30.Päivä

Kaikki mikä on halpaa, ei ole hyvää. 3 dollarin punkku= järjetön kapula.

Blogin kirjoituskin uhkaa vaihtuu tyyliltään gonzokirjallisuudeksi. Rodeo oli kaihertanut mielessä ja Williamsin kylä tarjosi mahdollisuuden tähän.

ProRodeo on periamerikkalaista huvia. Taas raikasi amerikan kansallishymnit ja armotonta isänmaallista paatosta. Toinen toistaan enemmän cobwoyta muistuttavia isäntiä paikalla. Erillaisia stetsoneja löytyi joka lähtöön, valkoisia mustia, nahkaisia, perinteisiä, tytöille värikkäitä, kuviointien myötä personisoituja ilmestyksiä. Itse rodeo oli kyllä roheeta katseltavaa, aivan kreisiä venkoilua vauhkojen hevosten selässä. Suuri osa cowboysta tippui heti alkuun pahan näköisesti selästä, mutta muutama sankari vääntelehti loppuun asti mukana. Kaiken kaikkiaan show oli messevää vasikoiden lassoamista, cowgirlien showta, raikuli pellen showta myöten.

Matkamme jatkui illaksi Grand Canyonille. Matkalla luonto vaihtui taas ylängöjen myötä havumetsämäiseksi, hieman ehkä Suomenkin metsiä muistuttavaksi. Tosin humus oli erillaista ja aurinkohan tosiaan paistaa täällä aivan erikulmasta.

Grand Canyon on kokemuksena mykistyttävä eikä paljon selittelyjä kaipaa. Mittaskaala avautuu kielekkeeltä niin isona ja majesteettisena että silmä ei vain tajua näkemäänsä ja näkemäänsä pitää prosessoida kieleke kielekkeeltä. Laaksoon katsottaessa silmä fokusoi yhä uudestaan ja uudestaan alemmampana oleville tasoille. Kaukana olevat kanjonit ja seinämät näyttivät 2 -ulotteiselta taululta. Aivot eivät vaan enää tienneet mitä näkivät.

Yövyimme Tusyanissa melko hintavassa hotellissa.

-LT

Mun kaksi senttiä rodeosta on se, että aika sinänsä viihdyttävää katottavaa. Toisaalta se on niin älytöntä normaalilla moraalilla varustetulle ihmiselle, koska kun näkee vasikan täydessä juoksuvauhdissa lassottavan kaulasta ja sen pysähtyvän kuin seinään, niin aika outo fiilis tulee.

- Jukka