Olin Tamworthissä neljä päivää ennen kuin lähdin kohti Byron Baytä. Tai no kohti ja kohti- Tamworthistä ei radankunnostustöiden takia päässyt suoraan pohjoiseen, joten perille pääsy kohtuuhintaan ja kohtuullisessa ajassa osoittautui yllättävän vaikeaksi.. junista suurin osa lähti väärään suuntaan ja joillakin piti jopa käydä Sydneyssä asti ja matkustaa 7 h väärään suuntaan junanvaihtoa varten. Toinen vaihtoehto oli ottaa bussi, jolloin matkan kesto olisi ollut 9 h ja hintaa noin 140 dollaria. Greyhound ystävällisesti alensi hinnan 80 euroon viikko sen jälkeen kun olin matkustanut :D mutta koska en tätä tiennyt ja olen pihi paska, valitsin maanantaijunan (95 dollaria: vähän yli 60 €), jolloin matka kesti suunnilleen 19 tuntia. Ensimmäisessä junassa vietin 4,5 tuntia, Maitlandissa vaihto 3 h, juna myöhässä tunnin, seuraavassa junassa 9,5 tuntia, Casinolla vaihto bussiin ja bussilla 2 h Byron Bayhin. Ikkunasta ei juuri maisemia nähnyt keskellä yötä, mutta sain vähän nukuttuakin. Nukkuminen julkisilla paikoilla ei vain ole mun vahvuus kun puhun sekavia ja kuolaan. True lady!

Byron Bayhin pääsin aamukuudelta tiistaina. Alunperin oli tarkoitus mennä Elinan ja Ollin luo Art Factory Lounge -leirintäalueelle, mutta lähdinkin Cape Byron YHA:han. Kuitenkin sen jälkeen kun paikallinen Seppo Taalasmaa sanoi että Art Factory Loungelle on muutaman kilometrin kävely tuolla säkkipimeässä, yllättäen ei enää napostellut kävellä 66 litran rinkan, 24 litran päivärepun ja ruokaa täynnä olevan kylmälaukun kanssa.. lähdin siis kolmen samalla bussilla saapuneen belgialaisen kanssa etsimään hostellia. (Päivää myöhemmin kävelin tuonne ja ehkä kilometri on lähempänä totuutta.)

YHA:n respa aukesi vähän ennen kahdeksaa, joten hengailtiin hostellin ulkopuolella sen aikaa. Tilaa oli ja huoneita heti siistinä, joten ei muuta kuin tavarat sisään ja kylille pyörimään. YHA:n hostellit on muutenkin kivoja kun niitä on joka puolella, voit luottaa että hostelli on siisti, ja YHA-kortilla saa hinnasta 10 % pois. En ollut ihan varma yövynkö riittävän monta kertaa näissä hostelleissa että kannattaa, joten otin leimakortin. Siihen isketään leima per yövytty yö ja kymmenellä leimalla kortin saa ilmaiseksi. Hintaa tulee saman verran kuin jos sen kortin suoraan ostaisi, joten en häviä mitään.

Ensimmäinen huomio oli että Byron Bay on ihan täynnä hippejä. Jopa osalla lokeista oli musta tukkatöyhtö. Joka nurkan takana on kauppa nimeltä Rainbow Shop tai Happy Herb Shop, puhumattakaan kaiken maailman Detox-retriiteistä joita täällä voi kokeilla. Suurimmalla osalla vastaantulijoista tuntui olevan solmuvärjättyjä hippikuteita tai vähintään rastat. Naisilla Byron Bayssä paita on yleensä napaan asti avoin (siis jos paita on, moni painelee pelkissä bikineissäkin) ja ilmeisesti rintsikoita ei täällä tunneta. Toisena päivänäni ostin kaupasta munakennon ja pelkäsin selkäsaunaa kun en ostanut vapaiden kanojen munia tai luomua. (Jokainen tuote on "organic" tai "local" tai "fairtrade", mikä luonnollisesti tekee Byron Baystä aivan hullun kalliin paikan. Sydney on kuulemma maailman viidenneksi kallein kaupunki, mutta mun mielestä Byron Bay on kalliimpi. Niin, ja viimeisenä Byron-päivänä kaupassa myyjäkin sanoi että häntä huvittaa katsoa kun ihmiset ostaa kärryntäydeltä luomutuotteita ja muita parempien ihmisten elintarvikkeita- ja Coca-Colaa kylkeen.) Byronissa näki myös järkyttävän rumia asioita, kuten haaleanvaaleanpunaisen kahdensadan dollarin uimapuvun jossa oli yksisarvisen kuvia :D :D ja pelkkä bikiniyläosa maksaa helposti 70 dollaria. Ei siis taida olla ihmekään että muikit painelee ilman paitaa, kyllä tuolla hinnalla kannattaa jo bikineitään esitellä. Ei ole hyvä paikka tehdä mitään muita kuin ruokaostoksia.

Ennen Byron Bayhin tuloa ainakin kaksi aussia kertoi mulle ihmettelevänsä miksi kaikki backpackerit haluaa tulla sinne. Ihmettelen aivan samaa. Omat aktiviteetit koostui kävelyretkestä majakan ympäri, melontaretkestä kajakilla ja ranta/allaslöhöilystä. Niiden lisäksi kävin Elinan ja Ollin kanssa kellumassa teepuuöljyjärvessä ja leffassa (Dallas Buyers Club),

Majakkakierroksen vedin aamulenkkinä ajatuksella "se on vain viisi kilometriä, helposti puoleen tuntiin hölkkäilee": ei muuten hölkkäillyt.. korkeuserot oli älyttömiä, iso osa matkasta pehmeällä hiekalla ja pikkupoluilla. Mun lenkkireitti sinänsä oli kivan näköistä seutua. Se kulki rantaa myöten ylös alas ja luonnonsuojelualueen ja kahden rannan läpi. Hiekka tuolla rannalla muuten vinkuu kun sen päällä kävelee. Suurin osa siitä on jotain ainetta, jonka nimeä en nyt millään muista, ja se on syy tuolle äänelle. "Squeezee sand"in lisäksi näkyi sademetsää ja villejä kalkkunoita, noin 30 cm pitkä lisko ja paljon aurinkoa ja aaltoja tietenkin. Paikalliset kalkkunat on muuten mustia ja pitää tosi outoa ääntä joka kuulostaa ihan röhkimiseltä. Meidän suomikalkkunat taas (kyllä, meillä oli neljä valkoista kalkkunaa kun oltiin pieniä: Kalle, Tiku, Taku ja Kultahius. Arvatkaa mikä oli mun :D ) piti sellasta POLOLOLOLO! -ääntä. Näitä villikalkkunoita nähdessä tuli jotenkin vaan mieleen Aku Ankka pyssyn kanssa kiitospäivän alla.. muuten en sitten tiedä otinko väärän reitin vai mikä on, mutta sai olla viimeinen kerta kun lähden lenkille tyhjin mahoin. Vei kuitenkin 2,5 tuntia ennen kuin pääsin takaisin hostellille. Muutaman kerran kävelin hostellista ohikin ja GPS vei mut lopulta perille. Yleensä hahmotan hyvin suunnat, niin en sitten tiedä miten YHA oli muka niin piilossa.

Kajakointireissu oli suoraan sanoen aika turha. Delfiinejä näin kyllä muutaman metrin päästä ja reissunvetäjältä tuli mielenkiintoista infoa, mutta kyllä 69 dollaria on turhan paljon tuosta.. kilpikonnia ei näkynyt, joten ei snorklattu. Siihen petyin. En suosittelisi kenellekään. Ehkä parasta oli kuitenkin meidän tour guide, joka oli kova soittamaan suuta :D menin myöhässä tuonne (koukkasin rannan kautta, kiitos huonon kartan!) ja se tuli sovittelemaan kypärää mun päähän. "Finnish people usually have big heads so I'll try this one... OH MY GOD IT FITS!! LOOK AT HER HEAD, IT'S ENERMOUS!!" ...kiitos! :D samoin siitä tuli kettuilua kun treenattiin mun melontaparin kanssa eskimokäännöstä heti 50 metriä rannasta. No, jonkun täytyy olla ensimmäinen joka käy vedessä, parempi hoitaa harjoittelut tuolla rannemmassa kun oli sopivasti uimareitakin auttamassa aurinkorasvan ja vesipullon paikantamisessa (;

Olin Byron Bayssä neljä päivää ja tuntuu että se riitti. Jos kuitenkin joku suunnittelee matkaa sinne niin majoituksena Cape Byron YHA on siisti ja kiva. Siellä on oma uima-allas, henkilökunta on mukavaa ja respasta saa polkupyöriä (ja kannattaa melkein lähteä keskustan ulkopuolelle pyöräilemään, siellä näytti olevan hyvät pyörätiet). Alakerrassa ilmainen Wi-Fi. Rantaan on 200 metriä. Mutta mun mielestä muuten koko paikka on aika nopeasti nähty. Sukellusta harrastaville kehuttiin kovasti Julian Rocksia, joka on kuulemma yksi hienoimmista paikoista Australiassa siihen hommaan. Oppaan puheiden mukaan se on jostain vulkaanisesta aineesta koostuva kahden saaren muodostelma, joka on kylmän ja lämpimän veden rajalla. Sen lisäksi että siellä on mm. ainakin 507 kalalajia, harvinaisia kasveja, haita, kilpikonnia ja ties mitä. Jälkikäteen luin että voi siellä snorklatakin, harmi kun ei tuolla ollessa tajunnut ottaa selvää (:

Selaa myös tähän päivitykseen liittyvät kuvat painamalla tästä!