HeLLOU!

Tai pikemminkin taman paivan kohdalta Ou Hell...

Aamu alkoi hivenen epainhimillisella heratyksella kello 4.30, but little did I know what was to come. En tosiaan tiennyt, etta F1 Malesian GP ajetaan tana viikonloppuna tai etta mina olen siina kyydissa. Kenellekaan en pahaa toivo, mutta jos nyt tuolta meidan minibussikuskilta puhkeaisi autosta rengas joka viikko seuraavan vuoden ajan, niin ei paljon haittaisi! Menematta yksityiskohtiin, 5 tunnin kuolemanpelon jalkeen saavuimme Kuala Besutiin.

Seuraava matkapatka oli vaihteeksi mukava ja karisti pahimmat kyyneleet ja raivot mennen tullen. Paryytimme speed boatilla tanne Perhentianin saarille halleluliah baba mita kyytia! Tuuli teki parstalle kasvojenkohotuksen ja merituuli maistui huulilla. 20 minuutin tuuletuksen jalkeen saavuimme paratiisisaaren laituriin.

Hanna ja Vilma otti meidat vastaan ja opasti majoitukselle. No, paratiisin majoitus on sitten myos raamatunaikaista tyylia. Pieni mokkihokkero, mika ilmastointi..? Mika lavuaari..? Ikkunoissa pienet luukut, joita ei voi pitaa auki vierailevien ihmisten tai elainten takia, suihkussa on vain kylma-funktio ja sahkoa (eli valoa pimeyteen) tarjolla vain 19-07.

Myos luonto on taalla hakellyttavan lahella hamahakkeineen, kotigekkoineen ja ohi lontystavine (lahes Johnsonin Elinan pituisine) varaaneineen. Ja hei jou! Uidessani kalojen ja korallien keskella alkoi vierelta kuulua bom-bo-bo-bom.. beatboxaava pallokala!! Okei, no pallokala ainakin :)

Todellinen Survivor Perhentians siis!! Taalla nautiskelemme reilun viikon verran, jonka jalkeen paluu sivilisaation pariin mantereelle.

Voitteko kuvitella, etta huomenna ainoat tehtavat asiat on uiminen, syominen ja pyykinpesu! Niin, ja sen pyykinkin siis pesee joku muu :)

Pirita ja kotigekot kuittaa :)