Windy City-tuulinen kaupunki

Saavuttin Chicagoon eilen aamupäivällä paikallista aikaa kello 10.30. Metrolla pääsi taas ketävästi keskustaan. Metrosta noustuamme huomasimme harmiksemme että vettä satoi kaatamalla. Pysähdyttiin katoksen alle katsomaan karttaa ja hotelli löytyi erään paikallisen avustuksella nopeasti. Huone ei tietenkään ollut valmis siihen aikaan päivästä, mutta jäätiin aulaan istuskelemaan ja kuivattelemaan vaatteita tietokoneen ääressä. Parin tunnin päästä ystävällinen hotellivirkailija järjesti meille huoneen vaikka check-in alkoi vasta neljältä. Saatiin huippu hyvä iso kulmahuone, viidennestätoista kerroksesta jossa oli näköala kahteen suuntaan. Ehkä neiti hotellivirkailijaa säälitti kaksi kastunutta reppumatkailijaa ja hän päätti antaa meille vähän luksusta.

Käytiin vuorotellen kuumassa kylvyssä ja alettiin valmistautumaan illalliseen. Illalliseen joka oli ainoa syy Chicagoon tulemiseen. Pöytä oli varattu joulukuun alussa. Illallis paikka oli ravintola Alinea, maailman 7.paras -ja kolmen michelin tähden paikka. Ykköset päälle ja menoksi. Vettä satoi edelleen joten jouduttiin turvautumaan taksiin vaikka metrollakin olisi päässyt aika lähelle.

Paikka oli aika mitättömällä alueella, eikä sisään käynti mitenkään erottunut katukuvasta. Katunumeron perusteella ovi kuitenkin löytyi ja ovimiehet avasivat meille oven. Ovista avautui kirkkaan punaiseksi valaistu "disco" käytävä. Käytävän päässä meitä odotti lämmin vastaanotto monen ihmisen voimin. Ovelta oli näkymä keittiöön, jossa oli nopealle vilkaisulla reilu kymmen kokkia naputtamassa, suurin osa lapsenkasvoisia finninaamoja eli harkkareita joten oletin että ainakin toinen kymmenikkö lisää kuului tämän illan miehistöön. Takkeja riisuessamme keittiösta kuului kaikkien kokkien voimin "TWO", joku oli jo välittänyt tiedon saapumisestamme kettiöön.

Meidät saatettiin pöytään ja kyseltiin juomapolitiikkaa. Ruokalistoja ei ollut vaan tarjolla oli vain menu jossa oli 21 makua, osa suupaloja, osa isompia annoksia. Valittiin kevyempi juomapaketti eli vain pienet kaadot viiniä per ruoka. Ilta alkoi, niin kuin aina tämän tasoisissa paikoissa, pienillä keittiön tervehdyksillä. Ne aiheuttivat meissä kummastusta, "ei nää nyt hirvee hyviä ole". Ehkä niiden tarkoitus oli puhdistaa suuta ja avata makuaistia tulevalle. Toinen annos oli jo parempi ja kolmas jo sika hyvä, vaikka olikin vaan yksi iso katkarapu valtavalla lautasella. Suurin osa annoksista oli aivan saatanan hyviä, mutta joukkoon mahtui muutama aivan ihmeellinen juttu. Ehdottomina huippuina itse pöydässä täytetty kääritty pasta tortilla/rulla ja suoraan pöydälle tehty suklaa-mustikka jälkiruoka jonka itse Grant Achatz teki meille. Siitä on videokin mutta en ainakaan vielä onnistunut lataamaan sitä tänne. En nyt ala kertomaan jokaisesta annoksesta erikseen sen enempää, voitte katsoa kuvia valokuva albumista ja ihmetellä sieltä. Illallinen menee mun rankingissa helposti top viiteen aivan kärkeen se ei kuitenkaan yllä. Edelleen on kaksi ylitse muiden. Mun parhaat illalliset top5:

1. Noma ** 2008

2. Bon lloc * 2005

3. Alinea *** 2011

4. Chez Dominique ** 2005

5. La Pergola *** 2007

Tänään on ollu pitkästä aikaa lepopäivä. Nukuttiin tai lähinnä mä nukuin pitkään ja vasta kahden maissa päästiin ulos hotellihuoneesta ja mentiin syömään pastaa. Hyvä päivä lepopäivälle siinäkin mielessä että tänään tuli lunta vaaka-suorassa ja osa lämpimistä vaatteista jätettiin New Yorkiin. Mennään siis NY.n kautta kotiin ens kuussa ja kevennettiin reppuja rantaloma kohteita varten. Nyt aika on alkaa nukkumaan, jos huomenna jaksais käydä kattelee vähän Chicagoa.

Heikki

Windy City-den blåsiga staden!

Vi anlände till Chicago igår på förmiddagen vid 10.30 lokal tid. Vi kom bra till centrum med metron, men när vi kom upp från plattformen märkte vi att det ösregnar. Vi stannade under ett tak för att kolla på kartan, och med hjälp av den och en man hittade vi snabbt och enkelt till hotellet. Rummet var såklart inte färdigt än, så vi satt i lobbyn och väntade ett par timmar. Tiden gick snabbt när man hade egen dator. Vid två tiden kom en trevlig reseptionist som hade fixat ett rum åt oss fastän check-in var kl 16. Vi fick ett super bra rum på 15 våningen, med fönster åt två olika håll. Troligen tyckte reseptionist tjejen synd om oss för vi var så våta av allt regn och hon ville ge lite lyx åt oss.

Vi badade och förberedde oss för middagen. Middagen var den ända orsaken för att vi kom till Chicago. Bordet till restaurangen var bokad redan i December. Restaurangen var Alinea, världens sjunde bästa och tre michelin stjärnig. När vi äntligen var klara vinkade vi taxin från gatan och åkte iväg. Man skulle ha kommit rätt nära Alinea med metron men för att det fortfarande regna så beslöt vi oss för taxin.

Restaurangen låg på lite konstigt ställe, från gatan var det ganska svårt att se ingången. Men när vi hittade rätt var det två dörrmän som hjälpte in oss. Genom dörrarna öppnades en gång med röd "disco" belysning. Vid ändan av gången väntade ett antal servitörer/hovmästare på oss för att ta av oss kapporna och för att hälsa oss välkomna. Medan vi hängde av oss så såg vi in till köket var över tio kockar höll på med allting. Största delen av dem var unga och säkert praktikanter, så troligen fanns det lika många riktiga kockar också. Vi hörde alla ropa "TWO", så nån hade redan berättat för köket att vi hade kommit in till huset.

När vi satte oss fick vi välja drycker till maten. Inga menyer fick man utan alla åt en 21 smakers meny, några större rätter och några lite mindre. Vi valde ett lite mindre vinpaket, ett mindre vinglas till alla rätter. Kvällen började såklart med amuse bouche. Vi båda tänkte och tyckte lika "det här var inte så gott". Men troligen var tanken med dessa små amuse att rensa munnen med alla gamla smaker och göra munnen klar för allt kommande. Andra rätten var godare och tredje rätten var grym. Största delen av rätterna var satans goda, men det rymdes några konstiga rätter också med. Dom två bästa rätterna var nog pastatortillan som man själv "byggde" vid bordet och choklad-blåbärs desserten som Grant Achatz själv gjorde åt oss på bordet. Man åt alltså desserten från bordet. Ni får kolla på bilderna här och fråga om det är nåt ni vill veta, ja kommer inte att förklara alla rätter skillt. Middagen hamnar nog lätt på min top 5 ranking, men tillsvidare är det två stora namn som håller första platserna:

1. Noma ** 2008

2. Bon lloc * 2005

3. Alinea *** 2011

4. Chez Dominique ** 2005

5. La Pergola *** 2007

Idag (21.2) har vi haft en vilodag. Vi sov länge och först vid två på eftermiddagen gick vi ut. Det var toppen väder för vilodag för det mesta av vinterkläderna lämnades i New York och här är det kallt och lite snöigt. Men vi är ju här bara ett par dagar och sen blir det sol och värme. Nu skall vi sova igen och imorgon blir det lite mera sighseeing på stan.

Heikki