Juhannus meni Hervey Bayssä, jossa oltiin kolmen yön verran. Koko reissu alkoi sekaannuksella, kun meidät unohdettiin poimia bussilta. "Ei kukaan kertonut." No, näitä sattuu (: minä vaan rentouduin, kävin lenkillä ja maksimoin rusketusta kirjan kanssa ulkona. Viikonloppuna grillattiin, kuten nyt juhannuksena kuuluu. Pihviä, itsetehtyjä bataatti- ja perunaranskalaisia, sipulia, paprikaa ja keitettyjä vihanneksia. Sekä tietysti halpaa punaviiniä puolen litran muovipurkeista :D asiallista!

Yksi parhaimmista asioista valmistumisen jälkeen on ollut se, että on vihdoinkin aikaa taas lukea. Kouluaikoina en uskaltanut aloittaa kirjoja, koska mulla on kutakuinkin lapamadon selkäranka lopettaa ja alkaa opiskella.. täällä oon ottanut kiinni siinä suhteessa! Käytännossä jokaisella hostellilla on "book swap" johon voi jättää jo luetun kirjan ja ottaa uuden tilalle. Paljon on turhaa, mutta muutama helmikin on tullut vastaan (:

Henppu approves:

Patrick Rothfuss: The Name of the Wind. Ehdottomasti parasta nuorten aikuisten fantasiaa jota on vuosiin tullut vastaan! Ei tietenkään saa verrata muihin, mutta pahasti samoja fiiliksiä kuin silloin 14-vuotiaana ensimmäistä Harry Potteria lukiessa (:

Mä en yksinkertaisesti voi kertoa tästä kirjasta juuri mitään, koska se kuulostaa niin kökölta. Kerronta on kuitenkin aivan upeaa ja sekoittaa sopivasti huumoria ja kaikkea muuta. Kvothe, päähenkilö, pitää pientä majataloa ja on vetäytynyt ihmisiltä piiloon. Tarina alkaa kun majataloon tuodaan haavoittunut tarinankertoja, joka tunnistaa Kvothen olevan kuolleeksi luultu eräänlainen legenda. Hyvä vai paha, riippuu kenen näkökulmasta tarkastelee! Kukaan ei oikeastaan tiedä mikä Kvothesta kerrottu on totta ja mikä ei, joten tarinankertoja suostuttelee Kvothen kertomaan mitä on todellisuudessa tapahtunut. Kvothe lupaa lopulta kertoa, mutta ilmoittaa että siihen menee kokonaiset kolme päivää- kyseessä on siis trilogia! Kun löytää hyvän kirjan niin kaikkein parasta on tietää että siihen on vielä vähän jatkoa <3 lukekaa! Ensimmäiset kaksi kirjaa on julkaistu englanniksi ja kolmannen pitäisi ilmestyä 2015. Suomennettu niistä on vain ensimmäinen.

Anna Krien: Night Games. Tositarina oikeudenkäynnistä, jossa nuorta jalkapalloilijaa syytetään raiskauksesta. Takana on vain sellainen juttu että koko muu jalkapallojoukkue oli kuksinut samaa naista ensin, mutta muun joukkueen syytteistä on luovuttu. Sitten selvitetään onko muija oikeasti ollut ihan omasta tahdostaan mukana ja alkanut vain jälkikäteen katua.

Kirjoittaja on perehtynyt tausta-aineistoon huolella ja tuo esiin mielenkiintoisia faktoja siitä, mitä jalkapallo Australiassa on ja mistä ei niin puhuta. Kiinnostaisi onko esimerkiksi Suomen jalkapallo- tai jääkiekkojoukkueilla samanlainen käsite yhteenkuuluvuuden lisäämisestä sillä, että jokainen vuorollaan harrastaa seksiä saman naisen kanssa? Ensin ei oikein tiennyt onko tämä nyt tositapahtumiin perustuva vai fiktiivinen, mutta kun aiempia tapauksia, nimiä ja vuosilukuja alkoi tulla niin pakko oli uskoa. Teki mieli lähettää Suomeen, sen verran mielenkiintoinen kirja oli vakavasta aiheesta huolimatta!

M.E. Thomas: Confessions of a Sociopath: A Life Spent Hiding in Plain Sight. Peitenimellä kirjoittava sosiopaatti kertoo siitä kuinka näkee maailman. Kerronta on ihan mielettomän luontevaa, vaikkei joka asiaan voikaan samaistua. Uskomaton taito pyöritellä ihmisiä kuinka haluaa! Huolimatta siitä että sosiopaatti on yhdenlainen psykopaatin muoto, niiden määrittelmillä on merkittäviä eroja, enkä ainakaan minä voi tämän perusteella pitää sosiopaatteja laitoksiin lukittavina henkilöinä. Ja kuten kirjassakin osoitetaan, käytännossä kuka vain korkeassa esimiesasemassa oleva voidaan luokitella sosiopaatiksi: peruspiirteisiin kuuluu bisnesmaailmassa aika keskeiset alhainen sympatiankyky, tarve aina hyötyä siitä mitä tekee, "tunteettomuus", hyvät ihmistaidot. Kertoo alussa aika hyvän esimerkin siitä, kuinka jättää eläimen hukkumaan uima-altaaseen koska ei saa hyötyä sen pelastamisesta. Tiesitteko muuten, että Jenkeissä noin 1/25 on sosiopaatti? Mikähän vain mahtaa olla Suomen prosentti, kattelkaa ympärillenne..!

Arthur Golden: Memoirs of a Geisha. / Alice Sebaldon: The Lovely Bones.

Luin nämä melkein kymmenen vuoden tauon jälkeen ja kyllä ne vieläkin toimii (: Lovely Bonesia ei kannata lukea jos on hyvä fiilis, koska siitä tulee vain surulliseksi. Memoirs of a Geisha on hyvä ja hienosti kerrottu, mutta voi hyvää päivää kuinka eri mieltä olin tuon päähenkilon päätoksistä tällä kertaa! Suomennettu nimillä Geishan muistelmat ja Oma taivas.

Bryce Courtenay: The Power of One.

Ihan ok:

George R.R. Martin: Game of Thrones.

En tykkää siitä että jokainen luku kerrotaan eri henkilon näkokulmasta. Kerronta on aika yksityiskohtaista, mun makuun vähän liiankin.. silmä alkaa hyppiä rivien yli kun mitään ei tapahdu! Juoni ihan ok ja sen kannalta vaihtuva kertoja onkin keskeinen, mutta yksinkertaisesti en vain pidä esim. Catelynistä kertojana. Ärsyttävä ämmä.

TV:n perusteella mun käsitys tästä sarjasta on kutakuinkin seuraava: kääpiöt, tissit, miekat, verta, seksiä. Sen takia vähän yllätti että myös 9-,12- ja 14-vuotiaat tytöt ja 7-vuotias poika toimii tarinankertojina. Melkeinpä parhaita osia onkin (:

Maria V. Snyder: Inside Out. Fantasiaa. Vähän turhan lapsenomaista mun makuuni, mutta meni (: sarja, myös "Outside In" ja jokin kolmas. Kirjan ihmiset on jaettu ylempi- ja alempiarvoisiin. Päähenkilö on näihin alempiin kuuluva Trella, joka on hylätty sieltä parempien ihmisten joukosta. Tuella kohtaa näihin parempiin kuuluvan pojan ja tietysti päätyy johtamaan kapinaa näitä luokitteluja vastaan. Ihan viihdyttävä, mutta ei jatkoon.

Mary Shelley: Frankenstein. Kerronta turhan hidasta mun makuuni, mutta ehkä menee tuon aikakauden piikkiin.

Christopher Paolini: Eragon. Odotin enemmän.. kävi muuten hauskasti kun Melbournessa luin tuota ja keittiossä joku tuli sanomaan että mun veli on muuten tuossa kannessa.. :D googletin ja maat ja kaikki täsmäsi, eli kai se ihan totta oli. Kaikenlaisia tuttavuuksia.

Tim LaHaye, Jerry B. Jenkins: Left Behind. Uskonnollista kirjallisuutta maailman viimeisistä päivistä. Mielenkiintoinen! Ehkä turhan saarnaava mun makuuni, mutta ei hassumpi!

Henppu disapproves:

J.K. Rowling: Casual Vacancy. En yleensä jätä kirjaa kesken, mutta nyt oli pakko. Liikaa hahmoja, epäselvä vielä sadan sivun jälkeenkin..

Herman Hesse: Journey to East. Kun ihan totta puhutaan niin en päässyt varsinaiseen tarinaan asti, koska puolet kirjasta on julkaisijan kommentteja. En kyllä tykännyt Arosudestakaan, joten ei varsinaisesti harmita.

J.D. Salinger: Catcher in the Rye. Siis mikä tästä kirjasta tekee niin hienon, että se on lukioiden kirjalistoilla?! Kaveri on aivan sekaisin koko ajan, vetää tupakkaa ja miettii tyttojä! Missä juoni? Mitään ei tapahdu ja yhtäkkiä kirja vaan loppuu. Tuli petetty olo että tässäko tämä oli ja miksi käytin tähän aikaani.

E. L. James: Fifty Shades Darker. Tiedän kyllä että tämä on sarjan toinen kirja, enkä ole lukenut ensimmäistä, mutta oli aika kuraa. Ei juonta (lue ylläoleva avautuminen) ja toistaa itseään koko ajan. Kauheeta lässynläätä. Jos kirjoitetaan pehmopornoa niin ei silti tarvii joka välissä toistaa "rakastan sinua enemmän kuin kukaan ketään koskaan, eipä kun minä sinua" ja "en voi elää ilman sinua" ja ties mitä. Parempi oli mun mielestäni Sylvia Day: Bared to You. Siinä oli sentään juoni kaiken muun takana, vaikka samantyyppinen kirja olikin.