Hei.
Nyt ollaankin etela-saarta kierretty se mita kerettiin ja bussissa on tullut istuttua aikalailla. Aika nopeella tahdilla siis kierettiin, mutta paljon on kuitenkin tullut nahtya. Kierettiin siis Chrischurch, Kaikoura, Nelson, Greymouth, Franz Josef, Queenstown, Dunedin, Lake Tekapo sitten takaisin Kaikouraan, josta jatkettiin matkaa tanne,Wellingtoniin. Ostettiin Christchurchista sellanen bussi-passi Magic-discoverylta. Niilla oli tarjous jossa luvattiin molemmat saaret yhden hinnalla, laskeskeltiin etta halvemmaksihan tuo tulee ja viela kun ei ole ihan hirveesti aikaa niin paasee napparammasti ajoissa ympari. Tuo bussi-passi on ihan ok, mutten kuitenkaan ehka ottais tollasta jos olisi aikaa ja enemman rahaa jaljella. Bussissa ollaan kuitenkin tutustuttu paljon uusiin ihmisiin ja muutaman kanssa matkustettu kaikki paikat samalla tahdilla koko ajan niin tulee aika paljon vietettya niiden kanssa aikaa. Ollaankin porukalla tehty vaikka mita ja monesti iltaisin kerannytaan kokoon ja tehdaan jotain hauskaa yhdessa. Bussi starttaa yleensa aina aika aikaisin aamulla paitsi muutama paiva sitten meidan bussi ei suostunut aamulla starttaamaan niin jouduttiin monta tuntia venailemaan kuljetusta. Matkalla kestaa aina sen takia kauemmin kun bussi pysahtyy aika ajoin johonkin katsomaan joitain nahtavyyksia/pikkukylia ja perilla ollaankin monesti vasta iltapaivalla. Aika nopeeseen tahtiin ollaan siis kierretty ja muutamassa paikassa oikeastaan vaan nukuttiin yon yli eika tullut muuta nahtya kuin hostellin seinat. Yks hienoimpia vali-stoppeja on ollut kylla ehdottomasti vesiputous joka kuhisee vauva-hylkeita joiden aidit on ne sinne jattanyt paivaksi leikkimaan. Ne on tosi sulosia ja uteliaita, aivan melkein syliin puskevat. Taalla on tosi hienot maisemat ja ei malttais bussisakaan nukkua ollenkaan. En ole kylla koskaan nahnyt mitaan vastaavaa. Turkooseja jarvia, etelaiset-alpit, koskia seka hienoja vesiputouksia ja paljon paljon muuta. Suosittelen kovasti kaikille. Joka paikassa missa on pysahdytty on ollut paljon tehtavaa ja nahtavaa. Suurin osa aktiviteeteista tietenkin maksaa hunajaa mutta myos ilmasta kivaa melkein joka paikasta loytyy. Me ei olla jostain kumman syysta tehty ihan hirveesti mitaan maksullisia aktiviteetteja, kun reissun edetessa rahatilanne luonnollisesti hupenee.

Christchurchista siis mentiin Kaikouraan ja oltiin siella pari yota. Kaytiin vahan patikoimassa ja ihastelemassa maisemia ja hylkeita. Kaikoura oli tosi pieni paikka mutta onneksi hostellissa oli sauna niin tuli joka ilta istuttua monta tuntia saunassa. Kaikourasta sitten ajettiin Nelsoniin yhdeksi yoksi ja sen jalkeen Greymouthiin. Greymouthissa kaytiin bussiporukalla tutustumassa Monteithsiin olut-panimoon, johon luonnon lakien mukaan kuulu paljon ilmaisia naytteita. Sokerina pohjalla saatiin viela ravintola-illalinen pubissa/ravintolassa ja mellevat tarjoukset hana-oluista. Tais menna ravintolassa aamun pikkutunneilla asti ja kuitenkin taas aikaisin piti jatkaa matkaa. Mentiin Franz Josefiin missa ihasteltiin claciereita minka suomenkielista nimea en tieda mutta hienolta naytti. Vahan vaikea selittaa, mutta oikeastaan niinkuin sellainen sola joka oli taynna lunta/jaata onkaloita ym. Illalla pimean turvin sitten viela patikoitiin metsaan kattelemaan kiiltomatoja, erikoista. Aamun valjetessa taas istuttiin bussiin ja kohta oltiinkin jo Queenstownissa. Oltiin tassa vaiheessa vahan vasyneita kun joka aamu piti aikaisin herata bussiin niin paatettiin pysahtya sinne sitten vahan kauemmaksi aikaa ja, koska siella on muutenkin tosi paljon tekemista.

Queenstown on Uuden-Seelannin ykkospaikka, jossa extreme aktiviteetit pistavat kovimmankin hurjapaan puntit tutisemaan. Tuli itsekkin hypattya benji, 134 metrin korkeudesta 8-9s vapaapudotusta kanjoniin. Mulla on siitta videokin ja meinaan ladata sen tanne kun vain joskus kerkias. On niin paljo naita kiireita xD. Oltiin siis Queenstownissa nelja paivaa ja oli tosi mukavaa. Kaytiin muutamana iltana porukalla ulkona ja tuli syotya myos maailman parhaaksi kehutut fergburgerit.Yhtena paivana kaytiin myos Milford Soundissa. Sita on kehuttu yhdeksi maailman kauneimmista paikoista ja ei voi vaittaa vastaa. Ehottomasti yks hienoimpia paikkoja koko reissulla. Sita ei voi edes selittaa, pistakaa googlen kuvahakuun Milford Sound, muttei niistakaan voi viela kasittaa minkalaista siella oikeasti on. Yks niita paikkoja mita elokuvissa nakee ja toteaa etta tuo on kylla tehty tietokoneella. Ajettiin siella ympariinsa laivalla, siella on satoja vesiputouksia kokonaisia sateenkaaria, delffiineja, hylkeita ym ymy ym. Paratiisi maan paalla.

Queenstownista jatkettiin Dunediniin ja sielta sitten Lake Tekapoon. Dunedin on Uuden-Seelannin suurin opiskelija kaupunki ja kierreltiin siella yks iltapaiva ja aamulla siis sinne Lake Tekapoon. Siella maisemat on mahtavia ja tahtitaivas illalla todella kaunis. Jouduttiin sitten Lake Tekapon jalkeen uudestaan Kaikouraan ja sen kautta sitten tanne Wellingtoniin. Wellington tuntuu todella suurelta noiden monien pikkukylien jalkeen. Ollaan taalla nyt siis nelja yota ja toissapaivana kaytiin Seelannin kansallismuseossa- Te Papassa. Se oli tays paiva ja meilla meni siella kierrellessa ainakin viisi tuntia. Emma oli jo ekan tunnin jalkeen valmis lahtemaan. Museo oli tosi hyva ja mielenkiintoinen. Siistein juttu oli varmaan jattilaismustekala joka oli antarktiksen syvyyksista tarttunut kalastajien koukkuun. Pituutta elikolla oli kolmisen metria ja kehuivat silmien olleen jalkapallon kokoiset. En haluais tormata siihen vesselliin paivauinneilla. Eilen kaytiin kiertelemassa kaupunkia ja tanaan kaytiin katselemassa Taru Sormusten Herrasta maisemia.

Meille kavi viime yona ihan ihme juttu. Nukutaan omassa hotellihuoneessa talla hetkella ja herattiin keskella yota kun joku kolisteli huoneen nurkissa. Emma heras ensin ja oli niin unenpopperossa ettei edes tajunnu oliko se kummitus vai mika. Itse herasin ja saikahdin tietenkin kun joku hahmo pyori huoneessa. Ponkasin sangysta nyrkit pystyssa ylos ja se joku pinkasi huoneesta kiljuen ulos. Hetken aikaa annettiin hengityksen tasaantua ja mietittiin mita ihmetta oikein tapahtui. Emma oli ihan varma etta se oli kummitus kun on muutenkin aika vanha karmiva hotelli. Heitin housut jalkaan ja lahdin ehtimaan kaveria hotellin kaytavilta. Kiersin ja kiersin eika kaveria loytynyt mistaan. Just ku olin menossa takaisin nukkumaan niin joku kolisteli palo-oven takana. Avasin oven ja siella se meidan huoneen kummitus oli. Sellanen humalainen nainen joka oli varmaan vahingossa jostain syysta jollakin ihmeen kaupalla paassy meidan huoneeseen. Talutin sen sinne respaan ja saatiin hairiosta ilmaiset aamiaiset hotellin ravintolassa tana aamuna. Varmaan tytto itekkin saikahti yhta paljon ku mekin kun ajatteleppa omalle kohdalles kun luulet menevas omaan sankyyn ja sielta pomppaakin joku karjuen ylos. Kylla sita kaikenlaista...

Ei oikein kereta tata pohjois-saarta kierrella kovin hyvin koska viikon paasta PITAA jo lahtea Fijin aurinkoon hoitelemaan rusketusta kuntoon. Kuinka kamalaa.

-M&E-