Blue Mountains -retken jälkeen siirryin Jackaroohon, mun uuteen hostelliini King's Crossille. Sijainti on hyvä ja junat kulkee suoraan alapuolelta. Edelliseen verraten kylläkin melko nuhjuinen, eikä ilmastointia ole olemassakaan. Suhteellisen pieni hostelli (4 kerrosta, ehkä 100 vuodepaikkaa, ei hissiä). Respatyypit todella mukavia. Yhtenä päivänä sain ihan mielettömän pahan migreenikohtauksen (Suomessa kun oli näin paha, jouduin lähtemään Taysille.. nyt ei lähtenyt millään ja lopulta piti ottaa kolme 100mg Sumatriptania ja Burana ennen kuin auttoi yhtään. Anteeks nyt jos joku hoitoalan ihminen lukee tätä ja on sitä mieltä että saan noilla määrillä jonkun myrkytyksen, mutta oli todella paha). Seinänaapurit ryypiskeli ja omat huonekaverit piti valoja päällä, niin lähdin keittiöön. Näytin kai aika surkealta, koska Gonz tuli respasta kysymään onko kaikki ihan ok, ja päästi mut nukkumaan tuonne varastoon jossa pidetään patjoja ja muita tavaroita. Siellä oli niiin hiljaista ja pimeää ja kylmää, ihan mahtavaa (:

Heti ensimmäisenä aamuna saapumisen jälkeen googlettelin paljonko maksaa viikko täällä (alkuunhan siis varasin pelkästään kaksi päivää). Vastaus: PALJON (238 dollaria). Saman tien päätin että minähän en tuollasta sikahintaa ala maksaa ja säästöillä elämään kovin pitkään, joten aamupalan jälkeen kävelin respaan ja kysyin mahtaako olla töitä. Kysyivät voinko aloittaa heti seuraavana päivänä. Joten! Jackaroo on ollut mun tilapäinen kotini nyt kahden viikon ajan. Työpäiviä on viikossa 6 ja tunteja päivässä 3. Varsinainen työ ei ole mitenkään ihmeen haastavaa, mutta työkaverien motivaationpuute ottaa päähän ja paljon ja hankaloittaa mun työntekoa. On esim. hankalaa pestä lattioita, jos toinen ei imuroi ensin. Ja Aussit on muuten siivousvalineiden suhteen kehitysmaa: lattiat pestaan tolla vanhanaikasella lankamopilla ja ettei kukaan vaan liukastu, niin kuivataan vanhalla lakanalla. Siis siten etta siivooja vetaa jaloilla sita lakanaa perassa. On jo hiukan vaarallisen oloistakin, ja ite ainakin oon saanut selan rikki tuolla jo nyt.

Noin puolet siivoojista täällä muuten ilmoitti heti tavatessa, ettei siivoaminen kiinnosta yhtään. Joten homma menee siten, että jos työt on tehty ennen kuin tunnit on täynnä, istutaan alas jonnekin pimeään nurkkaan johon valvontakamera ei näe, ja odotetaan. Mitä minä en neljän L&T -vuoden jälkeen ymmärrä ja jos oon aiemmin valmis niiin keksin jotain muuta hommaa sitten.Yhden työkaverin sain oikein kunnolla suututettuakin :D Tein kolme varttia ylitöitä yhtenä päivänä (lattianpesu tuolla jo mainitulla paskalla lankamopilla+lakanoiden vaihto 29 sänkyyn - pari vaihtoi lakanat viiteen) ja muutenkin kiristi niin paljon, että ilmoitin haluavani ne kolme varttia elämästäni takaisin lähtemällä aiemmin joskus. Seuraavana päivänä olin tän Nicon kanssa työvuorossa ja sanoin että aion lähteä tänään aiemmin. Se väitti vastaan että et voi, asiat ei hoidu täällä sillä lailla. Oli siis taas hidastellut koko vuoron ettei vain olla etuajassa valmiita. Sanoi että käy vaikka kysymässä noita "day managereilta." Kävin kysymässä, sain luvan lähteä. Sille jäi 35 minuuttia aikaa vaihtaa lakanat kuuteen sänkyyn, ei siis mun mielestä mitenkään mahdotonta. Marssi paikalta silmiä pyöritellen ja haistatellen. Sitten myohemmin tulee itkemään "I had to work 10 minutes extra, because you left me!" Niin no, aloittikin kyllä puoli tuntia myohässä. Että se siita ekstratyöstä :D Siinä sitten koitin vääntää rautalangasta tyyliin etta in Finland we have this thing called reilu meininki. Ahkeria ihmisia palkitaan eikä rangaista. Eli jos minä painan 110 % teholla koko ajan, ja pari haluaa tahallaan hidastaa niin ihan terve järki jo sanoo etta teen senkin töitä? Mistä siinä voi olla noin katkera. Kotiin kasvamaan tommoset jannut.

Kolmen viikon aussioleskelun jälkeen alkoi vähän ärsyyntyä tuohon "Hi, how are you!" "I'm fine! And you!" "I'm fine, too!" Sinänsä ei varmaan ihme, koska mua moikkailee ihan kaikki kun kerran siivoan täällä ja naama on tuttu. Tiedän ettei ketään oikeasti kiinnosta pätkän vertaa miten mun päivä meni :D kaikkein teennäisimpiä on kaupassa myyjät, jotka kysyy kuinka menee. Saakohan ne paremmin myytyä, jos asiakas vakuuttaa itselleen että menee hyvin. En tiedä. Suomessa on niin helppoa kun sanotaan asiat niin kuin ne on. Joku suomalainen jurous tuli esiin kun mua koitettiin puoliväkisin saada kattomaan ilotulitusta satamaan, vaikka kerroin jo aiemmin että ei kiinnosta. Siitä huolimatta tulee illalla viesti "So :) are we going to grab some beer and see the fireworks?" mihin minä tietenkin kohteliaasti ja kaikenkattavasti vastasin "no." (Vinkki muuten miehille että tuosta ei aleta kyselee että no miksei, älä oo tollanen, nönnönnöö. Koska naiselta saatuihin yhden tavun vastauksiin ei vaan kommentoida enää muuta kuin "ok" jos sitäkään. Samoin jos nainen esim. lukee kirjaa niin siinä ei tarvii mennä kyselemaan että mikä kirja ja luetko paljon ja muuta sellasta. Koska se vaan ärsyttaa, ja mun tekee ainakin mieli paukauttaa kyselijää päähän sillä kirjalla.)

Viimeisenä iltana hostellissa leivoin työkavereille vähän mokkapalan oloista piirakkaa (valmis mudcake-mix, jota parantelin käyttämällä öljyn tilalla voita, veden tilalla maitoa, laittamalla päälle appelsiininmakuista breakfast marmeladea ja paljon kahvilla terästettyä kuorrutetta) ja selitin, että Suomessa kun on viimeinen työpäivä, leivotaan työkavereille jotain. Vastaanotto oli todella hyvä ja kelpasi! Illalla kun painelin nukkumaan, respavastaava sanoi "It's a shame that you're leaving. You're the best cleaner we've ever had!" johon minä vaatimattomana suomalaisena "I know." :D

Muita hauskoja juttuja. Tähän asti mun kansallisuudeksi on veikattu seuraavia: Viro, Italia, Etelä-Afrikka, 2xBrasilia (wut?! :D), ja mun harrastamiksi urheilulajeiksi mm. balettia ja telinevoimistelua. Moni ei edes tiedä missä Suomi on ennen kuin selittää "Finland, Norway, Sweden..?" Eivät tunne sanaa "Scandinavia." Ja sitten mulle nauretaan kun sanon etten tiedä missä on Argentiina :D Ja jostain syystä ihmisillä on sellainen käsitys, että juon päivän aikana älyttömät määrät kahvia. Oon kuulemma aina joko juomassa kahvia tai sanon että mun tekee mieli kahvia. Jännä homma koska juon sitä ehkä kupin tai kaksi päivässä? No, suomalaisethan on tunnetusti kahvinjuontikansaa..