Torstai 30.10, Perjantai 31.10, Lauantai 1.11, Sunnuntai 2.11, Maanantai 3.11

No niin aloitetaan perjantaista...ette ehkä usko tätä juttua, mutta minulla on aikaa kirjoitella, kun Herra on TÖISSÄ!!! Todellakin, kuukauden hän jaksoi lomailla ja nyt sitten piti löytää työpaikka. Pitkä tarina lyhyesti- Herra on hotellinjohtajana meidän Gusest Housessa. Ja samantien pitkässä päivässä, ettei totuus unohtuisi. Työpäivä alkoi 06.30 ja päättyy noin 23.00, kun portit laitellaan kiinni ja lukitaan asukkaat sisäpuolelle. Ainakin yksi uusi asiakas on buukattu sisälle ja oli japanilaisella turistilla hauskaa kun Jussi kertoili itse olevansa vain asukaanatäällä, mutta antaneensa oikealle pomolle vapaapäivän. Palkka ei nyt päätä huimaa, mutta eipä se olekaan pääasia. Ansioluetteloon voi varmaan lisätä "päivän hotellinjohtajana". Kaikkea sitä pitää kokeilla, ennenkuin täyttää 40- siis huomenna.

Kaupungin sijainti kahden vuorijonon välissä on tuottanut runsaasti sateita jaaasialaistyyppisiä 10 minuutin myrskyjä, jotka nousevat yhtä nopeasti kun katoavatkin. Meille sattuikin oikein monta sadekuuroa Wat Phou- rauniovierailun aikana. 10 km pyöräily sujui menomatkan kommelluksitta. Sitten kiipesimme katsastamaan temppeirauniot ja voinemme ruksata taas yhden kohteen UNESCON maailmanperintölistalta nähdyksi. Oletettavasti enemmän on nähtävää Angor Watissa, joten pienestä alkulämmittelystä tämä reissu kävi. Litimärkinä poljimme takaisin ja kappas, takakumi puhkesi ja loppumatka sitten talutettiin fillaria!

Kaupungissa on ehkä noin 1000 asukasta ja olemme täällä oleilleet jo useamman päivän, joten en nyt lähtisi väittämään koko kaupungin tietävän Herran merkkipäivästä, mutta aika monelle silmää tekevälle on asiasta tullut mainittua. Olimme varanneet juhlapäiväksi pöydän paikallisen mittapuun mukaan hienosta ravintolasta ja johtaja kävi jopa Paksessa asti etsimässä meille kuohuviiniä, mutta eipä löytynyt. Yksi pullo olisi tarjolla läheisessä kyläkaupassa, mutta näyttää siltä että pullo on ollut hyllyssä 30 asteen helteessä vuosituhannen alusta, joten olemme mielummin ilman.

Ruokailimme hartaasti ja nautiskellen, jumalaista sinihomejuustoa, jota oli noinpeukalon kynnenkokoinen pala pihvin päällä, mutta ah niin hyvää!Brittiystävämme, johon olimme muutama ilta sitten tutustuneet oli ostanut Herralle lahjaksi pullollisen konjakkia ja nyt hänellä on mopo-etsintäpartio kaupungin pääkadulla (ainoalla kadulla). Hän oli kerennyt etsiä jo kaikki mahdolliset paikat läpi ja vihdoin bongasi meidät "hienostoravintolan" yläkerran parvekkeelta. Lähdimme siis yhdessä nauttimaan digestiivejä Mekongin rannalle.

Iltamme keskeytyi hiukan ennen 22.00 alkaneeseen ukkosmyrskyyn, joka katkaisi sähköt kaupungista ja seuraavaan iltaan 15.00 asti olimme ilman sähköjä. Hieman ehkä harmitti, ei niinkään illan aikainen loppuminen kuin se, että skottiperhe mac-repo oli päättänyt investoida asumuksessaan ilmastointiin ja lämpöiseen suihkuun ja nyt oli "Force Major" puuttunut peliin ja syntymäpäivän kunniaksievännyt moiset ylellisyydet. Koska tekniikka on niin ihmeellistä, niin vietimme loppuillan nauttien toisesta syntymäpäivälahjasta. Kolmen tunnin Kummeli- koosteesta, josta loppu jäi näkemättä tietokoneen akun sipattua.

Positiivista sentään on, että meillä ei tulvi, niinkuin naapurimaissa, vaikka vettä on tullut todella runsaasti viimeisen viikon. Huomenna suuntaamme kohti Paksea ja keskiviikkona klo 08.25 lähtee lento Siam Reapiin, joten seuraavat kuulumiset Kambodiasta.

Ja vielä lopuksi ensimmäisen kuukauden yhteenvetoa pelitulokset- allekirjoittanut kotijoukkueena: Monopoli; 2-1, Afrikan tähti; tasan, Uuno; 2677- 2890, Huutopussi; 40 095- 38 845, Vikatikki; pahasti tappiolla. Turnaukset kestävät koko vuoden, joten muutama tuhat pistettä tässä vaiheessa ei juurikaan ole hälyyttävän suuri ero.