Hello!

Taalta taas kirjoitellaan Balilta ja taas Kutalta. Pidetaan tata vahan niinku tukikohtana Balin valloitukselle koska minnekkaan ei liian pitka matka ole. Taidettiin viimeksi kirjoitella sen Road Tripin jalkeen ja nyt ollaan saatu kuviakin sielta lisattya. Hengailtiin viime kirjoituksen jalkeen pari paivaa taalla Kutalla ja vuokrattiin skode ja tempastiin tonne Denpasariin. Viime viikko sitten menikin tuolla Gilien saarilla ja oli melko paratiisisaaria kylla.

Lahdettiin Balilta 3 pva speedboatilla Gileille ja perilla oltiinkin vaivattomasti neljan tunnin matkustamisen jalkeen. Saavuttiin Gili Trawanganille joka kolmesta saaresta suurin ja kauimmaisena Lombokista. Lahettin tavanomaisesti metsastamaan majapaikkaa ja poikettiin rantakadulta saaren sisuksiin ku ajateltiin etta sielta vois loytya jotain halvempaa yopaikkaa. Tormattiin yhteen paikalliseen ja rahahuoliensa vuoksi lupas majottaa meidat takapihallansa olevaan vierasmajaan. Maksettiin Ketututille talle paikalliselle naiselle 90 000 rupiaa (n. 7e) yosta. Hintaan kuulu myos aamupala, lounas, paivallinen, vedet ja muuta naposteltavaa, etta ei paskempi diili ollenkaan. Saastettiin ihan sikana rahaa ku Trawanganilla kaikki oli vahan kallimpaa. Ketututin koti oli varmaankin maaseutua koska pihalla kayskenteli lehmia, vuohia, kanoja, kukkoja ja kissoja vapaana. Meidan terassilta aukeni nakyma kookospahkina farmille ja siella kylla ihmismieli lepasi. Oltiin siella kolme yota ja ei saarella oikein mitaan tekemista ollut, oltiin rannalla ja loikoiltiin. Saatiin kylla ekaa kertaa ihan oikeata paikallista ruokaa ja kerran meinas menna vahan sormi suuhun ku kalanpaita piti ruveta lusikoimaan. Siitakin selvittiin ja itseasiassa siellakin on ihan syotavaa ku etsii oikeasta paikasta.

Lainattiin Ketututille rahaa ja niinku vahan arveltiinkin ei se pystynyt takaisin maksamaan. Nooo ei hataa, Miika tasta hyvasta lunasti sen surffilaudan ja nyt meilla sitten onkin yks semmonen kannossa. Ajateltiin myyda se taalla Balilla tai sitten vaihtaa vahan isompaan ku tuo 6.3 lauta on Miikalle viela vahan liian pieni :D Tais Ketututki huokasta ku ei rahaa loytyny etta halvalla meni mutta menkoot. Saatiin viela hyvia muistoja ku Ketutut oli puuseppa ja teki meille matkamuistoja. Oli tosi mukavaa ja ne vaatikin meita tulemaan takasin ja olis varmaan antanu meidan olla siella vaikka ilmatteeksi.

Matka kuitenkin jatku ja alunperin oli tarkoitus menna Gili Menolle, mutta satamassa muutettiin suunnitelmia ja lahettiinkin Gili Airille, joka on saarista lahimpana Lombokkia. Veneessa Airille ruvettiin juttelemaan paikallisen surffarin kanssa ja se opasti meidat airilla halpaan ja hyvaan yosijaan. Gilin saaret on tosi pienia, ja siella kulkuvalineena on pelkastaa pyora tai hevoskarryt. Kaveltiinkin Gili Air ympari sellasessa puolessatoista tunnissa. Saarilla liion mitaan kummempaa tekemista ole kuin relaxoituminen tai sukeltaminensnorklaaminen. Gili Airilla tunnelma oli kylla aika koukuttava ja tavattiinkin yks Hollantilainen kaveri jonka oli alkuperaisen suunnitelman mukaan tarkoitus olla saarella muutama paiva, mutta kuusi viikkoa olikin mennyt jo kuin siivilla. Meidankin olisi tehnyt kylla mieli jaada saarelle vain lorvimaan. Tavattiin rantaravintolassa Englantilainen pariskunta ja lahettiin niiden kanssa snorklausreissulle. Nahtiin hienoja koralleja ja vaikka kuinka monta kilpikonnaa. Oli hienoo ja hieman otti kaaliin ku ei sattuneesta syysta sita "vesitiivista" kameraa enaan mukana ollut. Kaytiin samalla reissulla Gili Menolla ja paratiisisaarelta sekin vaikutti.

Gili Airilla illat vierahti aina samassa ravintolassa, jossa ruoan paalle paikan tyontekijoiden kanssa pelattiin noppapeli jazzia yomyohaan saakka. Kulttuurishokkia pukkas, kun tyontekijat kertoivat tekevansa ymparipyoreita tyopaivia viikon jokaisena paivana. Osa jopa nukku siella, koska niiden koti ja perhe oli lombokissa. Parin viikon valein ne kay kotona ja vie perheelle rahaa ruokaan.

Kaikki hyva loppuu aikanaan ja niin meidankin aikamme Gilien Saarilla. Saastettiin vahan rahaa ja otettiin sitten Fast Boatin sijaan lautta. Ei olis kannattanut. Neljan tunnin sijaan matka kesti sellanen sievoset 12 tuntia ja perille paastyamme oltiinkin ihan naatteja. Haettiin vahan Makkariruokaa, katottiin leffa ja nukuttiin sikeasti kuin tukit.

Tanaan vietiin lauta ekan kerran vesille tossa Kuta Beachilla ja parin tunnin aikana Miikalla ei menny muutaku hermot sen pikkusen laudan kanssa. Hyva juttu on ainakin se etta voidaan vaihtaa se isompaan ku tassa keretaan. Ostettiin tanaan puoliksi sellanen puu uunissa tehty pizza ja oli aivan torkeen hyvaa. Vahan koti-ikavaa pukkaa kun on joulukin jo ovella. Ei tunnu joululta kun ei ole lunta. Viela olis tassa 14 paivaa aikaa miettia, etta mistahan sita sais jouluruokaa jouluaattona. Ees palasen kun kunnon ruisleipaa sais....

-M&E-