Pyörien sijasta olimme päättäneet vuokrata päiväksi mönkijän, sillä persauksemme olivat yhä kipeät eilisestä setistä. Nopea kierros vuokraamoissa osoitti, ettei kyseessä olisi kuitenkaan mikään halpa lysti ja olimme jo luovuttaa, kunnes lopulta löysimme paikan, jossa hinnat alkoivat olla kohtuullisella tasolla. Testattuamme kammottavaa mönkijää ja miltein vielä kammottavampaa jeeppiä alkoi hintataso pikkuhiljaa selittyä, mutta päätimme silti iskeä rahat pöytään ja vuokrata jeeppi. Ajokokemus oli sanalla sanoen kauhea ja vaihdelaatikon paukkuessa ja ratistessa kuin ilotulituspata, ei ylimääräiseltä huomioltakaan voinut välttyä. No mutta, halvalla sai!

Rutkutimme ylös samaa vuoren rinnettä kuin mitä olimme eilen polkeneet ja luoja miten kaipasinkaan pyörääni. Toisin kuin tästä rakkineesta, jota nyt ajoimme, pyöristämme ei sentään ollut lähtenyt kamalia ääniä, eikä niiden puikoissa ollut tarvinnut hävetä kuollakseen. Pelkääjänpaikalla istunut Lotta ei kuitenkaan jakanut kaipausta kanssani ja niinpä jatkoimme rutkuttamistamme äänistä välittämättä. Muutaman kilometrin päästä otimme suunnaksemme hotellin, jonka pihalla tiesimme sijaitsevan kylpylän. Kävimme kylpemässä altaissa, joiden luonnostaan +38 asteinen vesi oli peräisin suoraan tulivuoresta ja katselimme maisemia, sillä altaat olivat aivan vuoren rinteellä. Kokemus oli niin mukava, että olisimme varmasti lilluneet mieluusti iltaan asti, mutta toisaalta halusimme myös päästä eroo jeepistämme mahdollisimman pian, jottemme joutuisi pulittamaan maksua enää ylimääräisistä tunneista.

Ennen pimeän tuloa olimme lopulta saaneet rakkineen palautettua (hyvin monta päätä kääntäen) ja kävimme syömässä ravintolassa, joka ei ollut yhtään sen kalliimpi kuin eilinenkään. Ajokokemuksesta karaistuneena päätimme, että oli mikä oli, huomiseksi vuokraisimme taas pyörät.