Viimeiset pakkaukset ja alppimajan testikäyttö

Aamu alkoi tuttuun tyyliin teetä litkien ja munakasta syöden Motörheadin Kill By Deathin säestäessä "vuorikiipeilijöiden" mattoa. Lemmyn whiskyn polttama raakunta sopi hyvin tunnelmaan ja saimme sopivan annoksen kauan kaipaamaamme addua vereen. Välillä toimen poikia alkaa väsyttämään tämä piplian venyttelyyn rinnastettava odottelu ja tässä vaiheessa ei vielä kukaan halua kutsua Kapteeni Morgania apuun. Adrenaliinin virratessa suonissamme ryhdyimme päivän talkoisiin, telttojen ja keittimien virittelyyn ja noin 3h urakan jälkeen homma oli valmis. Lopun päivää patsastelimme välillä pihalla, kiersimme ympäri leiriä ja luimme ruudinkäryisiä kirjoja.

Eilen saimme ensimmäisen kosketuksen suomalaisen naisen aina niin raikkaaseen olemukseen tavatessamme Carinan matkalla kohti omaa perusleiriään. Vaihdoimme muutaman sanan daamin kanssa ja päästimme hänet kotiutumaan omaan leiriinsä. Myös tänään päivitimme muita suomalaisia leiristä, kuitenkaan tapaamatta ainuttakaan sielua. Matkalla leiriin (tai jossain kivenkolossa jemmassa) on Valanne ja hänen kiipeilykaverinsa, Anne-Mari sekä Ascensionin sepät. Suomalaismiehitys on siis verrattain vahva tämän kevään kipuilussa kohti Lhotsea ja Everestiä. Illan tullen meidän messitelttamme lämmityksestä huolehtii Mount-merkkinen nestekaasulla toimiva 40cm x 65cm kokoinen lämmitin. Ropatessamme muutama päivä sitten laitteen kuntoon huomasimme sen olevan Ranskalaista alkuperää. Lämmitin pitää sisäilman täydellä höökillä helposti 25C lämpöisenä vaikka ulkoilma putoaa nopeasti auringon laskiessa miinusmerkkisiin lukemiin. Olemme muutamana iltana ihmetelleet takaraivossa jatkuvasti tuntuvaa juilintaa ja tänään teimme merkittävän lääketieteellisen kokeen, jotta saisimme vahvistuksen sisäilman laadusta. Mittaamme aamuin illoin happisaturaatiomme tarkastaaksemme aklimatisaatiomme tason. Tällä hetkelle jokaisen kaverin lukemat näyttävän n 90% eli olemme verrattain tikissä. Poltettuamme tunnin verran illasta ranskan poikain insinöörityön taidonnäytettä laitoimme mittarin joka kaverin sormeen ja saimme aikaiseksi rämäkät naurut mobiilista kaasukammiostamme. Happisaturaatiot olivat laskeneet jokaisella kaverilla 70-76% lukemiin. Poimunnopeudella laadimme ohjesaannon lämmittimen käytöstä ja toteutimme suunnitelmamme välittömästi - nykyisin lämmitintä pidetään päällä vain kaikkien luukkujen ollessa lähes kokonaan auki. Tulimme melko pian myös yhteisymmärrykseen siitä, että ranskan poikien kannattaa keskittyä vain vellien ja viinien tekoon ja antaa kaikki teknistä osaamista vaativa puuhastelu itäisten naapuriensa haltuun… siitäkin huolimatta että Tomi ajaa Citroenilla.

Täällä kaikki hyvin ja ruoka on maittavaa.