus: "kyllä, se lukee lipussa kiinaksi". Aamupala masussa ja mieli korkealla valmistelimme lähtöä aamulla. Aikaa oli riittävästi.

Kadun varressa viitoimme taksia ja kahden kanssa määränpäästä ei yhteisymmärrykseen päästy. Kolmannen kohdalla onnisti ja kuski tuntui tietävän paikan (joka tosiaan luki lipussa). Löysimme itsemme kuitenkin aivan väärästä paikasta. Hetken harhailtuamme nappasimme toisen taksin, joka ymmärsi lipun tekstin ja vei meidät täsmälleen samaan paikkaan kuin ensimmäinen taksi. Kuumottavasti kello kävi ja lämpötilat huiteli lähellä 40 astetta. Kumpikaan ei halunnut viettää Kiinassa enää yhtään ylimääräistä tuntia saati vuorokautta, joten rinkoista huolimatta tassuihin tuli yllättävän paljon vipinää. Juostessa tuli kiukkupäissään kirottua Kiinan taksikuskit alimpaan helvettiin. Saimme itsemme kuitenkin kartalle ja juoksimme bussiasemalle. Perillä oltiin 4min ennen bussin lähtöä, hiestä läpimärkinä.

Perillä Hanoissa. Bussin ovensuussa riivaajat nykivät hihasta jokaiseen ilmansuuntaan. On taksikuskia, mopokuskia ja majoituksen tarjoajaa. Saimme kadulta oikean taksin ja pääsimme majapaikkaan ilman riistohintaa. Mikä myös positiivista, kuski osasi hyvin englantia ja tiesi määränpään. Turismin määrä yllätti, länsimaalaisia tuntui näkyvän katukuvassa enemmän kuin paikallisia. Ranskan kolonialismi on jättänyt jotain hyvääkin, nimittäin patongin. Kiinan mättöjen jälkeen patonki ja muut ranskan herkut maistuivat luvattoman hyville.

Halong Bay - Vietnamin pakko-nähdä-kohde. Varasimme 2-päiväisen risteilyn hostellin kautta. Risteilyn kohtokohta oli kuitenkin paluubussia odottaessa paikalle saapunut monitoimimies mopon selässä. Musat kunnossa, valikoimaa tuhat ja yksi objektia sekä pepsodent-hymy. Itse Halong Bay:sta jäi päällimmäisenä mieleen risteilijöiden muodostama turistirysä sekä veden pinnassa lilluvat diiseli ja uloste. Mielenkiintoisia hetkiä koettiin myös risteilyn illanvietossa. Matkustajia oli monesta eri maasta. Espanjasta oli kaksi nuorta neitokaista. Illan saatossa saatiin kuulla, kuinka Espanjalla menee hyvin ja kuinka espanjalaiset ovat kovia tekemään töitä. Espanjalainen itsekehu koki kuitenkin inflaation, kun Olli avautui Espanjan osallisuudesta eurokriisiin. Myös Britannia ja Saksa yhtyivät Suomen näkemykseen. Neitokaisten ilmeet olisivat olleet ikuistamisen arvoisia.

Matka Hanoista jatkui Hue:en yöbussilla. Huessa vuokrasimme mopedin, jolla kurvailimme maaseudulle tarkoituksena nähdä entisten hallitsijoiden haudat. Matkalla tapasimme vietnamilaisen naisen, joka kertoi asuvansa nähtävyyden lähellä ja halusi opastaa meidät perille. Nainen kertoi olevansa maanviljelijä ja pyysi meitä myös piipahtamaan hänen kotonaan. Kiitoksena avusta tarjouduimme maksamaan hänelle pääsylipun, mutta hän kertoi käyneensä siellä aiemmin ja sanoi odottavansa meitä ulkopuolella. Sieltä kurvailimme hänen luoksensa pieneen maalaiskotiin teelle. Nainen kertoi perheeseensä kuuluvan kaksi lasta ja mies. Hän kertoi lasten koulunkäynnin olevan kallista ja pyysi meiltä lahjoitusta. Tunnelma latistui yllättävän nopeasti, mutta päätimme antaa pienen rahasumman ainakin kiitoksena avusta. Yksi seteli ei kuitenkaan riittänyt vaan hän kysyi onko toista. Molemmat mietimme mielessämme: "tästäkö kyse olikin?". Raha. Mikäpä muukaan. Toista seteliä ei kuitenkaan meiltä irronnut ja päätimme lähteä jatkamaan matkaa.

Hue:sta matkasimme Hoi An:n kaupunkiin, jossa juhlimme Satun syntymäpäivää. Sieltä jatkettiin yhä kohti etelää Nha Trangiin. Nha Trangissa meillä oli varattuna hyvin viihtyisä hostelli, mutta perusteellisessa petitarkastuksessa sängynpäädystä löytyi kuitenkin vanha tuttu, elossa oleva lude. Tavarat samantien ulos. Ensimmäisestä kerrasta viisastuneena emme jääneet kyseiseen majapaikkaan. Hostellissa kuitenkin toivottiin, että tulisimme sinne ilmaiselle aamupalalle hyvityksenä. Uudessa majapaikassa luteita ei näkynyt, mutta Olli oli vainoharhainen koko illan ja yö oli "levollinen".

Vietnamissa mopedi on kulkuväline nro 1. Tästä syystä myös maaseudun ja vuoriston maisemia näkee parhaiten kaksipyöräisen selästä. Vietnamissa on Easyrider -niminen yritys, jonka kautta on mahdollista saada opastettuja moottoripyöräretkiä. Lisäksi kaduilla on iso liuta "easyridereitä" eli ns. Freelancereitä, jotka pyörittvät omaa bisnestä. Näistä olimme lukeneet niin hyvää kuin huonoakin. Nha Trangissa tapasimme kadulla vietnamilaismiehen, joka kertoi olevansa juuri tällainen freelancer-kuski. Omaa toimistoa hänellä ei ole, joten hänellä oli vihko, johon asiakkaat ovat kirjoittaneet kokemuksistaan ja reissuistaan hänen kanssaan. Joukossa oli myös suomalaispariskunnan teksti suomen kielellä. Mies tarjosi 1-3 päivän reissua pois turistirysistä maaseudulle ja lupasi näyttää todellisen Vietnamin. Olimme toki varautuneita, mutta tovin kyseltyämme tarjous vaikutti lupaavalta, hintaakaan ei ollut viemässä vararikkoon. Kaupasta sovittiin.

Seuraavana päivänä aamupalalla hostellin henkilökunta varoitti meitä erilaisista "easyridereistä" ja suositteli meitä varaamaan reissun heidän kauttaan. Päätimme kuitenkin antaa yksityiselle paikalliselle mahdollisuuden. Sovitusti mies tuli hakemaan meidät hostellilta aamupalan jälkeen ja matka alkoi. Miehiä oli kaksi ja kun päästiin keskustan ulkopuolelle Olli pääsi puikkoihin ja Satu kyytiin. Pysähdyimme tiheään seuraamaan paikallisten touhuja ja mies kertoi paljon paikallisten elämästä. Puoliltapäivin miehet veivät meidät vesiputouksille, joissa saimme viettää omaa aikaa n. 2h. Tämän jälkeen oli tarkoitus mennä edulliselle lounaalle. Miehet lupasivat odottaa meitä paikan päällä. Alun skeptisyys alkoi väistyä ja päivä vaikutti lupaavalta.

Vesiputouksilta palattiin sovittuun aikaan, mutta miehiä ei näkynyt. Paikalliset kertoivat miesten olevan syömässä ja tulevan pian. Jäätiin odottamaan, mutta ihmeteltiin miksi olivat jo menneet syömään. Toinen miehistä tuli hakemaan meidät lähistöllä olevaan maalaistaloon, jossa oppaamme odotti. Hän kertoi, että syömme lounaan täällä ja oli tukevasti päissään. Pian meille selvisi, että miehet olivat nauttineet riisiviinaa sillä aikaa, kun olimme vesiputouksilla. Oppaamme oli täysin eri ihminen, kuin aamupäivällä. "Edukas" lounas osoittautui monin kerroin kalliimmaksi, mutta tyydyimme tilanteeseen ja aloimme syömään. Oppaamme puhetyyli oli yllättäen melko aggressiivinen, väkivaltainen hän ei kuitenkaan ollut. Tuli esille, että hän itseasiassa vihaa länsimaalaisia turisteja ja kokee turismin tuovan pelkkää pahaa Vietnamiin. Taustalla tuntui painavan myös henkilökohtaiset syyt ja patoutumat, sillä hänen vaimonsa oli ottanut eron ja lähtenyt tanskalaisen miehen matkaan. Täältä oli päästävä pois ja pian.

Keksittiin erilaisia tekosyitä, jotta olisi lähdetty takaisin Nha Trangiin, mutta miehillä ei tuntunut olevan kiire mihinkään. Lounasmaksun aika tuli ja lasku oli edelleen suurempi. Olimme kertoneet olevamme pienellä budjetilla reissussa eikä lounaan hinta nyt tuntunut kohtuulliselta. Tähän oppaamme totesi, että jos rahaa ei löydy niin kyytiäkään ei takaisin saada. Loistavaa, ollaan jumalan selän takana eikä kyytiä takaisin. Olimme pyrkineet olemaan rauhallisia ja miehiä provosoimatta, kun ei koskaan voi tietää mitä taskuista löytyy. Päätimme lähteä kävelemään takaisin lähellä oleville vesiputouksille ja hankkia kyyti sieltä. Miehet eivät onneksi tulleet perässä, ilmeisesti riisiviinaa oli vielä jäljellä. Onneksemme vesiputouksilta oli juuri lähdössä porukka takaisin Nha Trangiin. Saimme heiltä kyydin auton lavalla päätielle, josta saimme taksin takaisin Nha Trangiin. Oltiin onnellisia siitä, että mitään pahempaa ei käynyt. Rahallinen menetys oli suhteellisen pieni, henkinen kolaus monin kerroin suurempi. Säikähdyksen jälkeen mielen valtasi viha. Oltiin vihaisia paitsi miehille, myös itsellemme siitä, että olimme tyhminä menneet luottamaan paikallisiin. Olimme halunneet tukea yksityistä paikallista ison yrityksen sijasta ja näin se palkittiin. Todellakin nähtiin todellinen Vietnam, niinkuin opas lupasi.

Onneksi seuraava päivä oli onnistuneempi. Olimme varanneet kaksi sukellusta paikallisen sukellusyrityksen kautta. Olimme erittäin tyytyväisiä sukelluksiin ja oppaaseen. Edellisen päivän tapahtumat kaivoivat kuitenkin vielä kummankin mieltä ja kosto kyti mielessä. Tuntui, että tätä miestä ei voi helpolla päästää. Seuraavana päivänä kuljettiin kaupungilla tutkaillen moottoripyörien rekisterikilpiä. Eräälle "easyriderille" näytettiin oppaamme kuvaa ja kysyttiin tunteeko tämä häntä. Mies tunnisti oppaan ja kertoi työskennelleen tämän kanssa aiemmin. Valehtelimme, että halusimme varata uuden moottoripyöräretken oppaamme kanssa, jotta saisimme häneen kontaktin. Miestä ei saanut paikan päälle, mutta langan päähän kaverinsa puhelimesta kyllä. Olli oli liian tulistunut puhelinkeskusteluun, joten "rauhallisempi" Satu hoiti puhelun. Ja niin puhelu alkoi: "You piece of s***..." ja puhelu päättyi siihen, että Satu huutaa naama punaisena kertoen syvimmät tuntonsa yhteisestä retkestä ja todellisesta Vietnamista. Luultavasti suurin kasvojen menetys mitä vietnamilaiselle voi aiheuttaa, oli juuri tehty. Asiallista tai ei, omaa oloa se helpotti ja jälkeenpäin oli hyvä mieli. Tämän jälkeen meillä ei ollut mitään mielenkiintoa tutustua vietnamilaisiin, usko oli mennyt.

Nha Trangista matka jatkui Dalatin ja Mui Ne:n kautta Saigoniin (Ho Chi Minh City). Saavuimme Saigoniin bussilla ja tarkoitus oli siirtyä majapaikkaan taksilla, koska emme tienneet mihin päin kaupunkia bussi meidät jättää. Niinkuin aina, oli tälläkin kertaa bussin ympärillä sankka joukko hihasta nykijöitä odottamassa. Sama virsi soi jälleen: "Sir, how are you? Where are you from? Friend, where are you going? Taxi? Motorbike? I have got a good hotel for you. Good price, just for you." Otettiin rinkat ulos bussista ja hengähdettiin hetki. Sitten aloimme pälyillä taksia ja siinähän ei kauaa mennyt. Kysyimme taksikuskilta onko tällä mittaria? Vastaus: Tietysti on! Taksia silmäiltiin hetki. Kaikki näytti olevan niinkuin oikeassa taksissa, logot ja kaikki. Ei oltu istuttu kuin pieni hetki taksissa kun hinta näytöllä oli jo moninkertaistunut ja mittari pyöri kuin hedelmäpeli. Oli sanomattakin selvää, että mittari oli viritetty. Taksikuski jätti kadun varteen ja näytti pientä kujaa, jossa kertoi kyseisen hostellin sijaitsevan. Tähän ei kuulemma voinut ajaa autolla."Kiitettiin" kuskia nopeasta mittarista ja lähdettiin hostellia kohti. Perillä odotti kyllä hostelli, mutta ei se mihin me olimme menossa. Saatiin hostellin ohjeet oikeaan hostelliin, joka oli kävelymatkan päässä. Perillä tutkailimme hostellin ovessa olevaa ilmoitusta, jossa oli varoitus feikkitakseista kuvan kera. Loistavaa! Huoneessa tutkailimme hostellin antamaa karttaa, josta näkyi, että bussi jätti meidät 200m:n päähän oikeasta hostellista. Taas tunsimme itsemme hölmöiksi. Eikö vieläkään oltu mitään opittu?

Saigon vaikutti kaiken alkusähellyksen jälkeen mielenkiintoiselta kaupungilta. Historia on vahvasti esillä ja erityisesti Vietnamin sotaan liittyviä nähtävyyksiä on paljon. Yksi Vietnamin kiinnostavimmista kohteista oli War Remnants Museum. Näytillä oli useiden valokuvaajien kuvia sodan tapahtumista ja seurauksista. Saimme paljon tietoa sodan vaiheista ja vaikutuksista. Vaikka museossa on esillä vain Vietnamin näkökulma, on suurin osa kuvista ja tiedoista peräisin USA:n kuvaajien ja sotilaiden tietolähteistä. Uutena tietona meille tuli Agent Orange -nimisen kasvimyrkyn käytön laajuus ja vaikutukset. Tätä kemialliseksi aseeksi luokiteltua myrkkyä Yhdysvaltojen armeija käytti Vietnamin sodassa tuhoamaan metsät ja paljastamaan sissit. Myrkky sisälsi myös karsinogeenista dioksiinia, joka luonnollisesti vaikutti myös ihmisiin. Vielä 2000-luvulla Vietnamissa syntyy lapsia, joilla on vaikeita epämuodostumia ja kehityshäiriöitä. Lukuisia näitä näkyi myös katukuvassa. Yhdysvaltojen armeija sai metsät tuhotuksi, mutta samalla tehtiin peruuttomanta tuhoa luontoon, vesistöihin ja ihmisten sukupolviin. Vietnamin sodan karuimpia piirteitä oli valtava siviilien teurastus ja pommitus. Vietnamiin pudotettiin vuosina 1963-68 noin 8,6 tonnia pommeja neliökilometriä kohti eli noin 150 kiloa jokaista miestä, naista ja lasta kohti. Pommeja pudotettiin yhteensä 7 miljoonaa tonnia. N. 2,6 miljoonaa vietnamilaista kuoli. Tämän päivän uutisia ja Syyrian tilannetta lukiessa on pöyristyttävää ajatella, kuinka kaksinaismoralismin kantaisä ja kemiallisten aseiden suurlähettiläs U.S.A on huolissaan siviilien turvallisuudesta.

Saigonista käsin vierailimme myös Cu Chi tunneleilla. Vietkong-sissit käyttivät tunneleita taistelun aikana piilopaikkoina, huolto- ja viestintäreitteinä, sairaaloina, ruoan ja aseiden välivarastoina sekä sissien majoitustiloina. Tunneleita on myös muualla Vietnamissa. Tunneleihin oli mahdollista päästä myös sisälle kävelemaan haluamansa matkan. Olli kävi tutustumassa tunneleiden syövereihin ahtaanpaikan kammoisen Satun jäädessä maanpinnalle odottamaan. Olli totesi: "ei käy kateeksi niitä ihmisiä, jotka siellä ovat joutuneet pitkiäkin aikoja viettämään". Oppaan mukaan tunnelit voivat olla jopa 200km pitkiä ja ahtaimmissa kohdissa joutuu etenemään ryömimällä. Opas antoi myös paljon tietoa Vietnamin sodan historiasta.

Kaiken turismin keskellä oikeaa Vietnamia on melko vaikea löytää. Meitä ilahdutti liikkumisen helppous, hyvä ruoka ja monet historian nähtävyydet. Vietnamilaiset puhuvat yleensä hyvää englantia, mikä helpottaa matkustamista. Vietnamilaisten sanotaan olevan hymyileväisiä ja iloisia. Sitä he ovatkin, mutta meidän henkilökohtaisen kokemuksen mukaan ei hymyä ilman dollarin kuvaa silmissä. Länsimaalaisina matkailijoina koimme olevamme lähinnä raha-automaatteja. Toki Vietnam on edelleen hyvin köyhä maa ja on täysin ymmärrettävää, että turisteilta pyydetään korkeampia hintoja kuin paikallisilta. Mutta toistuva rahan huijaus tai sen yritys sekä rahan pyytäminen asiasta kuin asiasta, vaikutti väistämättä suhtautumiseen paikallisia kohtaan.

Lentoa Australiaan siirrettiin kuukaudella eteenpäin eli lokakuun puoleen väliin. Aasian turnee alkaa olla loppusuoralla. Nyt Kambodzassa ja vuorossa uudet seikkailut.