Vähän päivitystä Agnes Waterista jotta pysyy kartta kuosissa (: siis! Tarkoitus oli tosiaankin mennä Bundabergiin ja hankkia joku kiva fruit picking job ja tienata vähän, mutta muut backpackerit oli tehneet päätöksen että sinä et tänne tule ja buukanneet jokaisen hostellin täyteen. Näin ollen piti jatkaa seuraavaan kylään johon PMSn bussilla pääsee, ja päädyin 1770 Turn Offille- kirjaimellisesti aivan keskelle peltoa :D sieltä mihin bussi jättää, on Agnes Wateriin matkaa 25 kilometriä. Ja bussihan muuten pysähtyi siellä vähän puolenyön jälkeen. Kyyti hostelliin oli kuitenkin hoidettuna (mun edellisessä päivityksessä haukkuman) Peter Panin kautta.

Agnes Waterissa on vain kaksi hostellia joilta voi ostaa bussipysäkkipick-upin. Nämä kaksi ilmeisesti vihaa toisiaan äärimmäisen paljon. Toinen on Cool Bananas, jota en voi kyllä yhtään suositella!! Kun mun piti lähteä Agnes Waterista, kävin kysymässä voinko ostaa niiltä pelkän kyydin. Älyttömän töykeä vanha mies respassa sanoi että me ei järjestetä kyytiä tuohon aikaan- ja kas kummaa, kuitenkin niiden auto pyöri siellä turn offilla kahdelta yöllä!  :D Toinen on Southern Cross Backpackers (tai Nomads, kuinka vaan), ja se sijaitsee noin puolen tunnin kävelymatkan päässä kylästä ja rannalta. Southern Cross järjestää kuitenkin kuljetuksia asiakkailleen parin tunnin välein, joten se ei ole ongelma. Mikä taas on, niin se että tuolla oli aivan järkyttävän kylmä!! Eihän ne täällä osaa mitään taloja eristää, joten huoneiden sisälämpötila valehtelematta noin 10 astetta. Kyllä te tiedätte kuinka mulla on aina kylmä ja nukun ympäri vuoden kahden peiton ja kymmenen tyynyn kanssa villasukat jalassa. Southern Crossissa jouduin kaivamaan esiin fleecehuovan ja makuupussin, käyttämään kaikkia vaatteita joita mulla on- ja silti palelin. Paleli kyllä kaikki muutkin. Vaikka nätti paikka onkin, niin minkäänlaista sisätilaa ei tästä hostellista löydy, ja iltaisin suunnilleen puolet vieraista kiskoi kaksin käsin viinaa pysyäkseen lämpimänä ja puolet tärisi huoneessa peiton alla. Kiva paikka, joo, mutta ÄLÄ mene tänne muuten kuin kes**** ällä. Ja varoitus myös että tänne ei kuulemma kannata myöskään jäädä töihin tai päädyt tekemään viiden tunnin vuoroja päivässä, seitsemänä päivänä viikossa, ja saat pelkästään majoituksen ja ruuan. 

Se hyvä puoli Southern Crossissa oli, että tapasin siellä uudestaan Noosan ruotsalaisia (: tällaista se on kun jokainen matkustaa samoihin paikkoihin.. yleensä vähän tylsää, mutta nyt oli ihan kiva ylläri! Kävin niiden kanssa kokeilemassa surffaamista. Sain vinkin Noosassa että vaikka Reef 2 Surfin surffiopetus maksaa vain 17 dollaria, ei kannata ottaa sitä vaan Lazy Lizard. Lazy Lizard on vähän kalliimpi, 22 dollaria, mutta ryhmäkoko on pienempi ja ainakin meille sanottiin alkuopetuksen jälkeen että saatte surffata niin kauan kuin haluatte. Yllättävän rankkaa, joten kolmen tunnin jälkeen jalkapöytien iho oli rikki hiekasta ja polvikin älähti sen verran kovaa että oli parempi luovuttaa. Ja ei, en päässyt ylös asti! Kun on notkea kuin näkkileipä niin ketään ei varmaan yllätä että on vaikea nousta ylös nopeasti (: mutta kivaa oli ja tuolla hinnalla ei kyllä harmita. Uudestaan vain!

Surffauksen jälkeen molemmat surffiopet lounasti meidän kanssa ja toinen niistä yritti viimeiseen asti saada meitä juomaan ja grillaamaan sen talolle. Missattiin nämä pool partyt kuitenkin ja mentiin rannalle päiväunille raskaan päivän jälkeen. Kolme päivää palelemista riitti, ja sen jälkeen siirryin keskustaan ja hostelliin nimeltä Backpackers @ 1770, jossa toinen näistä surffiopettajista oli töissä. Se oli kyllä kiva hostelli, ilmainen pesukone ja Wi-Fi ja kaikki (: siellä ollessa soitin Jobclubin Patrickille (josta lisää seuraavassa postauksessa) ja sain töitä. Kaikkiaan olin Agnes Waterissa viisi yötä, mutta eiköhän sinne toisenkin kerran viiti mennä kun tuota rannikkoa kerran reissaa.